Activisionin Wreckless: The Yakuza Missions oli graafisesti yksi Xboxin tyylikkäimpiä julkaisupelejä, mutta ei kyennyt sisältönsä puolesta vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin. Paketin tarjonta oli kahlattu hetkessä lävitse ja ensi-ihastuksen jälkeen pelikokemus oli auttamattoman tylsä. Se ei kuitenkaan estänyt Wrecklessiä myymästä hyvin, joten Activision päätti kokeilla onneaan myös muilla alustoilla. Niinpä kauppojen hyllyille ovatkin juuri saapuneet pelin Gamecube- ja Playstation 2 -versiot, muutamilla uudistuksilla vahvistettuina.
Pohjimmiltaan kyseessä on sama peli kuin maaliskuussa ilmestynyt Xbox-painoskin eli tarjolla on edelleen tehtäväpohjaista kaahailua Hong Kongin kaduilla. Pelaamaan päästään kahden erilaisen, mutta yhtä kömpelösti kirjoitetun taustatarinan turvin. Toisessa pelaaja ohjastaa paikallisen poliisin erikoisyksikköä, joka yrittää pysäyttää sikäläisen mafian toimet. Toisen pääosassa on hallituksen erikoisagentti, jonka tehtävänä on tutkia yhteyksiä Yakuzan ja lainvalvojien välillä.
Vaikka molempien tarinoiden kattamat tehtävät ovatkin erilaiset, pelin sisältöön ne eivät juuri vaikuta. Tiedossa on joka tapauksessa mielipuolista kaahailua kapeilla ja vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla typerien ja merkityksettömien tehtävien perässä. Uusista bonustavoitteista on helppo päätellä, että päämääränä ei itse asiassa ole ajoneuvojen ja muiden esteiden välistä luoviminen, vaan mahdollisimman moneen kohteeseen törmääminen ja paikkojen hajottaminen. Kyytiä saavat niin autot, jalankulkijat, metalliaidat kuin myyntikojutkin. Aseistuksessa on kuitenkin säästelty, sillä ympäristöään voi tuhota vain ohjuksilla ja omalla kulkuneuvollaan.
Ajoittain kolarointi tuo mukavasti mieleen toimintaleffojen takaa-ajokohtaukset, mutta pidemmän päälle törmäilyä on tarjolla yksinkertaisesti liikaa. Se tekee tavallisesta ajamisesta täysin mahdotonta ja muuttaa pelaamisen hyvin nopeasti turhauttavaksi. Tilannetta ei myöskään helpota epämääräinen törmäyksen tunnistus, jonka vuoksi pelaaja kolaroi säännöllisin väliajoin selvästi kauempana oleviin kohteisiin. Lisäksi ajokin alle jäävät jalankulkijat ovat yksityiskohtana harvinaisen mauton, varsinkin kun pelaajan pitäisi olla lain ja järjestyksen puolella. Onneksi pelin ääressä ei tarvitse viipyä kovin pitkään, sillä bonustehtävistä huolimatta se on läpäisty muutamassa tunnissa.
Ensikosketus ajotuntumaan on lyhyesti sanottuna järkyttävä. Kiihdyttäminen ja jarruttaminen on helppoa, mutta autot kääntyvät todella hitaasti ja reagoivat äkillisiin ohjausliikkeisiin kuin veltot kumikanat. Pienen totuttelun jälkeen omituinen systeemi käy tutuksi ja ajaminen alkaa sujua. Myöhemmin pelituntumalla on jopa omat hyvät hetkensä , kun pelaajan ei tarvitse kaahata täsmälleen tiettyä reittiä tai osua tarkasti oikeaan kohteeseen. Vaikka Wrecklessin pelattavuus onkin selvästi parantunut alkuperäiseen peliin verrattuna, se jää paljon jälkeen viime vuosien parhaista kaahailuista.
Laajennetun ajoneuvovalikoiman lisäksi pelin tärkein uutuus on kaksinpelimahdollisuus, johon on selvästi panostettu. Mukana on peräti seitsemän erilaista pelimoodia, joissa kilpaillaan mm. nopeuden, turvallisuuden ja lipunryöstön saralla. Kaksinpelin toteutustapa on sangen erikoinen, sillä jaetun ruudun sijaan autot ajavat toisiaan takaa samassa, koko television kattavassa näkymässä. Tämä tekee edellä olevan ajokin ohjaamisesta entistä vaikeampaa ja aiheuttaa ajoittain pahoja ongelmia. Niinpä koko pelimoodi muuttuukin alkuinnostuksen jälkeen pienimuotoiseksi pettymykseksi.
Pelin Xbox-version tärkein valttikortti on uusiopainoksessa kokenut pahan kolauksen. Graafinen loisto on vaihtunut mielikuvituksettomiin tekstuureihin, yksityiskohtien puutteeseen ja tylsään yleisilmeeseen. Paljon on toisaalta helppo antaa anteeksi, sillä kadulla liikkuvien ihmisten ja ajoneuvojen määrä on parhaimmillaan häkellyttävä eikä pelin ruudunpäivitys takkuile missään vaiheessa. Myös rakennukset, teiden varsilla olevat esineet ja seinillä roikkuvat neonvalot luovat tehokkaasti mielikuvaa elävästä ja vilkkaasta kaupungista.
On pakko myöntää, että Wreckless: Yakuza Missionsilla on omat vahvuutensa, kuten harvinaisen paljon erilaisia elementtejä sisältävä grafiikka ja runsas valikoima bonuksia. Epämääräinen pelattavuus, typerä tehtäväsuunnittelu ja toivottoman lyhyt elinikä kuitenkin pudottavat sen pisteitä rajusti. Muutamia vuosia sitten Wreckless olisi saattanut olla paljon vaikuttavampi kokemus, mutta sen jälkeen niin Crazy Taxi, GTA 3 kuin Burnout 2:kin ovat tarjonneet selvästi laadukkaampaa ja kiinnostavampaa kaupunkikaahailua.
