Eurooppalaisen tasohyppelyn keulakuva Rayman tekee tyylipuhtaan comebackin kolmannessa nimipelissään. Tuttua satumaailmaa uhkaavat jälleen kerran pahoja hautovat olennot, tällä kertaa pahuuden saastuttamat Lumit. Ongelmia mutkistaa se irtoraajaisen sankarin ahne ystävä Globox, joka nielaisee olioiden johtajan. Maailman vapauttamisen lisäksi Reiskan on saatettava kaverinsa lekurin vastaanotolle.
Kaikille mahdollisille alustoille ilmestyvä Rayman 3 noudattaa taattua kaavaa. Sankari seikkailee kirjavissa karkkimaisemissa, taistelee vihamielisiä otuksia vastaan ja keräilee arvotavaraa. Seikkailu on tyyliltään lähempänä vanhanaikaista tasohyppelyä kuin nykymuodin mukaista vapaamuotoista seikkailua. Laajoja alueita tulee vastaan harvemmin ja etenemissuuntia on harvemin yhtä enempää.
Rayman hallitsee yhä useimmat vanhat taitonsa. Lapiomaiset raajat toimivat pudotuksia hidastavana laskuvarjona. Irtonyrkit toimivat myös aseina, joita voi ampua suoraan tai kaaressa esteiden ympäri. Muut perustaidot ovat nekin tuttuja: oikeanlaisesta kattopinnasta roikutaan, köynnöksiä pitkin kiivetään. Enimmäkseen sädemiehen ohjailu toimii kiitettävästi. Ainoat puutteet liittyvät ahtaan paikan kameraongelmiin ja niiden aiheuttamiin tähtäyskohelluksiin.
Häkkeihin teljetyt Lum-otukset vapauttamalla Rayman saa käyttöönsä lisävoimakanistereita, jotka aktivoivat hetkeksi erikoiskykyjä. Taitojen lyhytikäisyys edellyttää taidokasta pelaamista ja on osa pulmanratkontaa; kentän toiselle laidalle on ehdittävä ennen kuin määränpäässä tarvittava lisävoima haihtuu. Tuulenpyörteet laskevat tasot hyppykorkeudelle ja tarttumakoukulla Reiska heilahtelee kuilujen yli. Kauko-ohjattavat raketit pelaaja ohjaa Raymanin ulottumattomissa oleviin onkaloihin ja rautanyrkit murskaavat suljetut oviaukot. Suurempien kuilujen yli kuljettaa helikopterihattu.
Joskus uuvuttavankin perinteisiä hyppelyosioita piristää kirjava joukko erilaisia minipelejä. Puisevimmillaan minipelit ovat ohjaimen naputtelua, parhaimmillaan tasolta toiselle surffausta keskellä psykedeelistä valonäytöstä rytmipelien hengessä (Rez ja Frequency tulevat mieleen useamman kerran). Kunkin kentän lopuksi esitetään loppuarviointi, joiden perusteella paljon löydettävää jäi toisellekin pelikerralle.
Graafisesti Rayman 3 pitää pintansa kilpailijoiden rinnalla. Yksityiskohtia riittää, kuva on vapaa sahalaidoista ja kuvanpäivitys on tasaisen vakaata. Outoja olentoja ja erikoisia maisemia tulee vastaan puolessa tusinassa eri maailmassa. Hullujen gallialaisten päähänpistot luovat jäljittelemättömän viiston ilmapiirin. Huumori lyö tietoisen yli ja juonenkäänteistä puuttuu tolkku, mutta se on kai tarkoituskin. Päärooleissa kuullaan Billy Westiä ja John Leguizamoa, joiden taidot valuvat hukkaan Raymanin ja Globoxin lyhytsanaisissa mutinoissa.
Ratchet & Clankin, Klonoan ja Jak & Daxterin kaltaiset nimet hallitsevat Playstation2:n tasoloikkatarjontaa. Raymanin kaltainen tavanomaisempi seikkailu jää jonkin verran suurempiensa varjoon. Huonosta pelistä ei kuitenkaan ole kyse; seikkailu etenee miellyttävää tahtia ja ripottelee perinteisen tasohyppelyn välipaloiksi kiitettävän usein minipelejä. Jalokiviä keräämällä avautuu avautuu lisäksi joukko bonuspelejä, pelattavissa on mm. parin kentän verran alkuperäistä Raymania.
Rayman 3: Hoodlum Havoc julkaistaan kaikille alustoille helmi- ja maaliskuun aikana. Eri alustojen kesken sisällössä ei pitäisi olla merkittäviä eroja. Poikkeuksena Gamecuben ja Game Boy Advancen versiot voi yhdistää linkkikaapelilla, jolloin käsikonsolille avautuu yksitoista uutta tehtävää.
