Vuoden 2020 kesäkuussa hehkutin The Last of Us -saagan toista osaa maasta taivaisiin. Pitkä, pohdiskeleva sekä ennen kaikkea väkivaltainen odysseia pimeyden ytimeen on narratiivisesti edelleen genressään ja koko mediamuodossaan yksi riipaisevimmista koskaan julkaistuista kokemuksista. Nyt vajaa neljä vuotta myöhemmin teos julkaistaan uudelleen masteroituna ja parempana kuin koskaan.
Tarinanmitta ja muoto ovat pysyneet identtisinä aiemmin julkaistun version kanssa. Ellien ja muutaman muun hahmon hurmeista koston kierrettä käsittelevä tarina vavisuttaa edelleen aivan yhtä rankasti kuin julkaisunsa tienoolla. Pelkäsin pahoin ajan vievän tarinasta tehoa, mutta varsinkin alkupuoliskolle sijoittuva shokkikohtaus onnistui edelleen lyömään ilmat pihalle miehestä. Matka on pitkä ja raskas, eikä se päästä vieläkään kokijaansa missään vaiheessa helpolla.
Audiovisuaaliseen antiin on tehty muutoksia varsin maltillisesti. Tekstuureja ja hahmomalleja on ehosteltu sieltä täältä, mutta äkkiseltään eroa ei huomaa laittamatta aiempaa ja uudempaa versiota suoraan rinnakkain suurennuslasin alle. The Last of Us Part II näytti naurettavan hyvälle alkuperäisen julkaisunsa aikaan, ja se näyttää siltä vieläkin. Paketin ikä alkaa vuonna 2024 näkymään lähinnä vanhanaikaisten valaistusefektien ja ajoittain hieman suttuisten tekstuurien muodossa. Naughty Dogilla ei vielä ole siirrytty käyttämään säteenseurantaa tai muita moderneja valaistusefektejä, joten pelin alunperin käyttämät SSR-heijastukset ja käsin leivotut valaistusefektit eivät enää yllä näyttävyydeltään aivan alan kärkipäähän.
Konepellin alla ehostusta on tehty huomattavasti enemmän. Alkuperäisjulkaisu pyöri jopa silloisella PS4 Pro -tehomyllyllä ainoastaan 1440p-resoluutiolla, kun taas alkuperäisellä nelos-sarjan Pleikkarilla oli tyytyminen luonnollisesti 1080p-tarkkuuteen. Kumpikin edellispolven laite oli käytännössä lukittu 30 ruudun päivitysnopeuteen, mutta rankimmissa kohtauksista tästä jouduttiin tinkimään jonkin verran. Remastered-nimeä kantava päivityspaketti valjastaa käyttöön PS5:n vääntöä mukavasti. Nyt tarjolla on 1440p-tarkkuuden suorituskykymoodi, jolloin ruudunpäivitys pysyttelee pääosan ajasta 60 hujakoilla. Vaihtoehtoisesti valittavissa on myös laatuun panostava muoto, joka nostaa resoluution natiiville 4K-tasolle, tällöin tosin ruudunpäivitys puolittuu. VRR-näytön omistavat voivat halutessaan myös avata ruudunpäivityksen kokonaan, joskin ominaisuuden päälle kytkiessä tarjolla on ilmeisesti vain 1080p-tarkkuus.
Siinä missä tarkkuuteen panostava muoto piirtää ruuduille uskomattoman hyvännäköistä kuvaa, on suorituskykytila sulavuutensa ansiosta ehdottomasti ainakin omasta mielestäni parempi valinta. Ruudunpäivitysnopeuden tuplaaminen sulavoittaa peliä huomattavasti, mikä tuntuu erityisesti ohjauksessa. Nopeampi ruudunpäivitys takaa sen, että Ellien stiletti viiltää terävämmin kuin koskaan aiemmin ja Abbyn golfsvingi iskee entistä kovemmin.
Ohjaustuntumaan vaikuttaa myös tuki PS5:n erinomaiselle ohjainhaptiikalle. Vastaan panevat liipasimet nostavat asetuntuman aivan uudelle tasolle ja vaikkapa vahvoja kiväärejä käyttäessä on todella syytä vetää löysät pois ennen laukausta. Ohjaimen tarkat värinäefektit tekevät myös ympäröivän maailman kirjaimellisesti käsin kosketeltavaksi. Esimerkiksi asepäivityksiä rakentaessa hahmon voi todella tuntea hinkkaavan metalliosia ja vääntävän ruuveja.
