Sonyn täydellinen niskalenkki edellisen konsolisukupolven valtikasta pohjautui ennen kaikkea väkivahvoihin yksinoikeusseikkailuihin. Siinä missä nykyisin pelaajien vapaa-aika ja yöunet pyritään täyttämään – melko huonolla menestyksellä tosin – erinäisten live service -teosten kanssa, aiempi menestysresepti keskittyi tarinavetoisiin yksinpeleihin. Kun PS5:n omat seikkailut ovat jättäneet kauniistikin sanottuna toivottavaa niin määrässä kuin laadussa, on huomiota pyritty kääntämään edeltäneen sukupolven teosten remasterointeihin. Ja mikäpä siinä: klassikoiksi tituleerattavia pelejä tahkoaa mieluusti uudelleen, vaikka täysi hintalappu saakin ajoittain hieman kähisemään. The Last of Usin, Unchartedien, Horizonien ja kumppaneiden jälkeen vuoronsa on saanut jo julkaisussa hieman vähemmälle huomiolle jäänyt Days Gone.
Vuonna 2019 julkaistu Days Gone oli monien silmissä täydellinen esimerkki ”melkein muttei ihan” -pelistä. Upea avoin maailma, genren vakiintuneet mekaniikat, äijämäiset hahmot sekä taustalla kummitteleva rakkaustarina eivät muodostaneet osiensa summaa. Kaikki on periaatteessa kohdallaan, mutta jokin viimeinen silaus jäi silti uupumaan. Vaikka myyntimäärät ylsivät lopulta plusmerkkisiksi, Sony ei näyttänyt vihreää valoa tekijätiimin halulle luoda jatko-osa. Vaikka jossiteltavaa jäikin, ei teoksen tarina ole saanut vielä viimeistä pistettä. Teoksesta on tekeillä tv-sarja, joka lienee saanut lisäpontta The Last of Usin menestyksestä. Vaan sitä odotellessa on aika hypätä prätkän selkään ja kaahata Oregonin friikkisirkukseen PS5:llä.
Bend Studion luomus vie pelaajan maailmanlopun kaltaisiin tunnelmiin. Päähahmo Deacon pyrkii selviytymään mahdottomassa tilanteessa yhdessä pahasti loukkaantuneen Sarah-vaimonsa kanssa. Kun hameväki on viimein saatu parempaan turvaan, kokee protagonisti jokaisen parisuhdeoppaan vinkkien mukaisesti hyväksi ideaksi lähteä Boozer-kaverin kanssa viettämään poikien välistä laatuaikaa. Tunnelma onkin kuin Ruotsin-laivalla kuunaan, kun maailma vilisee risteilyzombimaisia friikkerilaumoja ja muikkeli on vahvan mututuntuman perusteella kuollut. Vaimon kohtalo alkaa kuitenkin nousemaan parin vuoden eräretkeilyn jälkeen enemmän esiin, joten Deaconin on ryhdyttävä säntäilemään vihollisjoukkojen keskellä erilaisia puuhia ja tarinatehtäviä suorittaen. Koska tarina on pysynyt täysin ennallaan, ovat sen hyvät ja huonot puolet edelleen samat kuin alkuperäisessä arvostelussakin.
Days Gone Remastered on oppikirjamainen Sony-uusintajulkaisu. Siinä missä The Elder Scrolls IV: Oblivionin kaltaiset teokset räjäyttävät kaiken uusiksi, on Pleikkarin leirissä tyydyttävä maltillisempiin päivityksiin. Tarina ja sitä myöten kokemus on identtinen alkuperäisversion kanssa, mutta audiovisuaalinen toteutus on fiiliksen mukaan joko sulavampi tai näyttävämpi. Halutessaan resoluution saa nostettua 4K-tarkkuuteen, mikä eittämättä hivelee silmää, mutta 60 kuvan sekuntivauhdilla rullaava ruudunpäivitys on tavanomaiseen tapaan ainakin itselle mieluisampi valinta. Lisäksi on syytä mainita suomenkielinen tekstitys siitä kiinnostuneille, vaikka K18-leimallisen pelin kohdeyleisö luultavasti taitaa riittävän hyvän kielipään ilmankin.
Graafinen toteutus on kaikin puolin kohdillaan. Vaikka Days Gonen mekaniikkojen ja tarinan ikimuistettavuudesta voi olla montaa mieltä, Oregon itsessään tarjoaa tyylikkäät puitteet seikkailulle. Yksityiskohtaiset hahmot näyttävät – joskaan eivät dialogin vuoksi kuulosta – uskottavalta. Erityisesti huomio kuitenkin kiinnittyy friikkilaumoihin, joiden valtava joukko aiheuttaa sopivan määrän pakokauhua jo itsessään. Hieman voi silti nipottaa välivideoiden laadusta, joissa graafinen tykitys ei yllä aivan samalle tasolle.
Lue myös: Seppä syntyessään – arvostelussa Blades of Fire
Onneksi mukaan mahtuu hieman tuoreitakin tuulia. Vaikka päätarina on säilynyt koskemattomana, ekstrapuuhaa tarjoillaan muutamassa eri pelitilassa. Kun omat Days Gone -taidot tuntuvat olevat kohdillaan, voi lisähaastetta hakea Permadeath- ja Speedrun-tiloista. Näistä ensimmäisessä kuolet vain kahdesti: ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jälkimmäisessä taasen mitataan suoriutumista sekuntikelloa vastaan. Kumpikaan ei ole minulle oma pala kakkua, mutta kiinnostuneet voivat saada niistä tarvittavan lisäpurskeen uusintakierrokselle. Tyystin erillisessä Horde Assaultissa pelaajan tehtävänä on selviytyä mahdollisimman kauan alati vaikeutuvia vihollisaaltoja vastaan.
Harmillisesti julkaisu ei ole täysin ongelmaton. Äänimaisemassa on havaittavissa selkeitä bugeja, joiden vuoksi osa ympäristön hölötyksistä tahtoo jäädä lähes kokonaan kuulematta. Lisäksi tekninen toteutus töksähtelee ajoittain havaittavasti joskaan ei kriittisesti. Eivät nämä kokemusta pilaa, mutta olisi lopputulokseen toivonut hieman enemmän viimeistelyä.
Kokonaisuutena Days Gone Remastered on kelpo pelin siloiteltu versio. Se ei korjaa alkuperäisen teoksen kauneusvirheitä, mutta samalla paketti on tämän hetken paras tapa nauttia Sonyn pienemmälle huomiolle jääneestä yksinoikeusteoksesta. Vaikka paketti ei yllä ajattomien klassikoiden joukkoon, on sen brutaalissa ja persoonallisessa maailmassa paljon tykättävää. Mikäli hintalappu on kohdillaan, saa rahoilleen vastineeksi vallan pätevä 40 tuntia.
Saatavilla: PS5, PS5 Pro (testattu)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐(⭐)
Hyvän joskin unohdettavan teoksen hyvä joskin unohdettava remasterointi. Friikkien täyttämässä maailmassa kaikki on kohdillaan, mutta hyvistä palasista ei synny osiensa summaa.
Lue myös: Hei me kasataan: LEGO Minecraft – Hornanhenki-kuumailmapallon hyökkäys kylään (21273)
Lue myös: Auttavan käden kirjaimellisesti tarjoava robotti-imuri – ennakkotestissä Roborock Saros Z70