Razerin Blade-sarjan pääasiallisesti pelikäyttöön suunnitellut kannettavat tietokoneet ovat tunnetusti varsin kateutta herättäviä laitteita. Aiemmin testipenkkiimme päättynyt Blade 14 oli kertakaikkisen vakuuttava paketti. Valitettavasti vielä pikkusisartaankin tehokkaampi Blade 18 ei aiheuta aivan samanlaisia ilonkiljahduksia.
Blade 18:n juuri lanseeratun vuosipäivityksen myötä konepellin alta olevat osat laitettiin pääpiirteittäin kokonaan uusiksi. Uudet mallit sykkivät Intelin järjettömän tehokkaan 14900HX-prosessorin tahtiin. 24-ytiminen ja 36-säikeinen ydin on varsinkin hyötykäytössä aivan naurettavan tehokas, mutta pelatessa siinä on jerkkua jo lähes liikaa. Pelikäytössä suuri määrä ytimiä on jo osin hidaste, joten näiden lassoaminen esimerkiksi Gamebarin kautta saattaa avittaa tehojen suhteen vielä entisestään. Itse en kuitenkaan testien aikana kokenut operaatiota tarpeelliseksi. Intelin 14. sukupolven prosessorit ovat myös surullisen kuuluisia virtavaatimustensa ja lämpötilojensa osalta. Tiiviissä paketissa lämmöt tuntuivat käyvän varsin korkealla, mutta lämpökuristukseen ei sentään ylletty edes vaativampien pelien kohdalla.
Järjettömän tehoisen prosessorin lisäksi koneeseen on valittavissa yksi kolmesta Nvidian 40-sarjan mobiiliarkkitehtuuriin pohjaavasta näytönohjaimesta. Arvostelukappaleen sisällä kuvaa puski ulos linjaston lippulaivamalli RTX 4090. Läppäriä on saatavilla myös RTX 4070- ja RTX 4080 -korttien kera. Näyttisten kannettaviin sullotut mallit eivät toki vastaa tehoiltaan pöytäkoneen vastaavalla numerolla varustettuja kortteja, mutta kyseessä on silti huomattavan tehokas näytönohjain. Pöytävariantteihin verrattuna se asettuu suorituskyvyltään suurinpiirtein 4070- ja 4080-korttien välimaastoon.
Modernien pelien ja uutuusjulkaisujen kohdalla ei tällä kokoonpanolla tarvitse juuri miettiä, että pyöriikö sulavasti vai ei. Vääntöä riittää pyörittämään käytännössä mitä tahansa peliä korkeimmilla asetuksilla sujuvasti ilman sen suurempi kompromisseja. Edes Cyberpunk 2077:n pahamaineinen polkuseurattu säteenseurantamoodi ei aiheuta isompia ongelmia laitteen omalla WQHD-resoluutiolla (2 560 * 1 600) pelatessa. Counter-Strike 2:n ja Dotan kaltaisia e-urheilupelejä pelatessa saavutetaan näytön 300 hertsin päivitysnopeus melko vaivattomasti.
Tehokkaan prosessorin ja näytönohjaimen ohella Razer Blade 18 pitää sisällään myös minimissään 32 gigaa nopeaa DDR5-muistia ja vähimmillään teratavun SSD-tallennusmedian. Koko komeuden kruunaa 300-hertsinen QHD+-tarkkuuksinen mini led -näyttöpaneeli. Vaikkei aivan OLED-paneeleiden väriloistoon tai mustan tasoihin ylletäkään, on silti kyseessä suorastaan naurettavan kaunista kuvaa toistava yksikkö. 16:10-kuvasuhteen paneeli on myös erinomainen hyötykäytössä.
Tehokkaiden komponenttien mukana tulevat myös korkeat vaatimukset. Läppäri itsessään on suorastaan massiivisen kokoinen ja myös todella painava. Yli kolmekiloinen paketti on lähes tuplasti 14-tuumaista sisarustaan painavampi. Myös mukana toimitettava 330-wattinen virtamuuntaja on sen verran kookas, ettei koko laitteistoa enää mielellään kanna mukanaan ainakaan päivittäin. Razerin mainosteksteissä laitteesta puhutaankin nimenomaan pöytäkoneen korvaajana, joten sitä ei ehkä varsinaisesti olekaan tarkoitettu jatkuvaan liikutteluun.
Hämmentävästi kookkaasta ulkomuodostaan huolimatta mukaan ei ole istutettu täysikokoista näppäimistöä. Kirveestä ovat saaneet muun muassa oikean reunan numeronäppäimet. Tilaa kotelosta on varattu näppäinten sijaan varsin kookkaille THX-standardisoiduille kaiuttimille. Kaiuttimet toistavat ääntä varsin maukkaasti, mutta itse ainakin suosisin mieluummin kunnollista kosketinrivistöä. Hiiren virkaa toimittava kosketusalusta on jälleen kerran varsin massiivinen, mutta pienemmästä mallista poiketen se ei ole lasipäällysteinen. Tuntuma on sisarmalliaan piirun verran huonompi, tosin edelleen voidaan puhua erinomaisesti kosketushiirestä.
Laitteen käynnistämällä ja varsinkin mitään vähänkään vaativampaa ajaessa alkavat kokoonpanon isommat ongelmat ilmetä nopeasti. Läppäri lähentelee nimittäin äänekkyydellään jo imurien suhinaa. Huomattavasta puhinasta huolimatta kone kuitenkin lämpenee käytettäessä reippaasti, joten ilman alustaa sen käyttäminen sylissä on melko hikistä hommaa. Kaikki tehot päällä on myös turha haaveillakaan pelailevansa akun varassa, sillä akku ei tällöin riitä kuin muutamaksi häviäväksi hetkeksi. Akkukeston riittämättömyys pelikäytössä on toki ongelma käytännössä kaikilla kannettavilla pelilaitteilla. Verkkovirrasta irrotettuna laitteiston tehoja kuristetaan merkittävästi. Kuristetulla tehoprofiililla akkukestoksi luvataan viittä tuntia, joka tuntuisi testien perusteella pitävän paikkansa. Tällöin ei tosin voi haaveilla säteenseurannasta tai 300 ruudun sekuntipäivitystahdeista.
Massiivisen koon ja äänekkyyden ohella yksi laitteen isoimmista ongelmista on sen hintalappu. Kokoonpanosta riippuen hinta on halvimmillaan 4 000 euron hujakoilla ja kalleimmillaan liikutaan jo lähellä 6 000 euron hintaa. Kyseessä on sellainen nippu seteleitä, että samalla rahalla saisi hankittua kohtalaisen tehokkaan pöytäkoneen sekä peliläppärin. Laite on siis selvästi tarkoitettu esimerkiksi e-urheiluammattilaisen liikuteltavaksi turnaus- tai lanikoneeksi. Tavan tallaaja pärjää hyvin huomattavan paljon pienemmällä hintalapulla ja vähemmällä teholla varustetulla mallilla. Saman valmistajan 14-tuumainen malli lieneekin useimmalle käyttäjälle fiksumpi vaihtoehto.
YHTEENVETO:
***(*) / *****
Järjettömän tehoinen liikuteltava peliyksikkö, jonka äänekkyys, hinta ja koko kuitenkin tekevät siitä vaikean suositeltavan valtaosalle käyttäjistä. Mikäli lompakossa on kahisevaa riesaksi saakka, on kyseessä joka tapauksessa mitä todennäköisimmin yksi markkinoiden tehokkaimmista kannettavista pelitietokoneista.
Tämän katiskan suuaukot olivat turhan ahtaat kuhalle.