Tie vie taivasalle – arvostelussa The Legend of Zelda: Skyward Sword HD

Wiin The Legend of Zelda -seikkailu aiheutti mussutusta kymmenen vuotta sitten, eikä tilanne ole muuttunut kymmenessä vuodessa miksikään. Pienet ehostukset parantavat seikkailua, joka on täten parempi kuin koskaan.

16.08.2021

The Legend of Zeldan juhlavuoden odotetaan päättyvän Breath of The Wildin jatko-osan julkaisuun. Kun kyseessä on kenties jopa Ocarina of Time -klassikkoa ylistetymmän teoksen seuraaja, odotukset ovat katossa. Tämän vuoksi kehitystyö on jatkunut kaikessa hiljaisuudessa muutamaa pientä maistiaista lukuun ottamatta. Kärsimättömien fanien nälkää päätettiin helpottaa välipalalla. Synttärivuoden kunniaksi julkaistiin kesäpelattavaksi The Legend of Zelda: Skyward Swordin remasteroitu painos.

Skyward Sword on The Wind Wakerin ohella kenties koko Zelda-kaanonin ristiriitaisin teos. Wiille vuonna 2011 julkaistu teos hyödynsi konsolin Wiimote-ohjaimien liiketunnistusta yllättävällä tavalla, sillä miekkaa heiluteltiin näppäinten sijaan varsinaisilla ranneliikkeillä. Uudistus meni läpi varsin onnistuneesti, mutta sen sijaan putkimainen rakenne sekä ennen kaikkea rytmitys tuntuivat monille pettymyksiltä.

Switchille julkaistu The Legend of Zelda: Skyward Sword HD on peliä hitusen tavallista remasterointia enemmän uudistava teos. Suurimmat muutokset koskevat pintakerrosta, joka eittämättä onkin pääasiassa hyvällä tasolla. Tämän alla on kuitenkin hienovaraisia päivityksiä, kuten esimerkiksi Fi-neuvonantajan hölöttämisen hillitseminen. Wii-versiossa neuvoja riitti ähkyksi asti, Switchillä opastukset on piilotettu napinpainalluksen taakse.

Ehostustiimi ei siis ole mennyt aidan matalimmasta kohdasta, kuten monesti remasterointien yhteydessä on tapana. Sen sijaan suurimpaan ongelmaan tekijät ole kajonneet. Skyward Swordin rytmitys on nimittäin edelleen ongelmallista. Kun pelin luolastot ovat oivaltavia herkkupaloja, tuntuu niiden väleissä olevat tunteja kestävät hiljaiselot happamilta. Erityisesti pelin ensimetrit ovat todella seesteisiä.

Rauhallinen startti ei ole kuitenkaan pelkästään huono asia, sillä Skyward Sword ottaa aikansa. Tarjolla on Wiiltä tuttu liiketunnistuksella pelaaminen, mutta tällä kertaa myös Pro Controllerin käyttäjät on huomioitu. Näistä ensimmäinen toimii tutusti hyvin, jälkimmäinen heikommin. Ranneliikkeet on siirretty ohjainta käyttäessä oikeaan tattiin, jonka liikkeet muuttuvat ruudulla heilautuksiksi. Vasemmalta oikealle pyyhkäisy heilauttaa miekkaa vaakasuoraan ja pystysuorat napautukset vastaavasti liikkuvat samassa suunnassa. Ongelmaksi muodostuu tässä vaiheessa kamera, sillä tatit loppuvat yksinkertaisesti kesken. Kun kuvakulma liikkuu muutoin aavistuksen kankeasti, on soppa valmis. Lopulta kameraa oppii ohjaamaan painamalla ensin ylänapin pohjaan ja liikuttamaan sitten tattia, mutta ratkaisu ei ole helpoin omaksuttava. Pelikello oli raksuttanut jo useamman tunnin ennen kuin huomasin unohtavani kankeuden.

Toinen harmillinen ja pelikokemusta nakertava elementti on tehtävien vaatima kipittäminen eestaas. Välimatkat ovat varsin pitkiä, ja reissun määränpää on monesti varsin yhdentekevä. Muutaman dialogirivin lukeminen ja paluu takaisin ei yksinkertaisesti tunnu houkuttelevalta. Onneksi nämä hetket eivät häiritse jatkuvasti, mutta muutamissa yhteyksissä ärsytyskynnystä kutiteltiin.

Rytmitysongelmat sekä lievät suunnittelumokat eivät kuitenkaan latista Skyward Swordia. Vaikka kyseessä ei ole aivan Zelda-seikkailujen parhaimpien timanttien joukkoon lukeutuva jalokivi, on taivaalla viilettävä teos monilta osin erittäin onnistunut, sympaattinen ja omalaatuinen. Loftwing-linnulla liitäminen on ensihetkillä sykähdyttävä kokemus, joka tuo peliin sen kaivatun oman säväyksen. Kuten The Wind Wakerin graafinen tyyli, erilaisuus ei aina uppoa kaikille. Kokonaisuutena seikkailu imaisee mukaansa.

Graafinen tyyli osoittaa, että komeat tekniset lukemat eivät ole kaikki kaikessa. Peli rullaa sujuvasti 60 kuvan sekuntivauhdilla, mutta resoluutio jättää toivomisenvaraa. Skaalaus tuntuu tehdyn puolittain, jolloin osa maisemista näyttää kauniimmalta kuin toiset pinnat. Vaikka tämä on toki remasterointien yhteydessä yleistä, olisi HD-synttärijulkaisua varten voinut toivoa vielä vähän enemmän. Vastaavasti värimaailma tuntuu eläväisemmältä kuin ennen. Onneksi Zelda-seikkailu on tuttuun tapaan tunteikas ja mukaansa tempaava, joten graafinen anti on ainakin osittain toissijaista. Lisäksi äänipuolta on parannettu merkittävästi.

The Legend of Zelda: Skyward Sword HD on kiistellyn seikkailun uusioversio, joka parantaa muttei mullista alkuperäistä teosta. Pienet muutokset ovat hyvästä ja kokonaisuutena peli on parempi kuin koskaan. Valitettavasti eniten parranpärinää aiheuttaneiden muutosten korjaus olisi vaatinut pelin täydellisen räjäyttämisen, mikä ei varmastikaan ole tarpeen saati mahdollista. Kokonaisuutena on siis mainio peli, joka on The Legend of Zelda -saagan mittapuulla hyvämiinus. Jos peli on jäänyt aiemmin pelaamatta, on se ropojen väärti. Wii-julkaisun pelanneille tilanne on vähän kiikunkaakun. Se ei yllä Breath of the Wildin tasolle ja Link’s Awakeningin persoonallisempi uusinta tarjoaa toisenlaisen kokemuksen. Skyward Sword on vihreämyssyisen sankarin faneille erinomainen lisä täydentämään kokoelmaa Breath of the Wild 2:ta odotellessa.

Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)

Seinää koristanee aamulla jälleen ”miksi mä” -teksti.

Lisää luettavaa