Avaruusseikkailu 2017 – arvostelussa Prey

Arkane Studiosin kehittämällä ja Bethesdan julkaisemalla Preyllä on kirjava historia. Alkuperäinen, samaa nimeä kantanut peli julkaistiin reilut kymmenen vuotta sitten. Bethesdan suunnitelmiin kuulunut Prey 2 kuopattiin lopulta yhtiön tyytymättömyyteen jatko-osaa kohtaan. Uusi Prey kunnioittaa edeltäjänsä muistoa ollen kuitenkin itsenäinen teos.

Morgan Yu herää Talos 1 -avaruusasemalta vuonna 2032, jossa jotain on mennyt pahasti pieleen: ulkoavaruudesta kotoisin oleva Typhon-rotu on vallannut aseman. Päähenkilö joutuukin ottamaan selville nauhoitettujen videoiden, sähköpostien ja äänitallenteiden avulla keinon itsensä ja eloonjääneiden pelastamiseen.

Visuaalisesti mukavan näköinen ja sulavasti liikkuva Prey vaikuttaa alkuun kovin suoraviivaisten ja samankaltaisten ympäristöjen tahkoamiselta, joissa ei paljon vaihtelua riitä. Parin tunnin jälkeen tunne on huolestuttavasti edelleen sama. Morgan hiiviskelee tyhjistä huoneista toisiin, lukee tietokoneilta sähköpostiviestejä sekä nappaa mukaansa hyödyttömiltä tuntuvia tavaroita ja satunnaisia aseita, joita käytetään Typhon-rodun eri muotojen listimiseen.

Muutaman tunnin jälkeen Preystä paljastuu uusia ulottuvuuksia. Turhilta vaikuttavat tavarat voi laittaa kierrätyspisteisiin, joissa niistä voi tehtailla vaikkapa ammuksia ja lääkepakkauksia. Neuromod-laitteiden avulla Morgan kasvattaa kykyjään ilahduttavan monipuolisesti. Esimerkiksi hakkerointitaitoja hamstraamalla pääsee moniin kenttiin nopeammin kuin muiden kykyjen avulla. Fyysisiä voimia kasvattamalla taas useat esteet voidaan siirtää pois ovien edestä. Yliluonnolliset voimat tuovat vieläkin enemmän monipuolisuutta pelissä etenemiseen. Preyn salat avautuvat haluamallaan tavalla ja tahdilla, eikä peli yhtäkkiä tunnu enää putkijuoksulta.

Morgan löytää Talosilta silloin tällöin elossa olevia ihmisiä, joilla on oma tarinansa taustallaan. Pelaaja joutuu tekemään hahmojen kohtaloon vaikuttavia moraalisia päätöksiä: jättääkö epäilyttävältä tuntuvan karpaasi oman onnensa nojaan Typhonien uhriksi, vai vapauttamalla tämä ansasta? Taustahahmojen tarinoista ja taustoista olisi tosin saanut enemmänkin irti, mutta kieltämättä pelkkä ihmisten tapaaminen tuntuu mukavalta. Yksinäisyyden tunne on Talosilla käsinkosketeltava.

Prey ei ole helppo peli, mutta se kannustaa kokeilemaan erilaisia tapoja etenemiseen. Hiiviskely on yleisesti ottaen kannattavampaa kuin räiskiminen, sillä älykkäät ja arvaamattomat viholliset ovat kova luu purtavaksi. Alussa Morgan-parka joutuu käyttämään usein pelkkää isokokoista jakoavainta, jolla saa toki rumaakin jälkeä aikaan. Lähitaistelussa tosin fyysiset vammat pahenevat sitä mukaa, kun avaruuspuvun suojaukset pettävät. Onneksi huoneista ja käytäviltä löytyy lääkepakkausten lisäksi mehu- ja teetölkkejä, joilla selviytymismahdollisuudet paranevat edes hiukan. Aseista mielenkiintoisimpia ovat GLOO-tykit, joilla syljetään pikaisesti kovettuvaa vaahtoa vaikkapa vihulaisten päälle tai tulipalojen tukkeeksi. GLOO-tykillä voi kaiken muun lisäksi luoda itselleen vaihtoehtoisia reittejä.

Kuten pelin monia muitakin osa-alueita, myös Preyn kontrolleja tulee pakostakin verrattua Arkanen Dishonorediin ja sen kakkososaan. Aivan niin sulavaan kokemukseen ei tällä kertaa päästä, mutta pääosin Morgan hiipii, kävelee, juoksee ja hyppii pelaajan haluamalla tavalla. Painottomassa tilassa suunnistaminen on realistisen fiiliksen takia luonnollisesti astetta kömpelömpää. Hölmöin ratkaisu lienee hakkerointitekniikan minipelihenkinen ja muusta kuvastosta irrallinen toteutus, jossa pallo kuljetetaan tatilla määräajan sisällä maaliin, jonka jälkeen painetaan oikeaa nappia.

Prey on graafisesti nätti mutta samalla ikävästi varsin yllätyksetön. Alun logoanimaatiosta syöksähtävää Mimiciä lukuunottamatta Typhon-rodun eri muodot eivät ole kovin mieleenpainuvia. Melankolisen tunnelmallinen soundtrack on onneksi oiva valinta ihmiselämästä tyhjentyneelle avaruusalukselle.

Prey on peli, joka paranee edetessään. Vaihtoehtoisten reittien avautuminen ja kokeileminen luo onnistumisen tunteita kunhan niille antaa mahdollisuuden. Talos 1:lle en kuitenkaan halua palata yhden läpipeluukerran jälkeen.

Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18 (PEGI)