(Kuva: Yager / Spec Ops: the Line)
Nykyaikaisissa räiskintäpeleissä yksinpeli on lyhyt tutoriaali, jonka tehtävä on ohjata pelaaja moninpelin puolelle. Siksi Spec Ops: the Line tuntuukin niin erilaiselta. Siinä on panostettu erityisesti tarinaan ja tunnelmaan. Mukana on myös moninpeli, mutta pelin ydin on selvästi Joseph Conradin romaanista Heart of Darkness ja elokuvasta Apocalypse Now! lainatuissa tunnelmissa.
Spec Ops: the Line on sotilasräiskintä, jossa kolme amerikkalaista sotilasta on tehtävällä sodan raunioittamassa Dubaissa. Näyttävä maisema koostuu hiekkamyrskyistä ja pilvenpiirtäjistä. Hiekka tunkeutuu joka paikkaan. Jos seinän ampuu rikki, sieltä tulvii hiekkaa vihollisten päälle. Tovereiden käskyttäminen lakkaa toimimasta myrskyn alkaessa.
Pelinä Spec Ops ei ole kovin kummoinen. Ampuminen on muista peleistä tuttua perustavaraa, eikä siinä ole Ghost Reconin taktista elementtiä tai Modern Warfaren sekopäistä vauhtia. Ampuminen toimii kuitenkin siinä mielessä, ettei se rupea ärsyttämään tai häiritsemään tarinan etenemistä.
Spec Ops: the Line on kerrankin peli, joka on todella ansainnut 18-ikärajansa. Sotarikoksiin ja raakuuksiin paneudutaan tarkkaan. Tuntuu, kuin pelin päämäärä olisi saada pelaaja lopettamaan pelaaminen esittelemällä valkofosfori-iskun siviiliuhreja ja hirtettyjä sotilaita.
On vähän outoa rakentaa pelin emotionaalista voimaa pelaajan syyllistämisen varaan, kun pelaaja kuitenkin toimii pelin antamissa puitteissa. Ensin pistetään murhaamaan siviilejä, ja sitten ollaan järkyttyneitä että “kuinka saatoit tappaa siviilejä”. Onneksi syyllisyyden ja sodan hulluuden käsittely on kuitenkin enemmän päähenkilö Walkerin kuin pelaajan niskassa.
Spec Ops: the Line on peli, jossa on paljon ongelmia. Räiskintänä se ei ole kovin ihmeellinen, ja tarinan syyllistämiselementti ei toimi. Tästä huolimatta pelissä on jotain kunnioitettavaa. Se tähtää korkealle ja yrittää saavuttaa asioita, joista normaalit sotilasammuskelut eivät osaa edes uneksia.
Spec Ops on ammuskelu, joka muistaa että sota on oikeasti aika kurja juttu.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PLUSSAT
BRUTAALI TUNNELMA
PÄÄPAINO YKSINPELISSÄ
MIINUKSET
VIITTEELLINEN MONINPELI
BANAALI PELATTAVUUS
PÄÄSTÖTODISTUS
Omaperäisessä ja raa’assa sotapelissä pääosassa on tarina, pelattavuuden kustannuksella.