Perheystävällisistä peleistään tunnettu Nintendo onnistui kiertämään brändinsä aiheuttamat rajoitteet upeasti vuonna 2015 ilmestyneellä Splatoonilla. Vaikka Wii U:n suosio ei mahdollistanut täydellistä pankin räjäyttämistä, värikäs räiskintä onnistui yhdistelemään onnistuneesti nintendomaisen luonteen sekä pelaajien kaipaaman pyssyhippastelun. Jatko-osa Splatoon 2 jatkojalosti reseptiä entisestään Switchillä, mutta viiden vuoden elinkaari olisi mille tahansa toimintapelille pitkä aika. Näinpä Nintendo palasi piirustuspöydän ääreen, loi entistä kokonaisvaltaisemman uutuusversio ja toi myyntiin syksyn värikkäimmän räiskintäpelin.
Splatoon 3 jatkaa edeltäjien tavoin ilkikurisella otteella. Sarjakuvamaiset teinihahmot eivät lisäile toisilleen epätoivottuja kasvolävistyksiä tai pyri lisäämään veren happipitoisuutta avaamalla kroppaan ilmastointiväyliä, vaan kattavalla asevalikoimalla ammutaan tieten tahtoen päin honkia ja seiniä. Homman nimenä on nimittäin värisota, jossa voittava osapuoli on taistelutannerta enemmän omalla värillään töhrinyt joukkio.
Nerokas ja hilpeä systeemi toimii edelleen aivan yhtä mainiosti kuin kahdessa edellisessäkin osassa. Verkkomähinät pysyvät intensiivisinä ja pelaajaystävällisinä, sillä jokainen pystyy osallistumaan väritystalkoisiin kokemustaustastaan riippumatta. Kun tähtäimessä on ympäristön seinät ja lattiapinnat, ei taitotaso konkretisoidu niin pahasti kuin Counter-Striken kaltaisissa teoksissa.
Tästä huolimatta menossa piisaa vaihtelua ja taitopohjaisuutta. Erilaiset aseet, tekniikat sekä tietysti vihollisjoukon pyrkimysten estäminen takaavat, että parempi tiimi voittaa. Arvostelujakson otannalla meno tuntui olevan erittäin hyvässä tasapainossa. Lähes kaikilla pelaajilla näytti olevan aina omanlainen aseistus varustettuna, mutta mikään ei vaikuttanut olevan ylivertainen muihin verrattuna. Voitoista saattoi kiitellä joka kerta omaa erinomaisuuttaan, kun taas tappioiden taakka otettiin asianmukaisesti vastaan tiimin muun kolmikon toimesta. Olisivatpa olleet parempia.
Moninpeli on Splatoon 3:n parasta antia, ja ovet Turf Wars -pelitilaan aukeavat heti ensimetreistä lähtien. Tarjolla on 12 karttaa, joista viisi on kokonaan uusia. Tuoreet aluelisäykset uppoavat vanhojen suosikkien jatkeeksi erinomaisesti, eikä suuria tasoeroja ole nähtävissä. Kunhan homman salat oppii ja ensimmäiset kokemustasot on plakkarissa, avautuu käyttöön vielä lisää pelitiloja sekä erilaisia varusteita. Systeemi pitää ensimetrien ajan mukavasti kädestä ja tarjoaa silti tunteen jatkuvasta edistymisestä.
Toisin kuin monet räiskintägenren suurnimet, Splatoon 3 ei pyri hamstraamaan palvelimia täyteen pelaajia. Kahdeksan hengen muodostamat taistot käynnistyvät tämän ansiosta nopeasti eikä ongelmia ilmene. Testijakson aikana ottelut sai liikkeelle 10-15 sekunnin odottelulla. Lisäksi nettimatsit rullasivat ilman minkäänlaisia pätkimisiä, nykimisiä tai muitakaan verkko-otteluille tyypillisiä ongelmia.
