Amerikkalaisten ykkösajanviete baseball ja sen kuninkuussarja Major League Baseballin lisenssin alainen pelisarja MLB The Show on jälleen saanut uuden kausipäivityksensä. Sonyn oman San Diego Studio -pelitalon kehittämän teoksen ilmestyminen on yksi niistä varmimmista kevään merkeistä PlayStation-kansalle, vaikka itse laji ei nautikaan suurta kiinnostusta rapakon tällä puolella. Kyseessä on perinteinen urheilupelisarjan kausipäivitys, joka tuo kuitenkin mukanaan tukun ihan mukavia uudistuksia. Sarjan uusin tekele ilmestyy nyt myös hyvin outoon ajanjaksoon kaiken tosielämän urheilun ollessa pandemian takia tauolla, mutta ainakin virtuaalikentillä pallo saa kyytiä iloisesti.
MLB The Show 20 on baseball-simulaatio, joka tavoittaa lajin hengen ja rytmin erinomaisesti suurimmalta osin melko staattisesta menosta aina intensiteettiruuvia kiristäviin syöttäjän ja lyöjän kaksintaisteluihin. Peliin osallistutaan joko koko joukkuetta tilanteen mukaan kontrolloiden tai vain yhden pelaajan suorituksiin keskittyen. Simulaation pääpaino keskittyy luonnollisesti syöttäjän ja lyöjän kontrollointiin, mutta myös ulko- sekä sisäpelin hallitseminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Jokaiseen pelin osa-alueeseen on tarjolla pelaajan kyvyt huomioon ottavia vaihtoehtoja kontrolleille aina hyvinkin yksinkertaisista asetuksista syvällisiin variaatioihin asti. Peliin onkin varsin helppo lähteä mukaan, kunhan nyt lajin perussäännöt ovat kutakuinkin hallussa. Hienona yksityiskohtana pelin vaikeustaso myös nousee dynaamisesti pelaajan taitojen kehittyessä ja ainakin oman kokemuksen mukaan ottelukokemus pysyi koko ajan sopivan haastavana.
Toimit sitten lyöjänä tai syöttäjänä, antaa peli edellisestä suorituksesta välittömän palautteen, joten missään kohtaa ei jää arvoitukseksi se, minkä takia syötöt lähtevät harakoille tai svingit heiluvat pallon ohi. Myös ohjauksen tuntuma on erinomainen: täydellisen osuman sattuessa kohdalle sen todella tuntee selkäytimessä saakka. Lyöntimekaniikka on monipuolinen ja luo jatkuvasti uskottavan vaihtelevia tuloksia. Mätkäisy jättää vain ani harvoin pelaajan miettimään sitä, miksi pallo lennähti tällä kertaa sivukatsomoon. Jos jotain pientä valittamista kontrolleista hakee, niin välillä ulkopelissä kopparit tuntuvat liikahtavan aika jähmeästi liikkeelle. Vastaavasti sisäpelissä etenijän yllättävä pysähtyminen tai jatkaminen seuraavalle pesälle aiheutti muutaman kerran spontaania kiroilua.
MLB The Show -pelisarja tunnetaan runsaista pelimuodoistaan, eikä tuorein painos jää tässä suhteessa häpeilemään. Tarjolla on jokaiselle jotain yksinpelistä kilpailulliseen verkkopeliin sekä kunnarikisan tyylisiin viihdenumeroihin. Uutta tällä kertaa on mahdollisuus tehdä oma ja suhteellisen vapaasti muokattavissa oleva netissä pelattava liiga, johon voi kutsua myös kaverinsa mukaan. Diamond Dynasty on puolestaan tämän pelisarjan versio pelaajakorttien keräämisen ympärille rakennetusta nettipelistä, jota toki höystetään myös erilaisilla minipeleillä. Timanttidynastia ei onneksi kärky pelaajan lompakolle ihan yhtä hanakasti kuin monet kilpailijansa, sillä korttien kerääminen on mahdollista myös pelaamalla ihan jokaisen pelimuodon kautta. Diamond Dynasty on toki hauskaa ajanvietettä, mutta tämän sarjan suurin vetovoimatekijä kilpailijoihin nähden on sen tuhti valikoima erilaisia yksinpelimuotoja.
MLB-kausi käsittää pudotuspeleineen jopa 160 ottelua, joten koko kauden läpi pelaaminen ilman simulointia on tuhottoman pitkä urakka. Tätä silmällä pitäen peliin lisättiin viime vuonna March To October eli niihin ratkaiseviin tähtihetkiin keskittyvä kausisimulaatio. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kausi soljuu eteenpäin simuloiden, mutta säännöllisin väliajoin pelaaja heitetään kehiin hoitamaan menestyksen kannalta olennainen tapahtuma kunnialla maaliin. Nämä voivat olla joko koko joukkueen tai yksittäisen pelaajan suoritustasoon vaikuttavia tapahtumia, ja heitetäänpä pelaaja myös välillä päättämään kauden kannalta ratkaisevista pelaajakaupoista. Onnistuminen näissä haasteissa sitten vaikuttaa suoraan joukkueen menestykseen simuloiduissa otteluissa ja ratkaisee sen, miten onnellisissa tunnelmissa lokakuun saapumista joukkueen kannattajien keskuudessa juhlistetaan. Uutuutena tälle kaudelle näihin tähtihetkiin on saatu enemmän vaihtelua, siinä missä edellisessä versiossa pelimuoto kävi pitemmän päälle kuolettavan tylsäksi samanlaisten tapahtumien toistaessa itseään.
