Pokémon-universumi on jo pidemmän aikaa kärsinyt kilpailun puutteesta. Tämä ei toki ole aina – kuten Palworld konkreettisesti osoitti – jäänyt yrityksen puutteesta kiinni, mutta yhtä kaikki taskuhirviöiden taistelu on jäänyt pääasiassa Nintendon ikonisten otusten sekä hieman erilaiseen suuntaan kasvaneen Digimonin väliseksi kamppailuksi. Tiukemmalle väännölle olisi tarvetta, sillä Pokémon Legends: Z-A osoittaa japanilaisyhtiön pääsevän hillotolpalle aivan liian helposti.
Pokémon Legends: Z-A on tyylillisesti muutamia vuosia sitten julkaistun Pokémon Legends: Arceusin sekä klassisempien seikkailujen välimaastossa. Keskieurooppalaista kaupunkia muistuttava Lumiose tarjoaa puitteet melko suurelle urbaaniseikkailulle, joka piupaut välittää universumille tyypillisille vehreille metsämaisemille. Miljoonien ihmisten asuttaman suurkaupungin vilinää ei silti pääse kokemaan, sillä teoksen tekninen rajoittuneisuus saa ympäristöt näyttämään turhan autioilta. Loppufiiliksenä Lumiosessa kuhisee elämää kuin mainostamatta jääneessä kaupunkijuhannuksessa.
Lumiose osoittaa, ettei monimuotoisuus ole este rauhaisalle yhteiselolle. Pokémonit sekä ihmiset elävät ainakin päiväsaikaan sulassa sovussa, mutta pinnan alla kuplii. Yöaikaan nimittäin mähistään senkin edestä. Teoksen nimessä olevat kirjaimet viittaavat suoraan kouluttajatasoihin, jotka lähtevät Z-kirjaimesta ja nousevat pykälittäin kohti parasta A-ryhmää. Jos prosessi kuulostaa melkoiselta grindaukselta, voi huokaista helpotuksesta. Kunhan aakkosissa on ehätetty V-kirjaimeen asti, ponnahdetaan tästä suoraan aakkosten alkupäähän. Ratkaisu on omituinen, sillä siitä ei vihjata millään tavalla. V-käyrää ei silti koetella, sillä parinkymmenen melko merkityksettömän välitason kahlaaminen tuntui alkupäässä jo hieman ahdistavalta. Toki asiaa olisi voinut avata ennakkoon hieman enemmän.
Kaupungistunut kouluttaja saa kerättyä uusia hirviöitä kokoelmiinsa erillisiltä villeiksi ilmoitetuilta alueilta. Näissä pääsee haalimaan otuksia plakkariin joko suoriltaan tai taiston jälkeen. Pieni uuvutustaistelu tietenkin helpottaa asiaa, mutta se ei ole alkuunkaan aina välttämätöntä. Alueiden rajaus tosin on hieman eriskummallinen, sillä alkupäässä oleva hautausmaamiljöö ei tunnu ihan ominaisimmalta leikkikentältä perintökorun noutamiseen. Jos Pokémon Go sai aikanaan rajattua holokaustimuseon pois avoimesta tosimaailmasta, ehkäpä edesmenneitä olisi voinut muistaa myös virtuaaliympäristössä.
Itse kuulun siihen ikäpolveen, joka kasvoi ennen kaikkea alkuperäisen Pokémon-sukupolven parissa. Vaikka teoksia on tullut kahlattua sen jälkeen satojen tuntien edestä, erityisesti Pokémon Bluesta ja Yellowista tutut hirviöt ovat lähimpänä sydäntä. Ei siis ihme, että oma hirviöklaani keskittyi lähes yksinomaan näihin. Valikoimaa kuitenkin piisaa runsain mitoin, sillä Z-A sisältää roimat 200 hirviötä. Lukemaa on sittemmin vielä kasvatettu laajennuksella, joka kasvattaa nuppiluvun yli 350 mahdolliseen matkakumppaniin.
