Yakuza 0 julkaistiin tiistaina Playstation 4:lle myös Suomessa. Kyseessä on melkoinen spektaakkeli.
Japanilaiseen alamaailmaan sijoittuva Yakuza 0 on monessa mielessä poikkeuksellinen tapaus. Yksi jo ensimmäisistä sekunneista vakuuttava asia on pelin todella tiukka tunnelma. 1980-luvun loppuun sijoittuva seikkailu alkaa väkivaltaisella kohtauksella, jossa päähahmo Kiryu höykyttää armoa anovaa miestä velkomiskeikalla mafian nimissä. Jo alku maalaa kuvan päähahmosta kiistanlaisena mutta kiehtovana hahmona.
Seuraavaksi siirrytään kohtaukseen, jossa Kiryu saa salaperäiseltä liikemieheltä maksun keikastaan. Mies yrittää leipoa Kiryusta luottomiestään ja lahjoa tätä lisärahalla, mutta kivikasvoa ei juuri kiinnosta. Japaninkielinen ääninäyttely luo tilanteeseen oman, vakavan pohjavireensä. Liikemies ajaa pois ja Kiryu sytyttää tupakan.
Alla olevasta Pohjois-Amerikan IGN:n videosta kannattaa tsekata etenkin kohdasta 6:53 eteenpäin. Kokonaisuudessaan videon 10 ensimmäistä minuuttia jo riittivät nostamaan niin sanotun allekirjoittaneen fiilikset pintaan. Tuo kappale, nuo kuvakulmat… Tunnelma on tapissaan.
Tee itsellesi palvelus ja katso ensimmäiset 10 minuuttia. Jos ei herätä mielenkiintoa, niin jätä peli hyllyyn. Jos innostut ja ikää riittää (peli on K18), niin tiedät jo mitä tehdä! (Teksti jatkuu alla!)
Videon jälkeen ei mene kauankaan, kun päädytään kaverin kanssa kulmakuppilaan juomaan viskiä ja laulamaan rytmipelin ryydittämänä japanilaisia, uskomattoman kaihoisia karaokebiisejä. Kaupassa käydessäkin taustalla soi mukava musiikki, joka luo fiiliksen, että täällä sitä ollaan 80-luvun Japanissa. Huh.
Yakuza 0 on pitkästä aikaa semmoinen peli, jossa suorastaan odotan tarinan etenemistä kuola valuen. Olen aidosti kiinnostunut päähahmon kohtalosta ja tulevista tapahtumista. Pidin esimerkiksi Final Fantasy XV:stä ja sen roadtrip-tunnelmasta, mutta tarinan suhteen en koskaan vaivautunut nousemaan kärryille. Kyseessä oli aivan erilainen ja eri tavalla hyvä peli.
Voisin kertoa Yakuza 0:sta enemmänkin tuntojani, mutta jätän tämän mahdolliseen toiseen kertaan. Pelitunteja on kuitenkin takana tällä hetkellä kenties noin neljä tai viisi. Taistelusysteemi tuntuu toistaiseksi melko yksinkertaiselta, mutta nilkkien mättäminen Tokion kaduilla on hauskaa puuhaa, mikä on kaikkein tärkeintä.
Haluaisin joka tapauksessa sanoa, että kyseessä tuntuisi lyhyen pelaamisen perusteella olevan yksi jännittävimmistä, tarinavetoisimmista, elokuvamaisimmista, hauskimmista, tunnelmallisimmista ja parhaista peleistä koko noin 26 vuoden pelaamisharrastukseni aikana. Se on paljon sanottu se.