Xboxin julkaisun yhteydessä markkinoille putkahti parikymmentä peliä. Halo ja muutamat muut julkaisupelit ovat vetäneet puoleensa suurimman huomion, mutta puskan takaa esiin kaasuttava Rallisport Challenge ei ole pahemmin parrasvaloissa viihtynyt.
Rallisport Challengestä löytyy 48 rataa. Ratojen välillä on paljon vaihtelua, mutta näin suuren ratamäärän ollessa kyseessä, ei toistolta voi kokonaan välttyä. Rallia päästään ajamaan niin aavikolla, lumella kuin metsässäkin. Eri maastot vaikuttavat auton käyttäytymiseen eri tavalla ja suurimmaksi osaksi maaston vaikutus tuntuu realistiselta. Poikkeuksen tähän tekee jää, joka on vähän turhankin pitävää. Radat ovat lähes kaikilta osin kunnossa, mutta aavikolla on paikoin hieman vaikea tietää mihin ollaan menossa. Tämä johtuu siitä, että aavikolla tiet ovat niin saman näköisiä maaston kanssa, että seuraavan mutkan hahmottaminen on vaikeaa. Ongelmaa tehostaa kartanlukija, joka lukee seuraavat nuotit vähän turhankin aikaisessa vaiheessa.
Rallisportin radat on jaettu neljään ryhmään. On tavalliset erikoiskokeet, ylämäkiajot, jäärata-ajot sekä Rallycross-radat. Kuten niin monissa autopeleissä, myös Rallisport Challengessä suurin osa radoista on aluksi lukittuja. Lukitut radat saa käyttöönsä menestymällä uramoodissa. Uudet radat avautuvat kuitenkin suuremmissa ryppäissä, eli yksittäisen radan suorittaminen ei riitä uusien ratojen avaamiseen. Tähän tarvitaan tietty määrä pisteitä, joita saa sijoituksen, huippunopeuden, auton kunnon sekä erikoiskokeeseen kulutetun ajan mukaan. Samaa kaavaa noudatetaan myös lukittujen autojen kohdalla, joiden avaimet saa käteensä, kun tietty pisteraja on ylitetty.
Tästä saammekin mukavan aasinsillan siihen, että pelistä löytyy yhteensä 29 lisensoitua autoa, joista löytyy useita nykyajan ralliautoja sekä muutamia 1980-luvun autoja. Autot eroavat toisistaan huippunopeuden, kiihtyvyyden sekä ohjattavuuden osalta. Ohjattavuuden kohdalla erot tuntuivat olevan todella pienet, mutta kiihtyvyyden ja huippunopeuden kohdalla asia on toinen. Kovin suuria eroja autojen välillä ei kuitenkaan ole ja loppupeleissä ajotaidot ratkaisevat rallin lopputuloksen. Tietysti autoja voi myös virittää, mutta viritysmahdollisuudet ovat hyvin suppeat. Viritysmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä vaihteiden, jarruvoiman sekä jousituksen kireyden säätämiseen. Lisäksi jokaisessa viritysalueessa on vain kaksi tai maksimissaan kolme eri vaihtoehtoa.
Vaikeustasoltaan peli on hieman kaksijakoinen. Tavallista rallia ajaessa vastustajat tuntuvat ajavan aivan järjettömän kovaa, vaikka vaikeustaso olisi ruuvattu minimille. Kun pikataipaleilla ei ole juurikaan varaa ulosajoihin, voi muissa pelimoodeissa körötellä metsikön puolella aika vapaasti.
Useissa rallipeleissä rata on aidattu jonkinlaisilla seinillä, mutta Rallisport on toista maata. Teoriassa Rallisportissa voisi lähteä ajamaan vaikka kaukana näkyville vuorille, mutta käytäntö kuitenkin estää tämän. Tarpeeksi kauas radasta ajautuva pelaaja nimittäin heitetään takaisin radalle sen kummempia kyselemättä. Paikoin tämä asia viedään liiallisuuksiin, sillä muutamassa paikassa pienikin radalta poistuminen johtaa auton heittämiseen takaisin radalle ja kalliiden sekuntien menetykseen.
Pelin parasta antia on autojen käyttäytyminen. Xboxin ohjain on saatu sovitettua peliin todella hyvin ja auton ohjaaminen hipoo täydellisyyttä. Auton saa helposti hallittuun liukuun ja muutenkin auton ohjaaminen on kuin ruusuilla tanssimista. Vaikka peli on suurimmaksi osaksi arcade-henkinen, ei pelkällä kaasu pohjassa paahtamisella pärjää. Tiukat mutkat on tosiaan ajettava hitaasti ellei halua löytää itseään lähimmästä pöpeliköstä. Toisaalta loivat ja keskinkertaiset mutkat pystyy ajamaan sen kummempia hidastelematta, joten minkäänlaista hissuttelua peli ei missään vaiheessa ole. Tätä samaa teemaa tukevat myös radat, sillä todella syheröisiä ja keskinopeudeltaan hitaita ratoja ei juurikaan löydy. Mukavan lisän tuovat hyvin toteutetut tärinäefektit, jotka reagoivat pelitapahtumiin hyvin ja oikea-aikaisesti.
Rallisport Challengen graafista ulkoasua on saatu ihastella monista still-kuvista ja lopputulos on kerta kaikkiaan mykistävä. Ne tärkeimmät, eli autot näyttävät upeilta, mutta lopullisesti silmät putoavat päästä, kun huomio kiinnittyy pelin ajoympäristöihin. Maastot ovat sen verran kauniita ja hyvin tehtyjä, että voisi kuvitella katsovansa ihan aitoa maastoa. Maastoista löytyy jonkin verran elämää, kuten eläimiä sekä ihmisiä, jotka heiluvat paikallaan kannustaen pelaajaa yhä kovempaan menoon. Ajon aikana näihin pieniin yksityiskohtiin ei ehdi kiinnittää huomiota, mutta televisiomaiset uusinnat paljastavat, kuinka paljon yksityiskohtia maastosta löytyykään.
Pelin musiikillinen anti on hyvällä tasolla. Taustamusiikit soljuvat kivasti taustalla, mutta ne eivät häiritse itse pelaamista. Jos pelin vakiomusiikit eivät syystä tai toisesta kiinnosta, voi pelin aikana käyttää myös Xboxin kovalevylle tallennettuja biisejä. Muidenkaan äänien kohdalta ei löydy valittamista. Autojen äänet kuulostavat hyviltä eikä kartanlukijankaan ääni käy hermoille. Tätä saattaa edesauttaa se, että kartanlukija on aika hiljainen ja pakollisten nuotitusten lisäksi Mr. kartanlukija on hyvin vähäsanainen.
Rallisport Challenge on todella positiivinen yllätys, joka pieksee jopa kovasti kehutun Project Gotham Racingin. Pelin ehdottomasti parasta antia on todella tyylikäs grafiikka ja loistava pelattavuus. Vaikka pelistä pieniä ongelmia löytyykin, eivät ne häiritse pelaamista kovin pahasti. Jos peli pitäisi esitellä kolmella sanalla, ne olisivat: Xboxin paras autopeli.