Moraalista krapulaa ja pulmallisia painajaisia – arvostelussa Catherine: Full Body

Kahdeksan vuotta sitten PlayStation 3:lle julkaistu japanilainen animetarinan ja pulmapelin risteytys Catherine on julkaistu uudestaan täyteläisempänä versiona. Catherine: Full Body on sama peli, jossa on enemmän lihaa luiden ympärillä. Onko uusintajulkaisulle kuitenkaan tarvetta?

30.10.2019

Vincent on reilu kolmekymppinen koodari, jonka illat kuluvat paikallisessa Stay Sheep -baarissa kolmen kaverinsa kanssa viinanhuuruisesti naisista puhuessa. Vincentin illat päättyvät lopulta omassa pienessä asunnossaan dokaamiseen, eikä pitkäaikainen tyttöystävä Katherine ole tästä kovin mielessään. Katherinella kun tuntuu olevan halu sitoutua Vincentiin, kuten aikuisilla nyt yleensä on tapana.

Vincentin tyhjältä tuntuva elämä saa kuitenkin uudenlaista sisältöä, kun hän pelastaa kadulta pieneen mekkoon pukeutuvan Rinin ja ajautuu suhteeseen niin ikään vähäpukeisen Catherinen kanssa. Samaan aikaan Vincentiä vaivaavat helvetilliset painajaiset, joissa tämän täytyy kiivetä eräänlaista neliönmuotoisista laatikoista koostuvaa tornia ylöspäin kohti vapautta. Kaiken lisäksi kaupunkia vaivaavat mystiset kuolemat, joiden uhreja ovat tavalliset miehet.

Catherine: Full Body on tarinaltaan ilahduttavan mielenkiintoinen kypsine teemoineen, joissa käsitellään ryhmäpaineen aiheuttamia odotuksia aikuisuudesta ja esimerkiksi sitoutumisesta yhteen ihmiseen. Hahmojen suhdesopat ovat tarkoituksellisesta kärjistämisestä huolimatta sellaisia, joihin on helppo samastua, jos on vuosiltaan pelin ikärajan paremmalla puolella. Catherine: Full Body on kielletty alle 18-vuotiailta, mikä johtuu nimenomaan aikuisen tarinan käsiteltävistä teemoista. Pelissä on toki vihjailevaa kuvastoa ja dialogia, mutta vihjailuun se jääkin.

Yksi Catherine: Full Bodyn tärkein osa-alue on Vincentin painajaisiin sijoittuvat puzzlet, jotka ovat päällisin puolin samaa kauraa mutta sisällöltään hyvinkin monipuolista pähkinää. Vincentin kiipeäminen laatikoista koostuvassa tornissa on aluksi luonnollisesti helppoa. Ohjattavan päähahmon pitää kiivetä ylöspäin laatikoiden päällä. Jos sopivaa laatikkoa ei ole kohdalla, sellaisen voi vetää sopivaan kohtaan ikään kuin portaaksi seuraavaa askelta ajatellen. Pelin painajaisissa vaikeusaste kasvaa varsin korkeaksi, erityisesti silloin kun kiipeämistä tulevat häiritsemään mielikuvitukselliset pahispomot.

Henkilökohtaisesti Catherine: Full Bodyn tornipulmat alkoivat kyllästyttää puolivälin kohdalla, eikä niistä voinut ammentaa enää samanlaista iloa kuin pelin alussa. Vaikka niiden toteutuksessa ja pelattavuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa, imaisi tarina pauloihinsa lähes alusta alkaen jättäen puzzlet statistin asemaan. Tarinan loppuosa osoittautuu ikävästi kovaksi pettymykseksi, sillä Vincentin käymät mielentilat suhdeongelmien keskellä antoivat aihetta odottaa mielenkiintoisempaa lopputulosta ja ratkaisua. Kun kehittäjät ovat päättäneet antaa mystisille tapahtumille selitykseksi tökerön päälleliimatun taustatarinan, haluaa nätisti toteutettujen välivideoidenkin loppuvan ennen pitkää.

Visuaalisesti Catherine: Full Bodyssa näkyy alkuperäisen teoksen ikä, mutta ei lainkaan haittaavalla tavalla. Ympäristöjä ja hahmoja on paranneltu ja luotu vivahteikkaammiksi uuteen versioon. Välivideot ovat hyvätasoista ja liioitellun ilmeikästä animea, joskin hämmentävästi loppupuolella peliä animaatioiden tyyli vaihtelee pelimoottorilla toteutetusta animaatiosta perinteiseen, piirrettyyn animaatioon. Catherine: Full Bodyn ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa moitteettomasti, ja pelin soundtrack luo omalaatuista tunnelmaa sisältämällä niin jazzia kuin Beethovenin ja Wagnerin teoksia.

Catherine: Full Bodyssa on tarjolla Golden Theater -tarinatilan lisäksi myös verkkopelimoodeja, joissa voi kilpailla toisia vastaan edellä mainituissa pulmatorneissa. Verkko-ominaisuuksia käytetään myös pelissä esiintyvien moraalisten kysymysten vastausten tilastointiin. Peli myös esittelee muiden pelaajien vastauksista koottuja piirakkakaavioita.

Catherine: Full Body sisältää mielenkiintoisen ja osin koukuttavankin tarinan, joka olisi ansainnut paremman päätöksen. Toisaalta peli tarjoaa monta eri lopetusvaihtoehtoa, jotka saattavat tuoda haastetta ja uudelleenpeluuarvoa pitkäksi aikaa. Pulmatornit odottavat ratkaisijoitaan joka tapauksessa, vaikka tarina ei niin kiinnostaisikaan.

Atlusin julkaisema ja yhtiön omistaman pelistudio Studio Zeron kehittämä Catherine: Full Body on mukava tuulahdus genrestä, johon kuuluvia pelejä ei liian usein Euroopassa nähdä. Catherine: Full Bodylle kannattaa antaa mahdollisuus. Moraalista pohdiskelua aiheuttavat pelit ovat nimittäin aina tervetulleita.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)

Treffien aikana Heikki tajusi, että viimeiset rahat menivät juuri deitin kakkupalaan.

Lisää luettavaa