Seittisankarin harjoittelujakso – arvostelussa Spider-Man: Miles Morales

Hämiksen apupoika saa oman seikkailunsa PS4:n joutsenlauluksi ja PS5:n julkaisun helmeksi.

Syyskuussa 2018 ilmestynyt Spider-Man suisti kertaheitolla Lepakkomiehen supersankaripelien kakkostähdeksi. Insomniacin luomuksessa oli toki paljon samaa kuin Rocksteadyn Arkham-teoksissa, mutta sen hilpeys ja vapaus nostivat kokemuksen vielä astetta paremmaksi. Spider-Manin suurimmat onnistumiset koskivat sen maailmaa. Eläväisessä New Yorkissa lentäminen tuntui juuri niin vapauttavalta ja menevältä kuin kuuluikin, minkä lisäksi hahmot olivat jo valmiiksi kiinnostavissa pisteissä uraansa. Esimerkiksi Peter Parkerin ensiaskeleita ei tarvinnut enää käydä läpi, vaan pelaaja pääsi suoraan toiminnan keskelle.

Ykkösosan tarina päättyi erittäin kiinnostavaan kohtaan, joka jätti pelaajat haluamaan lisää. Valitettavasti kiinnostava juonipiste unohdettiin kuitenkin hyväksi aikaa, kun kolme tarinalaajennusta sysäsivät uuden Miles Morales -hahmon pitkälti syrjään. Kenties ratkaisu oli kuitenkin oikeutettu, sillä nyt uusi hämiskyvyillä varustettu sankari saa lennellä tyystin omaan seikkailuunsa PlayStation 5:n julkaisupelinä. Tiltin arvosteluun tarttui kuitenkin teoksen PS4-versio.

Spider-Man: Miles Morales tuntuu hivenen tarinalisärin sekä tyystin uuden seikkailun välimallilta. Se on ykkösosan pelanneelle erittäin tutulta tuntuva kokemus, mutta samalla sen tarinalinja on riittävän erilainen perustelemaan uuden julkaisun. Teos vie pelaajan Hämis-uransa ensiaskeleita ottavan Miles Moralesin saappaisiin pelastamaan New Yorkia salaperäiseltä rikollisjärjestöltä sekä kunnianhimoiselta energiapampulta.

Vaikka viholliskööristä voisi muuta päätellä, teos on yllättävän maanläheinen. Erityisesti pankkiryöstöjen ja kissan pelastamisen kaltaiset arkiset aktiviteetit nousevat teoksen parhaaksi anniksi. Toisinaan samaistuttavat pienrikokset vain ovat niin paljon kiinnostavampia kuin suuruudenhullut maailmanvalloitukset. Mukana on myös jopa turhan alleviivaavia viittauksia nykymaailman tapahtumiin.

Teos keskittyy lähes täysin Milesin harjoittelujaksoon, sillä perinteinen seittisankari Peter Parker loistaa alun jälkeen poissaolollaan. Ratkaisu on onnistunut ja samalla harmillinen, sillä rehellisesti sanottuna uusi sankari ei ole erityisen mielenkiintoinen hahmo. Marvel-elokuviin läpeensä kyllästyneelle Hämis-universumin viimeisimmät käännökset ovat pääasiassa tuntemattomia, mutta hahmon taustat ovat kuitenkin avausosan jäljiltä suunnilleen tutut. Erityistä kiintymystä Milesiin tai tämän taustoihin ei kuitenkaan tarinan aikana ehdi syntyä. Toisaalta vertaus lapsuuden sankariin ei ole uudelle tulokkaalle ikinä reilu. Ja ollaanpa rehellisiä: vielä huonommin Miles olisi pärjännyt Peterin vierellä, vaikka dynamiikka hahmojen välillä vaikuttikin toimivalta.

Onneksi uuden sankarin unohtaa nopeasti, sillä elämä Hämähäkkimiehenä on jälleen todellista herkkua. Vauhdikas lentäminen New Yorkissa todella tuntuu viihdyttävältä, eikä pikamatkustus houkuttele ennen kuin vasta viimeisiä keräilyesineitä poimiessa. Vaikka PlayStation 4:n ruudunpäivitys ei ylläkään samalle tasolle kuin uudemman konsolin vastaava, on meno vauhdikasta ja sujuvaa alusta loppuun.

Vapaa liikkuminen onkin teoksen kannalta tärkeää, sillä Spider-Man: Miles Moralesia ei ole pituudella pilattu. Päätarinan tahkoaa läpi muutamassa tunnissa, mutta onneksi sivutekemistä piisaa selvästi pidemmäksi aikaa. Sataprosenttiseen läpäisyyn kului omalla vauhdillani noin 15 tunnin verran. Mukana on lisäksi mahdollisuus santsikierrokselle, jolloin jo kerätyt taidot ja varusteet saa mukaan. Uusi Peli+ -tila tarjoaa vieläpä muutaman kokonaan uuden kyvyn sekä tuoreen puvun, mikä saa uudelleenpeluusta entistä kiehtovamman vaihtoehdon.

Toiminta on pysynyt pääasiassa ennallaan. Hämis sinkoilee räväkästi ja akrobaattisesti myllyttäen suuriakin vihollisjoukkoja kerrallaan. Jokaiseen konnaan ei tehoa samat temput, mikä vaatii varsin mukavasti hoksottimia. Suurin uutuus on Milesin myrkkyisku, joka tiputtaa vastustajan kertalaakista tai tainnuttaa isomman poppoon hetkellisesti. Hädän tullessa voi myös muuttua näkymättömäksi, jolloin pääsee katonrajaan napsimaan yksinäisiä solttuja yksi kerrallaan. Kaikkinensa systeemi on ykkösosan pelanneille erittäin tuttu ja toimiva.

Teknisesti Spider-Man: Miles Morales on PS4:llä todellinen taidonnäyte. Peli näyttää upealta, minkä lisäksi avoin maailma on äärimmäisen sulava. Kun teoksen kimppuun säntää ensimmäisen kerran, päävalikon hitaus vaikuttaa pelottavalta uhkakuvalta. Onneksi kyseessä on vain yksittäinen poikkeus. Erityisesti lataustaukojen lyhyys tekee todellisen vaikutuksen vielä vanhallakin konsolisukupolvella.

Kaikkinensa Hämiksen paluu on mainio ja viihdyttävä teos, joka ei epäröi kopioida ykkösosan menestysreseptiä. Muutamia lisäuudistuksia olisi suonut mukaan, minkä lisäksi tutut kiintopisteet perinteisestä Hämis-maailmasta olisivat tehneet Milesistä kiinnostavamman hahmon. Tällaisenaankin kyseessä on kuitenkin mainio teos, jonka parista ei malta päästää irti ennen lopputekstejä.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, PlayStation 5
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, verkko-ostot)

”Hemmetti kun nämä nahkalateksipökät hikoavat ja kutiavat!”