Legendaarisen Samusin paluu on ollut yksi loppuvuoden odotetuimpia Nintendo-tapauksia. Metroid-sarjaan ollaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen julkaisemassa peräti kaksi uutta peliä, toinen GBA:lle ja toinen Gamecubelle. Näistä ensimmäinen löytyy kaupoista jo nyt, mutta jälkimmäistä saadaan odottaa ensi maaliskuuhun saakka. Metroid Fusion on kuitenkin sen verran varteenotettava tekijä joulun pelimarkkinoilla, että sen GC:lle ilmestyvää isoveljeä ei missään tapauksessa ehdi ikävöimään.
Tällä kertaa tapahtumat saavat alkunsa, kun Samus palaa SR-388 planeetalle ja hänen kehonsa valtaa X-parasiitiksi kutsuttu olento. Vaarallinen loinen onnistuu melkein surmaamaan isäntänsä ennen kuin tiedemiehet keksivät käyttää Metroid-soluja sen torjumiseen. Erikoinen rokote toimii ja häätää parasiitin Samuksen kehosta jättäen jälkeensä yllättäviä sivuominaisuuksia. Sankari muuttuu täysin immuuniksi X:n vaikutukselle ja pystyy absorboimaan vapaita loisia itseensä. Näin ollen Samuksesta tulee myös parasiittien hyökkäyksen kohteeksi joutuneen avaruusaseman viimeinen toivo.
Edessä on siis pitkä ja monivaiheinen seikkailu, jonka aikana pelaajan on tuhottava suuri joukko loisia ja selvitettävä tiensä sokkeloisten käytävien läpi. Peli muistuttaa melkoisesti Konamin Castlevania-julkaisuja, sillä toiminnallisesta otteesta huolimatta sen pääpaino on hahmon kehittymisessä ja paikkojen tutkimisessa. Pelaajan mielenkiinto pysyykin tehokkaasti yllä, kun surmattavien vihollisten lisäksi vastaan tulee jatkuvasti jotakin uutta, eikä peli ala missään vaiheessa toistaa itseään.
Etenkin päähenkilön monipuoliset taidot muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Juoksemisen ja hyppimisen lisäksi Samus osaa ampua säteitä ja ohjuksia, muuttua pieneksi Morph-palloksi, jättää jälkeensä pommeja ja kiipeillä tikkailla. Pelintekijät eivät ole tyytyneet helppoihin ratkaisuihin, vaan kaikkia kontrollien elementtejä hyödynnetään erittäin monipuolisesti. Esimerkiksi hyppiessään Samus osaa tarttua kiinni tasojen reunoista ja ampuessaan tähdätä kahdeksaan eri suuntaan. Lisäksi pommit voivat heittää sankarin paikkoihin, joihin hän ei muuten pääsisi. Kokonaisuutena paketti on niin kattava, että pelin aikana ei jää kaipaamaan yhtään sellaista ominaisuutta, jota päähenkilöllä ei ole.
Seikkailu on rakennettu älykkäästi siten, että sen alkupuolella Samus hallitsee vain muutaman perustempun. Muut erikoiskyvyt opitaan vähitellen siten, että pelaaja saa säännöllisin väliajoin käyttöönsä uusia taitoja ja parempia aseita. Nämä parantavat Samuksen selviytymismahdollisuuksia ja avaavat reittejä uusille alueille. Taso- ja kokemuspohjaista hahmonkehitystä pakettiin ei sentään ole mahdutettu, mutta jatkuvasti muovautuva sankari on joka tapauksessa erittäin antoisa elementti myös toimintapelissä.
Monipuolisuudestaan huolimatta kontrollit sopivat GBA:n nappivalikoimalle erinomaisesti, ja pienen harjoittelun jälkeen eri kykyjen käyttäminen sujuu rutiinilla. Tasoltaan häilyväinen kenttäsuunnittelu sen sijaan nakertaa peli-iloa jonkin verran. Tarjolla on pääasiassa peruslaadukasta jälkeä, jota täplittävät satunnaiset hyvät ja huonot hetket. Hyviä hetkiä ovat ne poikkeuksellisen kekseliäät tilanteet, joissa pelaajan on hyödynnettävä päähenkilön erikoiskykyjä epätavallisen luovalla tavalla.
Huonot hetket liittyvät yleensä oikean kulkureitin etsimiseen. Ajoittain vastaan tulee kohtia, joista edetäkseen pelaajan on kyettävä paikallistamaan jokin salainen tunneli tai sortuva lattian osa. Nämä on piilotettu paikkoihin, jotka eivät eroa millään tavalla ympäristöstään, joten ne löytää vain karttaa tutkimalla ja seiniä ammuskelemalla. Tällainen toteutus sopii bonusesineitä sisältävien huoneiden piilotteluun, mutta varsinaista kulkureittiä etsittäessä ratkaisu on ärsyttävä.
Teknisesti peli on pätevä kokonaisuus, mutta ei edusta aivan GBA:n parhaimmistoa. Sen grafiikat käyttävät käsikonsolin ominaisuuksia tehokkaasti hyväkseen ja sisältävät monia näppäriä yksityiskohtia, mutta kärsivät paikoitellen värivalinnoista johtuvasta sekavuudesta. Äänipuolella erillisten kuulokkeiden käyttäminen on suositeltavaa, sillä varsinkin tietyt efektit särisevät GBA:n omassa kaiuttimessa pahasti. Musiikki on huomattavasti laadukkaampaa jälkeä, mutta jää useimmiten varsin tunnelmattomaksi.
Metroid Fusion on vahvimmillaan juuri siinä, missä pelien pitäisikin olla: monipuolisessa sisällössä ja pelaajan viihdyttämisessä. Sen tarina lähtee liikkeelle vauhdikkaasti ja pitää otteessaan loppuun saakka. Kahlitsevasta kenttäsuunnittelusta huolimatta jatkuvasti kehittyvä päähenkilö ja erilaiset tilanteet jaksaisivat kiinnostaa pidempään kuin hieman lyhyeksi jäävä seikkailu antaa myöten. Joka tapauksessa tarjolla on laadukas paketti kaikille kunnon toimintapeliä kaipaaville.
