Huippuunsa hiottua taistelua ja tyylikästä tarinankerrontaa – arvostelussa Injustice 2

Mortal Kombat -sarjan luoja NetherRealm löi vuonna 2013 hynttyyt yhteen DC Comicsin kanssa, minkä lopputuloksena syntyi Injustice. Vahvat Mortal Kombat vibat omaava taistelupeli yhdisti DC:n hyvää sekä pahaa edustavat supersankarit ja metaihmiset selvittämään välejään yllätyksellisen tarinapohjaisen taistelueepoksen merkeissä. Nyt neljä vuotta myöhemmin on jatko-osan aika, jonka seurauksena herää kysymys: voiko melkein virheetöntä parantaa?

27.08.2017

Taistelupelit seuraavat usein samaa kaavaa: sekalainen seurakunta erilaisia hahmoja vetävät toisiaan neukkuun enemmän ja vähemmän turhista syistä. Joillakin on kosto mielessä, osa tavoittelee maailman hallintaa ja niin edelleen. ”Tarinassa” läiskitään hahmokaartin läpi, lopussa niputetaan avainhenkilö ja homma on siltä osalta paketissa. Tässä kohtaa Injustice 2 tulee kuitenkin tantereelle vetäen kaikki stereotypiset mätkintäjuonet pöntöstä alas näyttämällä, että myös taistelupelissä voi olla kiinnostava sekä mukaansatempaava tarina.

Injustice 2 jatkaa ensimmäisen osan tarinaa. Vuosi on kulunut, kun Teräsmies passitettiin Lepakkomiehen toimesta vankilaan rangaistuksena sooloilusta ihmiskunnan kohtaloa vastaan. Teräsmies näet yritti orjuuttaa maailmaa diktaattorin elkein, mutta kryptonilainen saatiin nalkkiin ennen kuin oli liian myöhäistä. Näin ollen Lepakkomies tiimeineen johtaa maailman uudelleenrakennusta ja järjestystä, kunnes uusi uhka kohtaa maailmaa. Tuleva uhka tosin osoittautuu liian vahvaksi Lepakkomiehelle, joten yön ritarin on aika niellä ylpeytensä ja vapauttaa vihollisensa taistelemaan rinnalleen.

Kuten edeltävässä osassa, myös Injustice 2 onnistuu yhdistämään taistelupelin ja tarinankerronnan poikkeuksellisen upeassa mittakaavassa. Tarinamoodi tuntuu elokuvalta, jossa taistelukohtaukset saa kuitenkin itse naksuttaa läpi verenmaku suussa. Pelattavat hyvikset ja pahikset vaihtelevat mukavassa tahdissa, vaikka pientä toistoa on myös havaittavissa. Jokaista taistelua edeltävän välivideon aikana saa lähes poikkeuksetta päättää aina kahden taistelijan välillä sen, miten kohtaus etenee. Vaikka tarinalla on pätevä alku ja loppu, tuntuu osa taisteluista turhilta loppukliimaksia pidentäviltä täydennysjaksoilta. Tekijöiden olisi suonut liittävän ne päätarinaan aavistuksen paremmin, koska pelaajan mielenkiinto voi murtua puolimatkassa.

Pelattavuus on säilynyt identtisenä edellisosasta. Mukaan ei ole sekoitettu uusia jippoja, mutta vanhat kikat on tehty entistä näyttävimmiksi ja paremmin hiotuiksi. Injustice 2 keskittyy edeltäjänsä tavoin useiden painallusten kombojen sijasta hillittyihin kontakti- ja projeetiilihyökkäysten sekoitukseen. Parhaimmissa tapauksissa taistelut ovat mielettömiä audiovisuaalisia kokemuksia erilaisine hyökkäyksineen puolin ja toisin. Jokaisen taistelijan superhyökkäykset ovat jälleen kerran toteutettu eeppisen upeiksi lyhytanimaatioiksi, joiden suorittaminen tapahtuu edelleen liipasinnappien samanaikaisesta painalluksesta. Pelattavuutensa puolesta Injustice 2 sopii mainiosti myös Mortal Kombat -sarjan faneille. Toki DC:n mätkinnöissä ollaan kaukana ultraöveristä väkivaltaisuudesta, mutta samankaltaisuutta esiintyy sarjojen välillä.

Tarinamoodin lisäksi Injustice 2 esittelee pelaajalle Multiversen. Vaikka Multiverse on rakennettu Mortal Kombattien tornihaasteiden pohjalta, tuntuu se silti riittävän erilaiselta. Nämä rinnakkaisulottuvuuksiin sijoittuvat taisteluhaasteet ovat mielenkiintoisia ja oivia tapoja haastaa omia kykyjään taisteluissa. Multiversen pohjaidea toisista ulottuvuuksista on myös omalla tavallaan hauska. Esimerkiksi aikajana, jossa Jokerista oli tullut maailman ylihallitsija. Haasteissa koluttiin sarja hahmoja läpi, joiden väripaletit olivat sekoitettu muistuttamaan Jokerin ulkoasun perusvärejä.

Multiversen pelaaminen myös palkitsee. Injustice 2:n palkintosysteemi kannustaa pelaamaan, sillä hahmokaartille on saatavissa mieletön määrä erilaisia asusteita sekä muuta rompetta. Roinaa saa haltuunsa avaamalla erilaisia lootboxeja, joita saa tarinaa ja Multiverse-moodia pelaamalla. Varustelaatikoita voi toki ostaa nykypeleille tyypilliseen tapaan myös oikealla valuutalla.

Verkko-ominaisuudet ovat valitettavasti edelleen ehtaa NetherRealmia: toisinaan ottelemaan pääsee, mutta useammin ei. Kun taisteluun vihdoin pääsee, on se usein täynnä teknisiä ongelmia. Pelikokemusta häiritsevät jäätävä viive, täydet pysähdykset ja muut vaivat. Jos selviää mätkintään ilman minkäänlaisia ongelmia, kannattaa laittaa samalla kertaa myös lotto vetämään ensi lauantaiksi. Verkkotaisteluita voi suorittaa perinteisesti joko ranked- tai casual-säännöin. Tavallisten 1v1-taisteluiden lisäksi Injustice 2 sisältää Mortal Kombat X:stäkin tutun King of the Hill -turnauksen, jossa pyritään säilyttämään voittoputkea mahdollisimman kauan.

Jos verkkopuolen ongelmia ei lasketa, on Injustice 2 todella huippuunsa viritetty taistelueepos. Tarinankerronta mätkintäpelin muodossa on vakuuttava suoritus, minkä lisäksi esinejärjestelmä innostaa keräämään uutta roinaa useiden tuntien ajan. Vaikka Injusticen taistelujärjestelmä ei ole ihan perinteinen verrattuna muihin genren tuotoksiin, on uuden oppiminen mukavaa. Taitojen kehittyessä tulee pelaamisestakin paljon mielekkäämpää ja vauhdikkaampaa. Sohvan perukoilla on myös hyvä ottaa selvää taistelutoverien kesken, että kumpi todellisuudessa on se kovempi: Teräsmies vai Lepakkomies?

(Lepakkomies tietenkin ..)

Saatavilla: PlayStation 4 (PS4 Pro: natiiviresoluutio 2560*1440 / 60fps), Xbox One (testattu)
Ikäraja: 16 (PEGI)

Lisää luettavaa