Pelitiloja on useita erilaisia, joista jokaiselle piisaa sopiva. Erityisen mieluisa yllätys on kakkos-Splatoonista tuttu Salmon Run, joka oli tuolloin syystä tai toisesta tarjolla vain rajoitetusti. Nyt yhteistyötilaa saa paukutella menemään milloin tahansa. Keinotekoisesta rajoituksesta luopuminen on erittäin tervetullut. Vastaavasti Turf Wars -perustila on kaikessa yksinkertaisuudessaan ainakin itselleni se sarjan kestohitti.
Täysin tuoreista uutuuksista on mainittava Tableturf Battle -pulmapeli, joka avautuu muutaman kokemustason jälkeen käyttöön. Kyseessä on ainakin toistaiseksi tekoälyä vastaan pähkäiltävä moodi, jossa pelialuetta pyritään värjäämään korttien avulla. Vaikka muun pelin kaltaiseen hektisyyteen ei ylletä, on taktisessa elementissä mukava jännite. Toivottavasti tila avautuu jossain välissä myös muita pelaajia vastaan tahkottavaksi. Tämän päivityksen on mitä ilmeisimmin määrä saapua tulevaisuudessa.
Vaikka Splatoon 3 on ennen kaikkea moninpeli, mukana on yllättävän pätevä kampanja sooloilijoille. Muutaman pelimekaniikkoja esittelevän rykäisyn jälkeen pääsee pulahtamaan Alterna-keskukseen. Sen eri saarille on sijoitettu lukuisia lyhyitä puristuksia, joista saatavilla pisteillä taasen avataan uusia polkuja. Leppoisa, vapaasti edettävä ja hilpeä rypistys ei tarinallaan vakuuta, mutta tekeminen itsessään pitää otteessaan noin kourallisen tunteja. Ohitettuihin paikkoihin palaa myöhemmin vielä ihan mieluusti vielä uudelleenkin, sillä tekijät hyödyntävät mielikuvituksellisia ideoitaan varsin nokkelin tavoin.
Teknisesti Splatoon 3 toimii kuten kuuluukin. Ensi alkuun käytössä ollut liiketunnistusohjaus ei omaan selkärankaani tarttunut, joten kytkin sen suosiolla pois perinteisemmän tattijärjestelyn tieltä. Sen, minkä tarkkuudessa antaa näin tasoitusta, saa liikkuvuuden mukavuudessa moninkertaisesti takaisin. Audiovisuaalinen tyyli on sekin sarjalle ominaisen toimivaa. Siinä missä hahmot tuntuivat vielä ykkösosan aikaan hiukan ärsyttäviltä, nyt ne ovat jo ikoninen osa Splatoon-kokemusta.
Jos jostakin on syytä hiukan marmattaa, koskee se paikallisen moninpelin puutetta. Splatoon 3 on hauska, värikäs ja hilpeä räiskyttely koko perheelle. Täten onkin sääli, ettei teosta pysty tahkoamaan esimerkiksi jaetulla ruudulla. Tämä toisi toimintaan aimo annoksen yhteisöllisyyttä lisää, kun esimerkiksi nettimatsissa voisi liittoutua taistelukaverin kanssa. Toivottavasti nelososassa sitten tämäkin onnistuu.
Kaikkinensa Splatoon 3 on niin Nintendon näköinen räiskintäpeli kuin olla ja voi. Se on iloinen, humoristinen, räiskyvä ja ennen kaikkea toimiva. Siinä missä Call of Dutyt, Battlefieldit ja muut synkistelevät AAA-paukuttelut menevät omassa pelimaussani lähinnä pakkopullan puolelle, Splatoon 3:n värisota tuntuu pimenevässä syksyssä mieltä piristävältä ja rentouttavalta kokemukselta. Se parantaa aiempien osien vahvuuksia ja tarjoaa mainion kampanjan, joiden parissa vierähtää huomaamatta useampia tunteja kerralla.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)
YHTEENVETO:
***** / *****
Splatoon 3 on värikäs räiskintä, jonka yksin- ja moninpeli saavat tunnelman räiskymään erittäin onnistuneella tavalla.
”Hiljaa!”