Super-agentti Sam Fisher tekee paluun Ubisoftin stealth-pelien kuninkaan kolmannen osan myötä. Fisher on saanut jälleen tehtäväkseen vaarallisen terroristilauman taltuttamisen. Vihollisen suunnitelmana on kaataa kansainväliset rahamarkkinat tietoverkkoihin murtautumalla ja muita vastaavia tihutöitä tekemällä. Varmin tapa hyökkäyksen pysäyttämiseksi on luonnollisestikin soluttaa Sam Fisher suoraan vihollisen selustaan.
Chaos Theoryn tuttu yksinpelimoodi ei tuo mukanaan paljoa uutta sarjan kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna. Äänivaimennetun pistoolin, savukranaattien, pimeä- ja lämpönäkölasien ja muun tutun rekvisiitan ohella Fisherin uusiin välineisiin kuuluu tällä kertaa myös veitsi. Teräaseen myötä Chaos Theory on astetta aikaisempaa väkivaltaisempi, joka näkyy myös korotetussa ikäsuosituksessa. Pieni mutta merkittävä ero kahteen edelliseen Splinter Celliin verrattuna on, että Chaos Theoryn tehtävät ovat hieman aikaisempaa monipuolisempia. Myös pelikentät tarjoavat useampia vaihtoehtoisia reittejä, ja osittain tästä syystä peli on hivenen aiempaa helpompi. Edellisestä Splinter Cell: Pandora Tomorrowsta tutun Spies vs. Mercenaries -moninpelin ohella Chaos Theoryn kiinnostavin uusi ominaisuus on Cooperative Mode, jossa tehtäviä suoritetaan kahden pelaajan voimin yhtä aikaa. Kaverin kanssa yhteistyönä suoritettavat tehtävät tuovat peliin uutta mielenkiintoa mutta yksinpeli on edelleen Chaos Theoryn parasta antia.
Kuten sopii odottaa, Splinter Cell: Chaos Theory on tekniseltä toteutukseltaan loistava. Ainakin testikoneena toimineella Xboxilla se on tämän hetken ehdottomia kärkipelejä.