Itselleni rakkaimmaksi pelimuodoksi osoittautui kuitenkin yksittäisen junnulupauksen noususta AA-sarjasta kohti MLB:n kirkkaita valoja kertova Road to the Show -uramoodi. Oman pelaajan uran luotsaamisessa on vaan sellaista syvyyttä, jota kaipaisi lisää myös muiden tekijöiden urheilupeleihin. Uutena ominaisuutena hahmolle haetaan lisää persoonallisuutta roolipelimäisillä luonteenpiirteillä, jotka vaikuttavat pelikokemukseen paljonkin: kaikkien rakastama kapteenityyppi saa lisävoimaa joukkuekavereiden auttamisesta siinä missä lehdistölle kipakoita lausuntoja antava tähtipelaaja herää todella eloon vasta kohdatessaan pahimman kilpakumppaninsa pelikentällä. Pelin sisällä eteen tulee myös erilaisia tehtäviä, joista suoriutumalla hahmon kyvyt kehittyvät nopeammin: lähdetkö hakemaan nimeä huomiseen lehteen iskemällä kunnarin ratkaisun paikassa vai autatko joukkuetta nöyremmin varmistamalla oman etenemisesi ykköspesälle? Hahmon kyvyt paranevat suoritusten perusteella ja palkintona pitkän tien päässä odottaa se pääsy pääsarjajoukkueeseen. Pääsarjadebyyttiin on ladattu mukavasti tunnelmaa, ja kyllähän siinä itsensä myös tähdeksi tuntee tv-lähetyksen kertoessa tarinaa sankarimme tähänastisesta urasta. Road to the Show on erinomainen urasimulaatio, joka kaipaisi oikeastaan vain ihan pientä päivitystä siihen kentän ulkopuoliseen toimintaan.
Koko joukkueen johtamiseen ja rakentamiseen keskittyvä tiiliskivimäinen Franchise-tila on ehkä hivenen turhan uhkaava kokemus kaltaiselleni lajia seuraamattomalle moukalle. Moneyballinsa katsoneille se tarjoaa kuitenkin vastinetta rahoille. Mukaan on mallinnettu kaikki oleellinen pää- ja alasarjajoukkueiden valmentamisesta, kykyjenetsinnästä, kauppojen ja sopimusten tekemisestä seuran talousasioista huolehtimiseen. Hyvänä ominaisuutena melkein minkä tahansa osa-alueen seuran pyörittämisestä voi nappia painamalla siirtää tekoälyn hoidettavaksi, mikä mahdollistaa keskittymisen esimerkiksi pelkästään joukkueen kasaamiseen ja kykyjenetsintään. Itseäni ei kiinnosta syöttäjärotaation kaltaisen yksityiskohdan hioiminen kohdilleen, mutta kovan linjan managereille sekin suotakoon.
Kokemuksesta saa tehtyä hyvinkin persoonallisen, mikä onkin erinomainen asia. Pelikokemuksen autenttisuuden täydentää myös se, että vihdoinkin kaikki pelaajat myös AAA- ja AA-tasojen farmijoukkueissa ovat nimiltään ja ominaisuuksiltaan ihan oikeita pelaajia. Tällaisen pelimuodon kompastuskivenä ovat usein tekoälyvastustajien ongelmat joukkueen rakentamisen osalta, mutta yhden kauden testikokemuksella ei tullut ainakaan vastaan mitään isompia aivopieruja. Koko joukkueen luotsaamisesta ei tässä teoksessa puutu oikeastaan enää kuin se, että tätä voisi tehdä kilvan kavereiden pyörittämien joukkueiden kanssa. Sen myötä teos nousisikin kerralla klassikoiden joukkoon.
Monista urheilupeleistä poiketen MLB The Show tarjoaa pelaajille myös varsin vapaat kädet pelaajien, joukkueiden nimien, logojen, peliasujen sekä stadionin ulkoasun muokkaamiseen. Hienona yksityiskohtana tuotoksiaan voi jakaa myös muille pelaajille ja aktiivisen pelaajakunnan luomuksia onkin tarjolla tuhansia joka lähtöön aina joukkueen logosta tai pelaajan kasvoista lähtien. Kukapa ei haluaisi tehdä peluristaan vaikkapa Tiikerikuningas Joe Exoticin näköistä? Virtuaaliurheilijoiden kasvomallinnus ja animointi on muutenkin toteutettu todella erinomaisesti. Vaikka joukossa on hieman karumpaakin tekstuuria, esimerkiksi stadionin nurmimaton osalta, on pelin ulkoasu kokonaisuutena erittäin toimiva. Välillä tekee vaan mieli jäädä seuraamaan ottelutapahtumaa tekemättä mitään, sillä varsinkin pääsarjan kirkkaissa valoissa ottelutapahtumissa riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi.
MLB The Show 20 on pätevä kausipäivitys hienoon urheilupelisarjaan, jonka pariin on helppo siirtyä niin veteraanin kuin ennakkoluulottoman ensikertalaisenkin. Upea visuaalinen ilme, viimeisen päälle hiottu pelattavuus ja runsas sisältö tekevät tästä todellisen urheilupelien mestaruussarjalaisen, joka kuuluu jokaisen sporttipelaajan hyllyyn. Ja jos lajivalinta arveluttaa futiksen tai lätkän korvikkeeksi, kannattanee tähän hienoon sarjaan tutustuminen aloittaa esimerkiksi taannoin PlayStation plus -nimikkeenäkin julkaistusta edellisestä osasta.
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: PEGI 3
”Ei näillä lyönneillä vielä kuuhun mennä, ne sanoivat.”