Latistunut festivaalitunnelma – arvostelussa Carnival Games

Huvipuistokausi päättyi jo muutama kuukausi takaperin, mutta tivolien pelejä pääsee onneksi harjoittelemaan nyt myös kotioloissa.

Aikanaan Wiille ilmestynyt Carnival Games ei arvosteluissa kiitosta niittänyt, mutta moninpelattavasta pikkuhupailusta nousi kaikesta huolimatta yllättävänkin suuri kaupallinen menestys. Eikä tuo kai ihmeeksi lukeudu, sillä Wii oli omiaan perheen keskinäisille minipelihetkille. Mikäpä olisikaan siis parempi kuin tuoda sarja nyt myös Switchille, jolla Joy-Conien määrä helpottaa moninpelaamista entisestään? Ei kai mikään, jos sisältö vain olisi kohdillaan.

Carnival Games tarjoaa 20 erilaista minipeliä, joissa mittelöidään pelaajien tarkkuudella, vikkelyydellä sekä reaktionopeudella. Haasteet ovat todella simppeleitä, eikä niiden oppimiseen mene kuin muutama hassu sekunti. Pieni lisäsyvyys tekisi kieltämättä poikaa, sillä tällaisenaan simppeleiden kikkojen toistaminen käy varsin nopeasti tylsäksi.

Yksinkertaisuus ei olisi monipuolisessa paketissa pahaksi, mutta valitettavasti Carnival Games menee monissa kohdin aidan matalimmasta kohdasta. Avaruusaluksella pisteiden kerääminen vaikeutuu kummasti, kun pienoisalus hukkuu ruudun tapahtumiin tämän tästä. Toisaalla taas rinkulan, pallon tai kuulan heittely on aina identtistä riippumatta siitä, missä yhteydessä se tehdään. Tosin erityisesti pallojen viskominen pyörivän alustan mukeihin on varsin hauskaa, mutta ei haasteen pariin houkuta silti pikapuoliin palata. Harmi vain, että 20 minipeliä on niin pieni määrä, että toistot ja arvonnasta pompahtavat tutut haasteet käyvät auttamattoman tutuiksi.

Sisältöä on sentään saatu karnevaalihenkeen jonkin verran. Onnistuneista minipeleistä palkitaan pileteillä, joilla voi ostaa hahmoilleen uusia vaatteita sekä lisää pelattavaa. Lisäksi haasteissa onnistumisista palkitaan avautuvilla lisäominaisuuksilla, kuten vaikkapa liiketunnistusohjauksella. Ratkaisu tuntuu melkoisen mykistävältä, sillä liiketunnistuksella pelaaminen on huomattavasti hauskempaa kuin Joy-Conien tateilla ja napeilla mitteleminen. Minkä ihmeen takia hauskuus päätettiin kätkeä onnistumisten taakse, sitä saa pähkäillä vielä pitkän aikaa.

Kaikesta huolimatta Carnival Gamesilla on hetkensä. Kun liiketunnistus on avattu ja enintään kolme kaveria haalittu sohvalle, monet minipelit viihdyttävät hetken aikaa mainiosti. Tosin vasta hetki sitten Super Mario Partya pelanneena on sanottava, että Nintendon yhdistelmä hauskuudesta ja riittävästä syvällisyydestä on selvästi 2K Gamesin huvipuistopelailua paremmalla tolalla. Erityisesti ongelma paistaa läpi tekoälyä vastaan tahkotessa, mikä tuntuu sanalla sanoen puurtamiselta. Kavereiden nujertamisessa myös Carnival Games pärjää mukiinmenevästi.

Myös audiovisuaalisesti paketti on varsin lapsiystävällinen ja mukava. Yksinkertainen peli on saanut ympärilleen simppelit kuoret, mikä toimii karnevaalimiljöössä oikein mukavasti. Lisäksi peliin päästyään systeemi rullaa varsin sutjakasti. Revanssimahdollisuus aukeaa yhdellä painalluksella, kun taas rouva Fortuna arpoo seuraavan haasteen toisella painikkeella. Hitusen turhan pitkät lataustauot toimivat ensimmäisillä kerroilla oivana hetkenä lukea lyhyet opastukset, mutta pidemmän päälle ne alkavat tympiä. Perheen pienimpien pelaajien kannalta on niin ikään harmi, että teosta ei ole päätetty kääntää suomeksi.

Carnival Games on Wii-version tavoin kaikin puolin kehno minipelikokoelma, jolla kuitenkin on aineksia saada sohvalle kerääntynyt peliporukka viihtymään aina silloin tällöin. Minipelien yksinkertaisen luonteen vuoksi pakettia ei jaksa tahkota puolta tuntia pidempään, mutta sen aikaa hektiset haasteet onnistuvat herkästi viemään mukanaan. Silti on kuitenkin sanottava, että 20 todella yksinkertaista minipeliä on auttamattoman pieni sisältömäärä noin 40 euroa kustantavasta tuotoksesta. Tällä hintalapulla on syytä suunnata katse Super Mario Partyyn, joka tekee kaiken paremmin, hienommin ja monipuolisemmin.

Saatavilla: PlayStation 4, Switch (testattu), Xbox One
Ikäraja: 3 (PEGI)