Myth III: Wolf Age

08.02.2002

Muutama vuosi sitten kauppoihin ilmestyi Myth: The Fallen Lords -niminen reaaliaika-strategia, joka sai sekä pelaajien että arvostelijoiden keskuudessa erittäin innostuneen vastaanoton. Ainakin muutamia kriittisiä ongelmia paikanneen päivityksen jälkeen. Pelin kauniiden kolmiulotteisten maisemien takaa löytyi nimittäin pelirunko, jonka ansiosta Myth oli yksi ensimmäisiä RTS-genren oikeasti strategista ajattelua vaativia pelejä. Pelin ja sen jatko-osan takana ollut Bungie Software on sittemmin siirtynyt rahakkaammille pelimarkkinoille, mutta Myth-sarja jatkaa tänä jouluna elämäänsä kolmannen pelin merkeissä.

Tällä kertaa asialla on ainakin allekirjoittaneelle tuntematon pelitalo Mumbo Jumbo, joka ei ole juurikaan revitellyt peliä tehdessään. Myth III: The Wolf Age seurailee uskollisesti Bungien luomaa kaavaa ja onnistuukin olemaan lähes edeltäjiensä veroinen strategiapeli. Aika on kuitenkin ehtinyt ajaa Myth-pelienkin ohitse ja vanha menestyskaava tuntuu esimerkiksi Shoguniin verrattuna hieman kuivahtaneelta. Tuttua ja turvallista pelikokemusta etsiville Myth III tarjoaa kuitenkin paljon: pitkän ja erittäin haastavan yksinpeli-kampanjan ja kiihkeän moninpelin samassa paketissa.

Myth III sijoittuu aikaan tuhat vuotta ennen The Fallen Lordsin tapahtumia. Pelin alkaessa Myrkridian pimeydessä viihtyvät demonit ovat ajaneet ihmiskunnan ahtaalle. Jäljellä on vain kaksi ihmisten asuttamaa aluetta: suuri Llancarfanin kaupunki ja joukko barbaareja. Näiden barbaarien keskuudesta nousee kuitenkin ihmiskunnan uusi toivo. Connach-niminen soturi johdattaa miehensä ensimmäiseen Myrkridian joukkoja vastaan saavutettuun voittoon ja aloittaa taistelun demoneita vastaan. Edessä on 25 tehtävän mittainen kampanja, jonka aikana pelaajan on pidettävä huolta siitä, että ihmiset selviävät sodasta voittajina.

Ensikosketus Myth III:een on kiusallisen tuttu. Peli kun ei suostunut ainakaan allekirjoittaneen koneella toimimaan ennen näytönohjaimen ajureiden päivittämistä. Pienen nettiseikkailun jälkeen alkuvalikko onneksi ilmestyi kiltisti näkyviin ja pääsin kokeilemaan pelin ensimmäistä tehtävää. Tuttuuden tunne kasvoi entisestään, kun Myrkridian demonit alkoivat hölkätä kohden joukkojani. Myth-pelien lähes legendaarinen vaikeustaso on nimittäin periytynyt myös sarjan kolmanteen osaan. Satunnaiselle pelailijalle peli ei anna minkäänlaista armoa, vaan siihen on keskityttävä täysin, mikäli mielii edetä tehtävästä toiseen.

Sarjan perusidea on säilynyt täysin muuttumattomana. Jokaisen tehtävän alussa pelaajan eteen avautuu laaja 3d-maisema, jossa seisoskelee pienehkö joukko taistelukuntoista väkeä komennettavaksi. Edessä on sekalainen valikoima vihamielisiä olentoja, joista pelaajan pitäisi tehdä selvää reaaliaikaisten taisteluiden saattelemana. Pelityypin standardeista poiketen mukana ei ole resurssien hallintaa, mikronysväystä tai uusien joukkojen rakentamista. Sen sijaan pelaaja saa heti tehtävän alussa käyttöönsä ne joukot, joilla koitoksesta olisi selvittävä. Mekaanisen ja mahdollisimman optimoidun rakentelun sijaan pelin pääpaino onkin strategisella ajattelulla, jonka avulla vähät sotilaat pitäisi saada riittämään tehtävän loppuun saakka.

Tehtäväsuunnittelu on MumboJumbon käsissä jäänyt aika keskinkertaiselle tasolle. Eri kentissä päämäärät vaihtelevat mukavasti kylän puolustamisesta ja saattojoukon ohjaamisesta lähtien aina suorasukaisiin etsi ja tuhoa -tehtäviin saakka. Käytännössä eri kenttien sisällön välillä ei kuitenkaan ole ihmeemmin vaihtelua. Pelaajan ohjaamat joukot kohtaavat vihollisryhmän toisensa jälkeen edetessään kentän poikki ja toivottavasti jaksavat voittaa jokaisen taistelun viimeistä voimakkaampaa vastustajaa myöten.

