Mikä onkaan arvostelun idea? Epäilemättä välittää potentiaalisille asiakkaille tietoa, jonka perusteella tehdä mahdollinen ostopäätös.
Ongelma peliarvosteluissa on kuitenkin nykyään se, että pelejä voi pelata aivan liian monella tavalla, jotta kukaan arvostelija voisi antaa pelistä kovinkaan objektiivista ja kattavaa kuvaa tai arviota.
Otetaanpa käytännön esimerkiksi Deus Ex: Mankind Divided. Kyseisessä pelissä on lukuisia erilaisia tapoja pelata ja kehittää omaa ukkoa. Voi yrittää hiippailla tai räiskytellä tiensä lävitse. Tehtävien järjestystä voi myös vaihdella, mikä mahdollistaa tilanteen, jossa yksi haluaa juosta pääjuonen lävitse, kun taas toiselle pelin suola on seikkailla kaupungilla nurkkia koluten ja varusteita keräillen.
Minulle Deus Ex: Mankind Divided oli erittäin viihdyttävä peli, koska tykkäsin nimenomaan nuuskia paikkoja ja kerätä hyllyjen periltä credit chip -rahaa sekä satunnaisia ammuskoteloita. Tämä kuitenkin johti tilanteeseen, jossa minulla oli ennen pääjuoneen keskittymistä moni paikoista jo nähty ja suurin osa erilaisista supervoimista kehitetty. En päätynyt tilanteisiin, joissa minun olisi pakko hakkeroida, kun toinen pelaaja jaksaisi nostaa painavan laatikon ilmastointikanavan edestä. Minulla oli koko ajan kaikki mahdollisuudet auki, sillä olin kehittänyt itseni supersotilaaksi.
Paikkojen pikkutarkka haravointi johti kohdallani myös siihen, että minulla oli pelin lopussa noin 80 stimpackia, joilla sain ladattua elämäni täyteen yhä uudestaan viimeisten taisteluiden aikana. Lisäksi olin innoissani kiikuttanut kaikkea löytämääni roipetta kauppaan myytäväksi, joten loppupuolella taskuni pursuivat rahaa, jota en lopulta saanut enää syydettyä mihinkään. Olin parantanut ja kehittänyt itseni tasolle, joka tavallaan rikkoi pelin tasapainon.
Kun sitten lopulta koin tehneeni kaikki sivutehtävät, päätin viimein käydä tosissani pääjuonen kimppuun. Ei mennyt kuitenkaan kauankaan, kun lopputekstit jo lävähtivät ruudulle. Eikä tämä edes tullut minulle minkäänlaisena yllätyksenä, sillä tällä tavalla minulle aina käy. Olin tahtonut kehittää ja parantaa hahmoani ihan vain sen hauskuuden takia, en siksi, että oikeasti tarvitsisin sitä. Pelasin korkeimmalla vaikeusasteella, minkä pelin alussa sai valita, mutta tiesin koko ajan, ettei loppu voisi olla hahmoni kaltaiselle mestarille ongelmallinen.
Voin arvioida uusinta Deus Exiä lähinnä kokemuksena, en niinkään pelinä. Jos arvostelisin pelin, olisi tilanne siis varsin hankala ja saattaisin päätyä antamaan pelille heikomman arvosanan kuin minkä arvoinen kokemus minulle oli.