Lili

01.11.2012

(Kuva: Bitmonster / Lili)

Mitä tapahtuu, kun Gears Of Warin suunnittelija lähtee tekemään ihan itsensä näköistä peliä? Lilin sisällä sykkii sama moottori, joka pyörittää Epicin iOS-hittiä Infinity Blade. Tätä ei kyllä ihan heti arvaisi, sillä Lili näyttää enemmän koko perheen piirroselokuvalta kuin taistelufantasialta.

Lili on opiskelija, joka saapuu erikoiselle saarelle keräämään kukkia. Saarella asuu hyväntahtoisia puumiehiä sekä näitä komentavia, arvaamattomia henkiä. Koko seikkailu muistuttaa elokuvaa “Henkien kätkemä”.

Kaunista saarta hauskoine asukkaineen on hauska tutkia. Pelaaminen on suurimman osan ajasta rentoa – kamera käännetään menosuuntaan, ja Lili kävelee sinne itsekseen.


Pelaaminen muistuttaa lapsena ulkona leikkimistä – henkien perässä juostaan hippaa ja piilosta leikitään etsimällä henkiä ja johtolankoja. Paikkojen tutkiminen palkitaan pienillä aarteilla. Peli ei pakota nuohoamaan joka kolkkaa, mutta uteliaisuus kannattaa. Tasapaino vapaan seikkailemisen ja ohjatun tekemisen välillä on onnistunut.

Tekstiin ja tunnelmaan on panostettu. Lapsille sopiva seikkailu on kirjoitettu niin, että aikuinenkin jaksaa seurata. Läppää on paljon, mutta se on hyvää ja luonnollista. Suurimman osan ajasta unohtaa pelaavansa puhelimella, ja hienoa maailmaa katsoisi mieluusti isommaltakin ruudulta.

Pelinkehittäjät miettivät aina välillä, miten peleissä voisi olla haastetta ja toimintaa ilman väkivaltaa. Lilissä ratkaisu on kukkien poimiminen. Kukkia poimitaan vihaisten henkien selästä, jolloin toimintapuutarhurointi muistuttaa rodeossa ratsastamista. Lili roikkuu hengen selässä ja pelaaja vetää kukkia pois pomppivasta hengestä. Hudit johtavat otteen lipsumiseen. Hauska mekanismi muuttuu turhan haastavaksi pelin edetessä.

Pelissä on myös kevyitä roolipeli-elementtejä. Lilillä on toimintapuutarhurointiin liittyviä ominaisuuksia, joita nostetaan kokemuksella ja esineillä. Vaikka tästä ei ole varsinaisesti haittaa, idea ei oikein toimi, ja tuntuu päälleliimatulta.

Upeasta toteutuksesta huolimatta peli on hiomaton. Ohjaus on paikoin hankalaa, tekstissä on kirjoitusvirheitä ja ominaisuuksien kehitys on jäänyt puolitiehen. Nämä puutteet antaa kuitenkin anteeksi pelin omaperäisen, lämpimän fiiliksen ansiosta.

ARVOSTELIJA
JOONAS LAAKSO

PLUSSAT
MAAILMA
TUNNELMA
HAHMOT

MIINUKSET
TOIMINTA
PIKKUVIAT

PÄÄSTÖTODISTUS
Ihana seikkailu satusaarella.