Vaikka Sherlock Holmesin kaltaiset mestarietsivät ovat kirjallisuudessa ja viihdepuolella kestosuosikkeja, pelien saralla nokkelia jahkailijoita nähdään vähemmän. Todennäköisesti suurin murhe on rikostutkinnan hidastempoisuudessa, joka ei kiehdo konsolinsa eteen istahtavia niin paljoa kuin nopeatempoinen toiminta. Tämän vuoksi Sherlock Holmes: The Awakenedin, Professor Layton -sarjan, L.A. Noiren sekä Phoenix Wright -oikeussalikertomusten suursuosio on saanut pelien erinomaisesta laadukkuudesta huolimatta odottaa. Nyt pitkään kehityksessä ollut Master Detective Archives: Rain Code yrittää kääntää kurssia uudenlaisella otteella.
Master Detective Archives vie pelaajan nuoren etsivänalku Yuman saappaisiin. Muistinsa menettänyt pähkäilijä on saanut rinnalleen shinigamin eli aavemaisen kuoleman jumalan. Ja ennen kuin sankarimme on ehättänyt ikuisen sateen piiskamalle Kanai Wardin alueelle, on junassa selvitettävä valtaisaa verilöylyä. Alkuintro esittelee pelin mekaniikat oivallisella tavalla, joka on itse asiassa koko teoksen parasta antia ennen juonikuvion maalisuoraa.
Animesta ja mangasta ammentava teos muistuttaa pelillisesti jo mainittua Phoenix Wright -sarjaa. Rikosten tutkinta jakautuu kahteen osioon: todisteiden etsimiseen sekä varsinaiseen vyyhdin paljastamiseen. Ensin mainittu osuus yhdistelee hauskalla tavalla visuaalisten novellien sekä perinteisempien pelien vahvuuksia. Sinänsä rupatteluhetket ja dokumentaation kerääminen pohjautuvat vahvasti kuunneltavaan dialogiin, mutta visuaalisesti tyylikkäässä Kanai Wardin kaupungissa pääsee tepastelemaan vapaasti. Erilaista sivutehtävää on vähäkkäästi eivätkä ne nouse laadultaan saati syvällisyydeltään samalle tasolle pääjuonta edistävien tarinoiden kanssa, mutta joka tapauksessa aktiviteetit onnistuvat hieman rikkomaan lineaarisuutta.
Todisteiden kerääminen ei ole ainoastaan roskisten nuohoamista ja veriläikkien analysointia. Kokeneemmilla mestarietsivillä on omia erikoiskykyjään, joiden avulla tapahtumia voi äimistellä erilaisista näkövinkkeleistä. Esimerkiksi hyvin itsetietoinen ja nykyaikainen Halara saa palautettua rikospaikan siihen tilaan, jossa se oli ensimmäisen todistajan saapuessa paikalle. Realismista ei siis voida puhua, vaan meno on mangalle ja animelle ominaisen vauhdikasta.
Hahmot sekä tapahtumat jatkavat samalla linjalla. Murhamysteerit ovat jopa yllättävän brutaaleja, vaikka animegrafiikka onnistuukin pehmentämään väkivallan tunnetta merkittävästi. Ihan perheen pienimmille poltetut, lävistetyt tai nauloilla nakutetut ruumiit kuitenkaan tuskin ovat omiaan. Onneksi elossa olevien hahmojen erilaiset persoonat ovat hieman karikatyyrimaisia vaan ei yksiulotteisia. Esimerkiksi metallimusiikkia kuunteleva nunna voisi hyvinkin olla hahmo, johon törmäisi kaikenlaisissa Cosplay-tapahtumissa. Japanissa luultavasti törmääkin.
Parhaimmillaan ja pahimmillaan Rain Code on rikokset ratkaisevassa ongelmalabyrintissa. Jotta Yuma onnistuu puikkelehtimaan salaisuuksien ja motiivien suossa kohti lopullista päätelmää, on pelaajan tehtävä oikeita valintoja ja todistettava verukkeet virheellisiksi. Tämä on parhaimmillaan todella oivaltavaa ja humoristista, mutta heikoimpina hetkinä rikospähkinä on pureskeltu ruudun tällä puolen valmiiksi kauan ennen sankaria. Tällöin osuus tuntuu pitkitetyltä ja tylsältä. Onneksi nämä hetket jäävät muutamaan irtokertaan.
Audiovisuaalinen toteutus on tyylikästä ja persoonallista. Vaikka hahmoanimaatiot eivät alleviivaa reaktioita yhtä voimakkaasti kuin Phoenix Wrighteissa on tapana, juttutuokioissa on runsaasti värikkyyttä. Pelimaailma hyötyy sarjakuvamaisesta otteestaan, joka lieventää Switchin teknisten rajoitteiden aiheuttamaa visuaalista vajavaisuutta. Eiväthän miljööt suoranaisesti hivele silmiä yksityiskohdillaan, mutta sateisen synkkä Kanai Ward jää tunnelmansa ja asukkaidensa puolesta vahvasti mieliin.
Kolmisenkymmentä tuntia kestävä Master Detective Archives: Rain Code on värikäs ja erilainen teos rikosmysteerien ystäville. Se on miellyttävän hidastempoinen, persoonallinen ja tunnelmallinen, jotta pelin parissa viihtyy pidempiäkin aikoja. Etenkin pidemmän työpäivän päälle on mukava päästä rauhoittumaan klassisen suljetun tilan verilöylyn parissa, kun sykkeet eivät nouse hektisissä toimintakohtauksissa tuhanteen. Lievä epätasaisuus päätehtävissä nakertaa arvosanasta viimeisen tähden, mutta tästä huolimatta kyseessä on itselleni kesän suurin onnistuja. Aina ei tarvitse olla täydellistä, jos peli-idea itsessään erottuu massasta. Ja sen Rain Code todella tekee.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 16 (voimakas väkivalta, voimakas kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
**** / *****
Master Detective Archives: Rain Code on animesta ammentava sarja murhamysteereitä, jotka pitävät otteessaan. Synkkä tunnelma on pullollaan hauskoja yksityiskohtia, eivätkä pienet ailahtelut tehtäväsuunnittelussa pilaa kokemusta.
Kesäloman ensimmäinen päivä on aina ilon aihe,