Lue myös: Yksi väsynyt matkustaja – arvostelussa Cronos: The New Dawn
Olipa vastapuolena vapaa hirviö tai yöaikaan päivystävä viholliskouluttaja, taistot käydään reaaliajassa. Latautuvia liikkeitä komennellaan mittarin täytyttyä samalla kun pelaajan ohjastama hahmo kipittelee tantereella pitkin poikin. Taistelut ovat pääasiassa hauskoja ja sujuvia, mutta ympäristössä olevat esteet ja seinät aiheuttavat aivan turhaa päänvaivaa. Lisäksi perustaistojen olematon vaikeusaste latistaa hieman tunnelmaa. Kun ylennyksen oikeuttavaa mähinää varten joutuu kahlaamaan läjäpäin merkityksettömiä kohtaamisia, alkaa fiilis olla hetkittäin koetuksella.
Pokémon Legends: Z-A:n suurin murheenkryyni on sen hengetön maailma. Kun armon vuonna 2026 julkaistaan näin isossa pelisarjassa uusi tuotos, pitäisi konehuoneen olla kunnossa. Valitettavasti tekijätiimi tuntuu tavoitelleen Diglettin kaivuukykyjä alittaessaan rimoja. Ääninäyttelyn puute tekee dialogista todella omituisen kuuloista, eivätkä toistensa kopioilta näyttävät visuaaliset seinämät sekä muut yksityiskohdat tee myöskään vaikutusta. Kokonaisuuden kruunaavat täysin ideattomat sivutehtävät. Onneksi Switch 2:n versio sentään rullaa sujuvasti 60 kuvan sekuntivauhdilla, mutta edes jonkinlainen kuhina sekä tunnelma olisi tehnyt pelille poikaa. Ei kujien ja katujen tarvitsisi ryysikseltä tuntua, mutta nyt fiilis jää uupuumaan.
Vaikka Pokémon Legends: Z-A jättää todella paljon toivottavaa, pelin parissa myös viihtyy. Tästä on syyttäminen taskuhirviöiden universumia, joka tuntuu raikkaalta vielä näin vuosikymmeniä myöhemminkin. Silti on vaikea olla miettimättä sitä, mitä Nintendo voisikaan tehdä Pikachun tähdittämälle maailmalle niin halutessaan. Kunnianhimoa on vaikea ylläpitää kilpailutilanteen puuttuessa, mutta nyt tekijätiimi tuntuu pääsevän aivan liian helpolla. Samat sanat koskivat aiemmin jo teknisesti vajavaisia Pokémon Shieldiä ja Swordia, eivätkä uutuuskonsolin tehot ole korjanneet tilannetta.
Olisi hienoa päästä kehumaan seikkailua muustakin kuin nostalgisesta lapsenriemusta, joka tuo hymyn huulille ikonisen hirviön ilmestyessä ruudulle. Pikachut ja kumppanit ovat tietenkin rakkaimpia näkyjä, mutta jopa Ekansin kaltaiset mörököllit luovat heti taistelujoukkoon kilpailutilannetta. Se, jos jokin, osoittaa Pokémon-brändin olevan voimissaan vielä vuonna 2026. Vielä kun tekijät pyrkisivät saamaan teknisen toteutuksen samalle viivalle.
Saatavilla: Nintendo Switch, Nintendo Switch 2
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐(⭐)
Pokémon Legends: Z-A herkuttelee taskuhirviöiden nostalgialla, mutta tekninen toteutus jättää rutkasti toivottavaa.
Lue myös: Luovuuden lisäkäsi – arvostelussa Logitech MX Creative Console
Lue myös: Yö taas saapuu painajaisineen – arvostelussa Little Nightmares III
Lue myös: Suomalaispeli, jossa tylsyys tappaa – tervetuloa työttömyyskortistoon!
Lue myös: Mario Kartin ykköshaastaja – arvostelussa Kirby Air Riders