Ulkoasultaan kyseessä on suloinen, palikkamainen 3D-peli, jonka traileria voisi vahingossa luulla lelumainokseksi. Niin hahmot kuin maastotkin ovat yksinkertaisia sekä pyöristettyjen kulmiensa kanssa erityisen hellyyttäviä. Raameiltaan Autonauts on kuitenkin kaikin puolin rakennussimulaatio: kerää, jalosta, rakenna ja toista alusta. Poikkeuksellisen siitä tekee se, että pelin keskeisin mekaniikka sekä sen muista erottava ydin on kuitenkin robotit ja niiden ohjelmointi. Perustavanlaatuisena sääntönä on se, että jos huomaat tekeväsi jotain asiaa uudestaan ja uudestaan, laita robotit asialle. Käytännössä boteille voi opettaa kaiken mihin pelaajakin pystyy, eli hyvin nopeasti fokus siirtyy materiaalista ja tuotannosta masiinoiden hallinnointiin sekä päivittämiseen.
Botin ohjelmointi alkaa toimintaketjun nauhoittamisella, jolloin pelaaja näyttää miten homma toimii: mene puun luokse, hakkaa se haloiksi ja niin edelleen. Nauhoituksen jälkeen voi muokata koodia, poistaa osia sekä lisätä looppeja siten, että robotti tietää mitä tehtäväjonoa toistaa.
Mitä pidemmälle etenee, sitä monimutkaisemmiksi robottien ohjelmointi menee. Samalla pelaaja kuitenkin oppii yhä paremmin mikä toimii ja mikä ei. Opin myötä välttyy myös bottien ylikuormittamiselta. Kehittäjien vinkki onkin käyttää paljon robotteja jakamaan monimutkaiset tehtävät osiin sen sijaan, että yrittäisi saada yhden tekemään kaikkea.
Robottien lisäksi oleellinen mekaniikka on siirtolaisvauvat. Nämä ovat käytännössä pieniä liikkumattomia hahmoja, jotka tarvitsevat huolenpitoa pysyäkseen tyytyväisinä. Tyytyväiset vauvat luovat rakkautta, jota pelaaja voi käyttää resurssina tutkimustyölle oppiakseen uusia reseptejä ja siten edistääkseen yhteiskuntansa kehitystä.
Siirtolaisvauvat tarvitsevat ruokaa, kodin, vaatteita, leluja, koulutusta, taidetta sekä lopulta valaistumisen. Sen lisäksi, että tarpeiden määrä kasvaa yhteiskunnan kehittyessä, myös vaatimusten laatukriteerit nousevat: parempaa ruokaa, isompi talo, hienommat vaatteet ja niin edelleen. Luonnollisesti kodit, lelut sekä vaatteet myös hajoavat ajan kuluessa, joten niitä täytyy ylläpitää. Robottien ohjelmointi sekä siirtolaisten tarpeiden ylläpito luovat mojovan paketin, jossa tekemistä on yllättävän paljon enemmän kuin ensivilkaisulla saattaa kuvitella.
Autonautsin tavoite on kuitenkin pysyä rentona pelinä, joten kyseessä ei ole selviytymiskamppailu. Vauvat eivät kuole nälkään, eikä mikään ulkoinen vaara uhkaa yhteiskunnan selviytymistä. Huonosti voivat vauvat vain yksinkertaisesti eivät enää generoi rakkautta, jolloin tutkimustyö hidastuu. Pitkään pelatuissa yhdyskunnissa voi olla helposti useita satoja robotteja, eli haaste tulee loppua kohti yhteiskunnan toiminnallisuuksien hiomisesta ja optimoinnista.
Ensisilmäyksellä Autonauts vaikuttaa söpön ulkoasunsa kanssa pikkulapsille suunnatulta ”näin opit elämästä” – animaatiolta. Kyseessä on kuitenkin yllättävän monipuolinen paketti automaatiosimulaatiota, johon saa todennäköisesti upotettua satoja tunteja elämästään ihan huomaamatta.
Autonauts julkaistaan pc:lle tämän syksyn aikana.