Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin mediakasvatussuunnittelija Tommi Tossavainen pitää tietämättömyyttä pelikulttuurista suurimpana suomalaisten vanhempien ongelmana.
”Kun ei ymmärretä mitä siellä pelissä tapahtuu, niin vanhemman ratkaisut saattavat olla todella haitallisia lapsen kaverisuhteille”, Tossavainen sanoo ja viittaa verkossa pelattaviin joukkuepeleihin. Hän nostaa tavallisen esimerkin tilanteesta, missä lapsen pelaamiseen kyllästynyt vanhempi tempaisee nettipiuhat poikki, jolloin lapsen pelaaminen kyllä loppuu. Tietämättään vanhempi on saattanut aiheuttaa valtavaa vahinkoa lapsen sosiaalisille suhteille. Alivoimaisena joukkueen peli kärsii, mikä saattaa aiheuttaa antipatioita lasta kohtaan joukkueen sisällä.
Peleistä tietämättömälle vanhemmalle tilanteen voisi esittää urheilun keinoin. Esimerkiksi, kuvittele tilanne, jossa lapsi on pelaamassa kuusihenkisessä jääkiekkojoukkueessa. Yhtäkkiä lapsi poistuu pelistä vanhemman päätöksellä, jolloin joukkue joutuu pelaamaan ottelun loppuun alivoimaisena, mikä aiheuttaa turhautumista joukkueen sisällä.
K-18 -pelit ovat hyvää viihdettä – aikuisille
Tossavaisen mukaan K18-pelejä kärttäville lapsille pitää osata sanoa ei. ”Tällaisissa tilanteissa on ihan hyväksyttävää tuottaa lapselle pettymyksen tunne.”
Tossavainen sanoo, ettei peliharrastusta pidä kieltää vain siksi, että lapsi on kiinnostunut yhdestä aikuisille tarkoitetusta pelistä. Kun otetaan kokonaisuus huomioon, niin peleistä vain noin 5% saa K18-leiman kylkeensä. Tossavaisen mukaan näihin kohdistuu suurin kiinnostus pelien aggressiivisien mainoskampanjoiden kautta, jotka levittävät nämä väkivaltaisimmat ja aikuisimmat pelit kaikkien tietoisuuteen.
Suurin ongelma K18-peleissä on Tossavaisen mukaan se, että lapsi joutuu kohtaamaan niissä usein sellaista sisältöä, jonka käsittelyyn tällä ei ole valmiuksia. Jos lapsi joutuu käsittelemään näitä teemoja yksinään, niin pelit voivat vaikuttaa voimakkaasti lapsen maailmankuvan kehitykseen.
Kolme tärppiä pelaavien nuorten vanhemmille
”Suuret pelimäärät eivät suoraan tarkoita sitä, että lapsi olisi peliriippuvainen. Se voi tarkoittaa sitä, että lapsi harrastaa pelaamista kilpailullisesti, jolloin siitä muodostuu lapselle SE tärkein juttu”, Tossavainen sanoo.
Pelien sisällöistä tulee keskustella lasten kanssa. Jos lapsi joutuu käsittelemään pelien sisältöjä yksinään, niin se voi vaikuttaa lapsen ajatusmaailmaan. ”Peleissä on yhä paljon seksismiä ja monotonisia sukupuolirooleja, joista kannattaa keskustella pelaavan lapsen kanssa”, Tossavainen toteaa.
”Pelit ovat hauskoja ja hyödyllisiä!” Tossavainen muistuttaa. Pelien aihepiirit voivat saada lapsen innostumaan omaehtoiseen opiskeluun, puhumattakaan lapsen sosiaalisesta kehityksestä tai esimerkiksi kielellisestä kehittymisestä.
”Pelejä pelataan siksi, että niistä saadaan niin paljon irti,” Tossavainen summaa.