Taistelut eivät ole pelkästään osoita ja naksauta -periaatteella tehtyjä sormiharjoituksia, vaan ne ovat käytännössä pulmia, jotka pelaajan pitäisi ratkaista mahdollisimman tehokkaasti. Myth-sarjan kiinnostavuus onkin perustunut juuri siihen pohdiskeluun, jota pelaaja harrastaa pyrkiessään keihäsmiesten vartioiman sillan yli mahdollisimman vähin tappioin. Välillä tilanteet tuntuvat täysin epätoivoisilta, kun omien sotilaiden kimppuun vyöryy vihollisia kolmelta suunnalta, mutta jotenkin niistä on vain aina selvittävä. Myth-pelit ovat olleet niitä harvoja reaaliaika-naksutteluita, joissa hyvin ajoitetut perääntymiset ovat oleellinen osa onnistuneita taisteluita.

Pelin käyttöliittymä on hoidettu pelityypin peruskaavan mukaisesti. Hiirellä valitaan halutut yksiköt joko naksauttamalla tai maalaamalla. Joukkojen valitseminen onnistuu myös ennalta määrättyjen taisteluryhmien avulla. Nämä voi määrätä kulkemaan noin kymmenessä erilaisessa muodostelmassa tilanteen mukaan ja antaa muutamia muita komentoja, kuten käskyn käyttää mahdollista erikoiskykyä tai vartioida tiettyä paikkaa. Tavallisesti joukot osaavat hyökätä oma-alotteisesti riittävän lähelle tulevien vihollisten kimppuun, mutta toisinaan näiden hyökkäysintoa tai -suuntaa saattaa olla tarpeen korjata paremmin tilanteeseen sopivaksi. Näppäimistön ja hiiren yhdistelmällä pelaaminen on suhteellisen helppoa, mutta jotenkin sotilaiden hallitsemiseen olisi ajoittain kaivannut hieman enemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi joukkojen pitäminen kurinalaisessa rivissä tuntuu olevan huomattavan vaikeaa.

Erilaisia yksiköitä on mahdutettu mukaan hieman yli 40 kappaletta. Valikoima on oikeastaan jo liiankin laaja, sillä samoja yksiköitä ei yleensä voi käyttää kovin monessa tehtävässä peräkkäin. Joukkoihinsa ei siis oikeastaan pääse tottumaan, vaan yksiköiden vaihtuvuus on erittäin suuri. Ainakin itse olisin kaivannut näin vaikeaan peliin hieman enemmän pysyvyyttä, jotta omiin sotavoimiin tottuminen olisi helpottanut hieman hirviöiden tuhoamista.

Mumbo Jumbo on myös pyrkinyt jatkamaan Bungien viitoittamalla tiellä myös graafisesti, siinä täysin kuitenkaan onnistumatta. Vaikka Myth III onkin suhteellisen siistin ja tyylikkään näköinen peli, se ei pysty asettumaan samalla tavalla kilpailijoidensa edelle kuin sarjan ensimmäinen osa aikoinaan. Yksiköt on tehty varsin hyvin ja räjähdyksien voimasta muokkaantuva maasto on kohtuullisen näköistä, mutta monet yksityiskohdat olisivat kaivanneet hieman modernimpaa otetta. Esimerkiksi veden pinta näyttää varsin epätodellisen näköiseltä. Kokonaisuutena pelimoottori pyörii kuitenkin edelleen sulavasti. Pelinäkymää voi pyörittää tai zoomailla kohtuullisen vapaasti, joten taisteluita voi seurata niin korkealta lintuperspektiivistä kuin yksittäisen soturin olkapään takaakin.

Myth III: The Wolf Age on perinteistäkin perinteisempi jatko-osa. Se pysyttelee tiukasti hyväksi havaitussa kaavassa eikä tuo pelisarjaan mitään merkittäviä uudistuksia. Seurauksena on peli, joka maistuu aika pitkälle samalta kuin edeltäjänsäkin. Aika on tosin ajanut hiukan pelisarjan ohitse, mutta ensimmäisistä peleistä pitäneet voivat turvallisin mielin tarttua myös tähän kolmanteen osaan. Mutta mikäli tiukka strateginen vääntö ei ole leipälajisi, Myth III ei luultavasti ole oikea pelivalinta.

Lisää luettavaa