Lisäsisältö tarjoillaan kahdessa eri muodossa. Making Of -valikon alla sijaitsee kolme pelistä alunperin pois jätettyä kohtausta, jotka voi halutessaan käydä katsastamassa. Kentät ovat täysin pelattavissa, mutta jo alpha-vaiheessa pois karsiutuneet osiot ovat varsin viimeistelemättömiä. Kaikesta huolimatta kohtausten mukaan laittaminen antaa hienon mahdollisuuden vilkaista tripla-A-tason julkaisun kulissien taakse. Jokainen lisäkenttä sisältää myös pelin ohjaajana toimineen Neil Druckmannin pohjustusvideon, jossa käydään läpi syitä poistamisen taustalla. Making of -osiossa on myös muuta lisäkatseltavaa ja julkaisun jälkeen sinne lisätään vielä kokonainen pitkämuotoinen dokumentti pelin kehityksestä.
Pelin tekemistä taustoittavan lisämateriaalin lisäksi teokseen on lisätty kokonaan uusi No Return -nimeä kantava pelimuoto. Roguelike-tyyppinen moodi antaa pelaajille mahdollisuuden kokeilla taitojaan satunnaisgeneraatioon pohjautuvissa seikkailuissa. Tarjolla on useita hahmoja, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Muutaman minuutin koetuksista selviävä hahmo palaa omaan tukikohtaansa, jossa on mahdollista avata lisäkykyjä ja kasvattaa asearsenaalia. Kuolon kohdatessa kaiken joutuu aloittamaan alusta, joten jokaista askelta ja laukausta on aina harkittava tarkasti. Lisämuoto on todella koukuttava ja myös yllättävän laaja. Avattavia hahmoja, vaihtoehtoisia pukuja, uusia muuttujia ja erilaisia haasteita on massiivinen määrä. Rankasta vaikeustasosta huolimatta pelaaminen on uskomattoman hauskaa.
Noin 10 euron hintaan alkuperäisjulkaisun päivityksenä myytävä paketti antaa rahalle vastinetta varsin mukavasti. Making of -osiot tarjoavat kivan kurkistuksen esiripun taakse, mutta eivät varmasti saa kuin kaikkein vannoutuneimpien fanien sukkia pyörimään jaloissa. Trailerissakin mainostetut lisäkentät eivät valitettavasti tarjoa pelattavaa yhteensä kuin noin puolen tunnin verran ja viimeistelemättömyytensä ansiosta ne ovat audiovisuaaliselta anniltaan varsin karuja. No Return -pelimuoto puolestaan on itsessään jo matkalipun hinnan arvoinen lisäys. Kattavan, hiotun ja ennen kaikkea nautinnollista pelattavaa tarjoilevan pelimoodin voisi helposti julkaista omana erillisenä teoksenaan. Sulavoitettu ruudunpäivitys ja nostettu resoluutio pääteoksessa ovat lopulta se kuuluisa kirsikka kakun päällä. Mikäli siis olet jo toipunut alkuperäisjulkaisun aiheuttamista traumoista, saattaa nyt hyvinkin olla paras aika lähteä uudelle kierrokselle petollisen kauniisiin postapokalyptisiin maastoihin.
Saatavilla: PS5
Ikäraja: PEGI 18 (graafinen väkivalta, voimakas kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
***** / *****
Pikkurahaa vastaan paljon tarjoileva päivitys yhteen kaikkien aikojen vaikuttavimmista peliteoksista. Tekniset ehostukset lisäävät teoksen sulavuutta mukavasti ja Making of -osio tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa pelin kehityksen taustoihin. Paketin ehdottomaksi tähdeksi nousee kuitenkin No Return -pelitila, joka on niin onnistunut, että sen voisi lohkaista kokonaan omaksi irralliseksi minijulkaisukseen.
Sirpa yritti vältellä hammäslääkärikäyntiä vetoamalla turvonneeseen kieleen, mutta Ilmari ei ollut mikään eilisen teeren poika.