The Thing

05.10.2002

Kulttileffasta peliksi käännetty The Thing on päällepäin hyvin perinteinen eloonjäämisseikkailu, mutta enemmän kuin arktiseen ilmanalaan sovitettu Resident Evil- klooni.

Peli jatkaa lähes suoraan John Carpenterin leffan tarinaa, jonka suunnittelijat olettavat pelaajan tuntevan. Kapteeni Blaken johtama tutkimusryhmä saapuu keskelle etelänapamantereen tuiskuja selvittämään mitä tapahtui hylätyllä tutkimusasemalla. Kun ryhmä vielä kelailee tilannetta, pelaaja tietää jo mistä on kyse. Sakkia vastassa on muotoaan muuttava avaruusolento, joka salakavalasti omaksuu uhriensa hahmon ja soluttautuu muiden joukkoon odottaen oikeaa hetkeä…

Yksinäisen sankarihahmon sijasta the Thingissä pelaajan vastuulle sysätään kokonainen seurue oikkuineen. Sankarit jakautuvat kolmeen kastiin; sotamies tappaa talossa ja tuiskussa, lääkintämies paikkaa haavat ja teknikko korjaa rikkinäiset laitteet. Hahmot reagoivat fiksuun sävyyn ympäristöönsä, liikkuvat ja taistelevat omatoimisesti, varoittavat vaaroista ja vaativat apua tarpeen tullen. Hahmojen yllä kelluvat ikonit kertovat kaiken olennaisen apurien tarpeista. Valikosta käsin voidaan lisäksi komentaa tiimiä sekä vaihtaa ja lahjoittaa tarvikkeita.

Kun karu totuus alkaa valjeta myös sankareille, luottamus nousee tärkeään rooliin. Jokainen kohdattu hahmo on joko olio tai vähintäänkin epäilee pelaajan rehellisyyttä. Epäluuloiset eloonjääneet pitää voittaa puolelleen varusteita lahjoittamalla tai monilla muilla tavoilla. Omia epäilyjään voi hälventää tekemällä aseveljille verikokeen. Ilmapiiri pysyy epävarmana jatkuvasti vaihtuvilla seuralaisilla. Myös pelko on mallinnettu mukaan sotkemaan pelaamista. Liikaa kuolemaa ja olioita nähnyt sotilas alkaa ensin oksennella ja käyttäytyä hermostuneesti ja lopulta päättää päivänsä oman käden kautta.

Luottamus- ja pelkomittarit ovat ovelia lisukkeita, mutta varsinainen seikkailu toimii liiankin perinteisesti. Silloin kun ei paimenna tekoälyjoukkuetta, sankari metsästää avaimia, vinkkejä sisältäviä asiakirjoja ja ammuksia hengenpitimikseen. Kentät on suunniteltu uskottaviksi ja yllättävän monipuolisesti. Toimintaosuudet vuorottelevat sopivaan tahtiin kevyen pulmanratkonnan kanssa. Muutaman tönön napatukikohdasta on ideoitu yllättävän monipuolisia tehtäviä. Ovelana jippona myös arktiset olosuhteet on otettava huomioon. Ilman pipoa nietoksissa tarpova sankari ei kestä pitkään Antarktiksen paukkupakkasia ja talvimyräkkään kangistuminen merkitsee hengenmenoa.

Half-Lifesta karanneet oliot eivät vedä vertoja elokuvan efektimiesten visvaisille luomuksille, mutta onnistuvat säpsäyttämään etenkin ahtaissa sisätiloissa. Suurimpia puistatuksia pitää ensin pehmittää tuliaseilla ja lopuksi tuhota liekinheittimellä. Alienin facehuggereita muistuttavat vikkelät pikkuotukset puolestaan metsästävät parvina.

Xbox- versiossa grafiikka on Playstation2-painosta terävämpää ja tarkempaa, minkä voi huomata selvästi etenkin tekstuureissa. Ilmapiiriä luodaan tunnelmallisilla valaistustehosteilla ja taidokkaalla äänimaailmalla. Ylikäytettyjen säikähdysefektien sijaan the Thing pelaa taitavasti pitkillä hiljaisuuksilla, eristyksen tunteella ja pelaajan epäilyksillä. Juoni ja ilmapiiri imaisevat mukaansa sitä tiukemmin, mitä paremmin elokuvan tuntee.

The Thingiä voisi verrata Playstation2:lle viime vuonna ilmestyneeseen Exterminationiin, jonka kanssa Black Labelin pelillä on muutakin yhteistä kuin aihe. Molemmat seikkailut piristävät väsähtänyttä kauhukaavaa nokkelilla ideoilla, mutta ovat loppujen lopuksi persoonattomia valokopioseikkailuja lajityypin suosikeista. Xboxilla The Thing on kuitenkin konsolin ensimmäinen survival horror- seikkailu, eikä lainkaan hassumpi avaus lajityypissä jossa onnistujien määrä mitataan yhden käden sormilla.