Pikmin-sarja on monilta osin rakennettu Nintendon tutuimmista ja rakastetuimmista aineksista. Yltiösöpö visuaalinen toteutus, persoonallinen maailma ja tuttuja pelimekaanisia asioita sopivasti uudistava tekeminen noudattelevat japanilaisyhtiön DNA:ta koko komeudessaan. Vaikka pääsarjan kolme ensimmäistä osaa ovat painautuneet merkittäväksi osaksi yhtiön historiaa, aivan samanlaista pyyteetöntä kansansuosiota ne eivät kuitenkaan ole keränneet kuin ikonisimmat sarjat. Pikmin 4 tuntuu kääntäneen katseensa vielä entistäkin nuorempaan kohdeyleisöön, sillä yltiösöpöys sekä helppous ovat uusimman osan kulmakiviä.
Tästä huolimatta ei pidä ajatella, että Pikmin 4 olisi vain lapsille suunnattu peli. Ehei, se on koko perheelle sopiva paketti, jossa haaste on toissijaista. Loppusuoralla kokeneemmatkin pelaajat huomaavat saavansa harmaantuneet aivosolut liikkeelle kaiken suorittamiseksi. Nintendon kyky luoda maailma, johon pelaaja haluaa sukeltaa, peittää helppoutta alleen varsin onnistuneesti.
Jos sarjan aiemmat osat ovat tuttuja, ei tarina suoranaisesti yllätä. Jälleen kerran olisi saatava avaruusalus kuntoon, minkä lisäksi muut haaksirikkoutuneet pitäisi pelastaa kovin paljon omaa planeettaamme muistuttavasta miljööstä. Yksin ei kuitenkaan tarvitse toimia. Pelaajan apuna on pikminien ohella Oatchi-koira, joka tuo ongelmienratkaisuun sekä liikkumiseen kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia. Melkoisen pehmolelumainen hurtta auttaa tavaroiden raahaamisessa, esineiden murskaamisessa sekä ennen kaikkea otusten kyyditsemisessä. Siinä missä aiemmissa osissa on tuntunut turhauttavalta huomata oman itulauman marssivan pylvään väärältä puolelta viimeiselle matkalleen, tällä kertaa pesue saapuu lemmikin selässä haluttuun paikkaan. Pelillisesti pieni ratkaisu tuo kokemuksen viihdyttävyyteen runsaasti petrausta.
Uutuudenviehätystä tuovat yölliset seikkailut, uudet pikmin-lajikkeet sekä luolasto-osuudet. Viimeksi mainittu on erittäin tervetullut uudistus, sillä tekijätiimi on onnistunut pitämään ne pituudeltaan pääasiassa hyvin kohtuullisina. Kepeä tunnelma yhdistettynä oivaltaviin kikkoihin saa kaivoshetket tuntumaan jopa kutkuttavilta. Sen sijaan yömyöhäisiin hetkiin keskittyvät puolustustaistelut eivät onnistu aivan yhtä hyvin. Toisaalta ne tuovat hiukan vaihtelua peruspelaamiseen, mutta samalla vihollisosuudet ovat aina olleet Pikmin-peleissä itselleni vähiten kiinnostava osuus. Esineiden poimiminen ja ympäristön esteiden selättäminen viehättävät yksinkertaisesti enemmän.
Kaiken keskiössä on ympäristöstä poimittavien esineiden raahaaminen turvallisesti tukikohtaan. Tätä ei kuitenkaan tehdä helpoksi, sillä hauskojen roinakkeiden roudaaminen vaatii resursseja, joita pitäisi myös käyttää vihollisten rökittämiseen. Pikmin 4:n suurimmat vahvuudet ovat edeltäjien tavoin hetkissä, joissa pelaajan pitäisi venyä samanaikaisesti useaan eri paikkaan. Kun kello tikittää ja sormet syyhyävät useampaa asiaa kerralla, on paine kouriintuntuvaa. Juuri näinä hetkinä pelin parissa viihtyvät niin kokeneet senioripelaajat kuin uuden sukupolven kasvitieteilijätkin. Harmillisesti tätä varten on kahlattava turhan monta tuntia suoraviivaista läpijuoksua.
Audiovisuaalinen toteutus on juuri niin nintendomaista kuin olettaa saattaa. Väripalettia käytetään ronskisti ja maailma on täynnä hulvattomia yksityiskohtia. Erityisesti Oatchi on hahmo, jonka lelufiguurin voisi uskoa vetoavan jokaiseen pikkulapseen. Se onkin sitten toinen asia, meneekö teos hetkittäin lapsenmielisyydessään turhan pitkälle. Jos asiaa kysyisi kilpailijakonsolien faneilta, aiheuttaa graafinen toteutus todennäköisesti näppylöitä. Kaltaisilleni fyysisesti vanhoille ja henkisesti nuorille pelaajille ote tarjoaa kuitenkin hilpeitä hetkiä. Pelasin teosta pääasiassa olohuoneen isolla ruudulla, mutta Switch OLED ei ollut asetetusta matkahaasteesta moksiskaan.
Pikmin 4 tuntuu hiukan tavanomaista turvallisemmalta jatkolta Nintendon pelisarjalle. Arvostelujakson aikana ryhdyin pähkäilemään sitä, olisiko kolmososasta pitänyt sittenkin olla vielä pidempi aika ennen seuraavaa seikkailua. Almanakan selailu järkytti, kun havahduin Pikmin 3:n ilmestyneen peräti kymmenen vuotta sitten. Puolustuksekseni on kuitenkin sanottava, että Pikmin 3: Deluxe iti Switchille vain kolmisen vuotta sitten. Kaikkinensa pienet lisäykset parantavat kokemusta ja tekevät teoksesta hauskan, mutta pellosta olisi voinut myöhäisemmällä sadonkorjuulla poimia isommankin uudistussadon.
Pikmin 4 ei ole missään nimessä huono peli – pikemminkin päinvastoin. Muutokset tekevät pelistä onnistuneen, ja erityisesti sarjaan aiemmin perehtymättömät saavat siitä takuuvarmaa viihdettä. Osa uudistuksista onnistuu toisia paremmin, eikä yhdestäkään ohilaukauksesta voi puhua. Pikmin-maailman isoin ongelma lieneekin sen persoonallisuus. Kun koko maailma itsessään on niin poikkeava, uudet irtiotot eivät tunnu samalla tavalla mullistavilta kuin turvallisemmissa sarjoissa. Liiallinen mielikuvitus lieneekin ainoa asia, josta alkuperäisen idean isä Shigeru Miyamotoa voi syyttää.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 3
YHTEENVETO:
*** / *****
Pikmin 4 on turvallinen jatko-osa Nintendon suositulle pelisarjalle. Uudistukset parantavat kokemusta, mutta kokonaisuudessa on eittämättä hiukan turhan tutunlainen tuntuma.
Toisin kuin kunnon pihvin tapauksessa, itujen kohdalla edes avotuli ei takaa makuelämystä.