Hajoita ja hallitse – arvostelussa Giga Wrecker Alt.

Pokémon-sarjasta parhaiten tunnetun Game Freak -pelitalon välipalatuotos yrittää epätoivoisesti yhdistellä useammankin sopan sisältöä yhteen kattilaan, mutta onnistuu pääasiassa vain polttamaan koko keitoksen pohjaan.

Kun studio on työskennellyt yhteensä 18 Pokémon-pelin parissa viimeisen 23 vuoden sisällä, on tekijöillä taatusti halu työstää muitakin projekteja. Vuonna 2015 julkaistu erinomainen Tembo the Badass Elephant osoittikin, että Nintendon lähes totaalisesti työllistämä pelitalovanhus on edelleen täysin kykeneväinen toteuttamaan onnistuneesti muutakin kuin iänikuisia taskuhirviöjahteja. Alkujaan vain muutama vuosi elefanttirymistelyn jälkeen PC:lle julkaistu Giga Wrecker ja sittemmin Alt.-lisänimen kera konsoleille käännetty peli saa kuitenkin toivomaan ryhmän paluuta takaisin Pokémon-projektien pariin.

Nopeasti summattuna Giga Wrecker on sivulta päin kuvattu tasohyppely metroidvania-mausteilla. Mukaan on kuitenkin ammennettu sen verran reippaasti omaperäisiä tai muualta lainattuja elementtejä, että paketti tuntuu ainakin ajoittain jossain määrin omalta kokonaisuudeltaan. Pääasiallisena mekaniikkana perinteisen pomppimisen ohella toimivat päähenkilön kyberneettisen käden mahdollistamat voimat. Kädellä voi kätevästi murtaa tiettyjä tasoja tai tuhota pieniä vihollisia. Viholliset ja tuhoutuvat tasot pudottavat maahan rojua, jota luokseen kutsumalla voi mukaansa kerätä monikäyttöisen rojupallon. Kerättyä romua vo täten käyttää aseena sekä painona, ja myöhemmin siitä voi myös rakentaa kantavia tasoja sekä muita apuvälineitä fysiikkapohjaisten aivopähkinöiden selvittelyä avittamaan.

Valitettava totuus on kuitenkin se, että mikään Giga Wreckerin osa-alueista ei tunnu erityisen hiotulta. Hahmon ohjastaminen on liian ilmavaa, minkä vuoksi lähes pikselintarkkaa hyppelyä vaativat osuudet ovat ajoittain uskomattoman turhauttavia. Animetyylinen grafiikka on epätarkkaa ja muutenkin melko geneerisen näköistä. Vuonna 2019 ei myöskään enää toivoisi näkevänsä esimerkiksi pakkausartifakteja tai pikselöitymistä välianimaatioissa, taustagrafiikoissa tai itse hahmoissa. Kaikkein pahimmin mennään kuitenkin metsään siinä, että vaikka lähes kaikki pulmat pohjaavat fysiikkaan ja sen manipuloimiseen, itse pelin sisäiset fysiikan lait ovat epäluotettavia ja vaikeasti toisinnettavia. Pelaaja saakin turhautua toistuvasti yrittäessään toteuttaa pelin selvästi toivomaa ratkaisua samalla kun ohjaus ja fysiikka heittävät häränpyllyä.

Myös sujuvuuden kannalta mukaan on eksynyt lähes hämmentäviä suunnittelumokia. Esimerkiksi pulmahuoneet nollaavat vaaleanpunaiset painikkeet aktivoidaan tähtäämällä ylöspäin. Tästä johtuen pelaaja päätyykin usein vahingossa käynnistämään huoneen nollaavan latausanimaation ja sitä seuraavan latausruudun useita kertoja putkeen. Tallennuspisteidenkin sijoittelu kertoo omaa lukuaan teoksen viimeistelemättömyydestä. Jatkopaikat on usein sijoitettu siten, että kuolon kohdatessa joutuu väkisin katsomaan tarinan välinäytökset sekä hahmojen väliset jorinat uudestaan. Kun katsoo ensin samat pätkät ja länkytykset 15. kertaa putkeen, alkaa jo Paavo Väyrysenkin sinnikkyydellä varustetun pelurin hermot saavuttamaan kipupisteensä. Giga Wrecker onkin lajissaan ensimmäinen julkaisu sitten alkuperäisen 8-bittisen Nintendon raivostuttavimpien räpellysten, joka on saanut allekirjoittaneen vakavissaan harkitsemaan ohjaimen ja miksei koko konsolinkin saattamista ulkoruokintaan.

Tarinansa osalta sentään tarjotaan aluksi ihan mielenkiintoisia viritelmiä, mutta valitettavasti tälläkään osa-alueella ei lopulta onnistuta nostamaan lopputulosta edes keskinkertaisuuden tasolle. Juoni saa alkunsa, kun protagonisti Reikan dystooppisen vankilan seinän läpi puskee tuntematon tyttö, joka ilmoittaa tappavansa tämän. Tytön mukaan Reika on oleva tuomiopäivän airut, joten tämän taival maan päällä on lopetettava. Vankilan turvatoimien käynnistymisestä aiheutuva kohellus haavoittaa kaaoksen keskellä päähenkilöä vakavasti. Lopulta Reika pelastuu täpärästi paikalle osuvan tiedemiehen kyberneettisesti asentamien varaosien ansiosta. Alussa mukana onkin mielenkiintoista joskin hyvin kliseistä pohdintaa siitä, kuinka paljon seikkailijattaressamme on inhimillisyyttä jäljellä, kun iso osa kehosta on korvattu erinäisillä virtapiireillä ja servomoottoreilla. Puolivälin tienoolla tarina saa vielä hetkeksi potkua pienestä juonenkäänteestä. Twistin mukanaan tuoma potentiaali onnistutaan kuitenkin loppua kohden hukkaamaan täysin.

Kokonaisuutena pakettia on vaikea suositella kenellekään itseään arvostavalla pelaajalle. Kaiken kaikkiaan Giga Wrecker Alt. on turhauttava sekasotku puolitiehen jääneitä ideoita, hiomatonta toteutusta ja tylsää tarinankerrontaa. Siinä missä Tembo ja pääosa Pokémon-peleistä aiheuttavat kokijalleen spontaaneja ilonpilkahduksia, saa Game Freakin uusin välityö lähinnä vajoamaan kaamosmasennuksen partaalle keskellä kesää.

Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro (testattu), Switch, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: ei PEGI-tietoa

– Ville Thurman