Ostoslistalle ratti ja polkimet – arvostelussa Assetto Corsa

Kilpa-ajosimulaattorifaneille suunnattu kaahailu, joka ei oikein padilla luonnistu.

29.12.2016

Alkujaan jo pari vuotta sitten julkaistu Assetto Corsa on saanut kiitosta autenttisuuteen pyrkiviin simulaattoreihin tottuneilta PC-virtuaalisuhareilta. Nyt italialaisen Kudos Simulazioni -pelitalon työstämä kaahailu on päätynyt odottelun jälkeen myös astetta arcademaisempiin ajopeleihin tottuneen konsoliyleisön testiin.

assettocorsa-rev1

Pelaajalle on selvää heti kättelyssä, kenelle Assetto Corsa on suunnattu: niille täydellistä kilpa-ajosimulaattoria hakeville kaahailijoille. Minimalistiset ja simppelit valikot eivät pröystäile hienoilla efekteillä saati trendikkäillä musiikeilla, eikä ulkoasussakaan päästä kilpailijoiden rinnalle. Vaikka menopelit näyttävät mukavasti esikuviltaan, on yksityiskohtien määrä karsittu minimiinsä. Radan varressa jähmettyneenä tönöttävä yleisö ei elä tapahtumien mukana, ja onpa varikkohenkilökuntakin nähnyt parhaakseen liueta kisapaikalta. Toisaalta eivät menopelitkään tunnu menevän kappaleiksi pientä lommoa lukuun ottamatta, joten ehkäpä kyseessä on suunniteltu ratkaisu. Isommat kolhut heijastuvat suoraan ajomallinnukseen, joten romurallilla ei päästä ainakaan voittotaisteluun mukaan. Lisäksi ruudunpäivitys notkahtelee pahasti erityisesti 16 kisailijan mittelöissä tapahtuvissa ohitustilanteissa. Assetto Corsan aneeminen ulkoasu ei vain onnistu loppupeleissä yltämään lähellekään Forza Motorsportin tai vaikkapa Driveclubin tasoa.

Valitettavasti sama aneemisuus vaivaa kauttaaltaan Assetto Corsan audiopuolta. Moottorin ja vaihdelaatikon jylinä huutaa kurvaillessa turhan lujalla volyymillä peittäen kaiken muun äänimaailman ikävästi alleen, joskaan menopelien muutkaan pärinät eivät soittele niitä herkimpiä kieliä. Musiikkipuolesta – tai sen olemattomuudesta – lienee turha edes puhua.

Kohtuullisen kattava menopelivalikoima ulottuu pienistä mutta pippurisista henkilöautoista kovemman luokan kilpa-autoihin ja aina formuloihin saakka. Myös autojen ajettavuus eroaa toisistaan luonnollisesti kuin yö ja päivä. Nippelintarkkaan säätämiseen tykästyneet voivat halutessaan muokata autonsa asetuksia pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Mikäli homma ei tunnu radalla sujuvan, voi jarrutasapainoa ja luistoneston voimakkuutta säätää kätevästi vaikkapa tien päällä. Satunnainen DualShock 4:llä kurvaileva sunnuntaisuhari tuskin saa Assetto Corsasta paljoa irti, sillä säätömahdollisuuksista huolimatta homma on peliohjaimella armottoman haastavaa. Käytännössä ainoaksi mahdollisuudeksi jää sijoittaa hyvään ratti-poljin-yhdistelmään, jolla ajonautinto kohonnee vähintään toiseen potenssiin.

assettocorsa-rev2

Sisältönsä määrän puolesta Assetto Corsa jää suutariksi. Vaikka ratoja ja autoja on kylliksi, ei uramoodi onnistu tarjoamaan minkäänlaista etenemisen tunnetta. Satunnaisen oloisesti matkan varrelle ripotellut aika-ajot ja peruskisat eivät onnistu säväyttämään missään suhteessa. Uralla etenemisestä ei myöskään palkita mitenkään, sillä kaikkia menopelejä pääsee testaamaan jo satunnaisia kisahaasteita tarjoilevassa Special Events -pelimuodossa. Omia kisaviikonloppuja on mahdollista räätälöidä haluamiensa kriteereiden mukaan, joskin kuskit suostuvat radalle ainoastaan päiväsaikaan sään ollessa kyllin miellyttävä. Verkkopuoli rullaa enimmäkseen varsin nätisti, joskin suuremmat pelaajamäärät helpottaisivat luonnollisesti peliseuranhakua.

Kunos Simulazioni ei osu Assetto Corsalla oikein maaliinsa, vaikkakin pelin ytimessä on selvästi ripaus potentiaalia realistista kilpa-ajosimulaattoria hakeville. Muille sunnuntaisuhareille koteloon voisi heittää huoletta ratti-poljin-vaatimuksen, sillä tateilla kurvaillessa Assetto Corsa on liki pelikelvoton. Lisäksi akuutti sisällön puute ja ankea ulkoasu voivat osoittautua hurjan näyttäviin arcade-kaahailuihin tottuneelle konsolikansalle kynnyskysymykseksi.

Saatavilla: Playstation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: PEGI 3

Lisää luettavaa