Mielisairas paketti perinteistä tasohyppelyä – arvostelussa STATUS: INSANE

Frostbullet lähtee ensijulkaisussaan klassisten tasohyppelyiden linjalle erikoisella paketoinnilla. Onko jokaisen mahdollisen mielisairaalakliseen änkeminen samaan peliin älyttömän loistava idea vai täysin järjetöntä?

Status: Insane on joensuulaisen indie-pelifirma Frostbulletin debyyttijulkaisu. Mielisairaalaan sijoittuva pakenemisseikkailu on 3D-tasohyppely, joka on kiedottu kieroutuneen huumorin viittaan. Tarjolla on hyvin perinteisiä pulmia päähenkilön pelastamiseksi, jottei tämä jäisi kiinni ja ikuisesti sairaalan vartijoiden hyppysiin. Kaikki mahdolliset mielisairauskliseet on ängetty peliin tavalla tai toisella – välillä jopa niin päälleliimatulla tavalla, että silmien pyörittelyä on mahdotonta välttää.

Tarinan keskiössä on mielisairaalapotilas Igor, jonka nykyinen parantola on lähempänä vankilaa kuin hoitolaitosta. Sairaalassa käytetyt metodit ovat vähintäänkin kyseenalaisia, joten Igor toteaa vapauden olevan parempi vaihtoehto. Ulkomaailmaan päästäkseen Igorin täytyy selvitä sokkeloisen laitoksen läpi ja välttää lukuisat vartijat sekä muut hengenvaaralliset esteet. Matkan aikana Igorille selviää karmaisevia totuuksia niin mielisairaalan pitäjästä kuin tämän erikoisista hoitometodeistakin. Varsinaisen pakoreitin sisältämien haasteiden lisäksi Igorilla on luonnollisesti ongelmia myös oman pään kanssa. Sairauden mukanatuomat harhat värittävät Igorin pakoa muun muassa tuomitsevan mielikuvitusystävän muodossa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelin idea on selvitä kunkin sokkeloisen tason läpi osumatta kertaakaan vartijoiden taskulamppujen valokeilaan. Mitä pidemmälle edetään, sitä monimutkaisemmaksi homma menee, kun vartijat alkavat liikkumaan ja soppaan pudotetaan mukaan erilaisia ansoja sekä muita vaaroja. Epäonnistuminen palauttaa hahmon edelliseen tallennuspisteeseen, joten käytännössä kukin huone täytyy suorittaa virheettömästi edetäkseen eteenpäin. Oleellista on yhdistää perinteiseen tasohyppelytyyliin oikea reitti tarkkaan ajoitukseen.

Ohjattavuudeltaan toteutus putoaa hämmentävästi harmaalle alueelle. Pakkopaidassa hoipertelevaa Igoria ohjataan nuolinäppäimillä. Vaikka liikkuminen on tavallaan katkeamatonta, välillä pysähdyksiä tuntuu tulevan tahattomastikin. Ohjaus on periaatteessa ruudukkomaista hypähtelyä, jossa yksi painallus vie yhden ruudun verran eteenpäin. Käytännössä liikkuminen on kuitenkin sen verran hienovaraisesti lähellä rajatonta etenemistä, että tahattomia virheaskelmia tulee väkisinkin otettua. Todennäköisimmin kyseessä on ollut kehittäjiltä tietoinen valinta tasojen haastavuuden lisäämiseksi. Erityisesti myöhemmillä tasoilla tekeminen käy kuitenkin välillä turhauttavaksi, kun Igor horjahtaa ansaan tai vartijan silmien eteen vahingossa, kun nuolinäppäin on sadasosasekunnin liian pitkään pohjassa.

Visuaalisesti kyseessä on hyvin perinteinen 3D-tasohyppely hieman mystisellä, kauhumaisella tunnelmalla. Kauhukliseiseen tyyliin mielisairaala sijaitse vanhassa linnakkeessa, jonka uumeniin on luonnollisesti piilotettu myös nykyaikaisia tutkimustiloja. Edessä on sekopäinen yhdistelmä niin kivimuureja, viinikellareita ja köynnöksiä, kuin kaikenlaista vempelettä aina lasersäteistä teleporttauslaattoihin.

Muotoilultaan ympäristö hahmoineen on mallinnettu yksinkertaisesti, joten ulkoasu on kokonaisuudessaan hieman palikkamaista. Tämä antaa omanlaisensa, hieman retromaisen lisäyksen yleistunnelmaan.

Teosta varten on sävelletty yksitoista uniikkia kappaletta, jotka tukevat vahvasti mielisairaalan kammottavaa sekä välillä yksinkertaisesti sekopäistä tunnelmaa. Kontrasti joidenkin kappaleiden teemojen välillä on huikea: yhden tason rauhallinen pimputus vaihtuu hetkessä raskaaseen kitarasooloon ja siitä taas takaisin. Erityisesti joidenkin nopeatempoisten tasojen rajumpi taustamusiikki nostaa adrenaliinin pintaan muutenkin hektisissä pelihetkissä.

Ääninäyttelyn suhteen ensireaktiona on vahva myötähäpeän tunne. Englantia äännetään liioitellun karkealla suomalaisaksentilla, mikä on yhtä aikaa sekä äärimmäisen rasittavaa että nerokasta. Ensijärkytyksen jälkeen liioitellun karkea ääntäminen sopii loistavasti pelin tyyliin.

Äänimaailmaan kannattaa kiinnittää kuitenkin tarkkaan huomiota myös taustamusiikista nauttimisen ohella. Vartijoista ja ansoista lähtevät erilaiset äänivihjeet auttavat pelaajaa hankalampien tilanteiden oikein ajoittamisessa huomattavasti.

Status: Insane on hauska pieni paketti, joka pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun asti. Ratkaistavat pulmat vaativat tarkkuutta, ja ovat jatkuvasti tarpeeksi haastavia.

Ainoa negatiivinen puoli on hahmon liikkuminen, sillä vaikka kyseessä on varmasti tarkoituksellinen kömpelyys pakkopaidan takia niin käytännössä satunnaiselta tuntuvat pysähdykset tai liian pitkät harppaukset aiheuttavat lähinnä turhautumista. Pelattavaa on noin kolmeksi tunniksi ensimmäisellä läpijuoksulla, mutta tekemistä riittää pidemmäksikin aikaa, jotta kaikki salakammiot ja keräilyesineet saa varmasti haalittua itselleen. Vaikka kliseiden kanssa mennään välillä kavahduttavasti täysin yli, kokonaisuudessaan pelin tunnelma on juuri loistavalla tavalla hullu ja loppuun asti viihdyttävä.

Saatavilla: PC
Ikäraja: Ei PEGI-ikärajaa