Kohti ääretöntä ja sen yli – arvostelussa No Man’s Sky

No Man’s Sky on sitten elokuisen julkaisunsa onnistunut nauttimaan lähinnä negatiivista julkisuutta. Odotukset taivaisiin nostaneet pelaajat ovat raivonneet lukuisista petetyistä lupauksista ja No Man’s Skyn menetetystä potentiaalista. Onko kyseessä ainoastaan netti-ihmisten vuosi vuodelta löyhemmät kielenkannat, vai onko viha kehittäjä Hello Gamesia kohtaan aikuisten oikeasti ansaittua? Tässä se tulee: liki äärettömällä universumillaan mehustellut No Man’s Sky.

Heti valtavan seikkailun alkumetreillä käy ilmi, että Hello Games ei ole nähnyt prioriteetikseen kyhätä No Man’s Skyn maailmankaikkeuden ympärille järin syvällistä tarinaa. Seikkailu käynnistyy protagonistin havahduttua mystisen planeetan pinnalle rysähtäneen avaruusaluksensa lähistöltä. Jotain täytyisi oitis tehdä, jotta aluksen saisi taas toimintakuntoon ja pois sieltä, minne pelaaja onkaan päätynyt: yhdelle reilusta 18 triljoonasta planeetasta. Alkuvaiheessa mainitaan ohimennen myös se tärkein tavoite: saavuta piskuisella aluksellasi maailmankaikkeuden keskipiste. Tämän syvällisempää tarinankaarta etsivät voivat suosiolla jättää No Man’s Skyn kaupan hyllylle.

nomanssky-rev1Käytännössä koko No Man’s Skyn pelillinen sisältö nivoutuu kerättävien mineraalien ja erilaisten materiaalien ympärille. Pelaaja voi louhia kätevällä monitoimityökalullaan maaperästä mitä moninaisimpia ainesosia, joiden avulla rakennetaan aluksen etenemiselle välttämätöntä polttoainetta. Opastusosion jälkeen käytännössä ainoaksi tavoitteeksi muodostuu hypermoottorin toimintakuntoisena pitäminen. Operaatioon vaaditaan naftaliiniksi kelpaavia Warp Cell -osasia, joiden rakentamiseen puolestaan tarvitaan muutamia muunlaisia osasia. Sama, heti kättelyssä itseään toistava sykli tulee tutuksi joka ikisessä aurinkokunnassa ennen jokaista avaruusloikkaa.

Hello Games ei ole puhunut palturia maailmankaikkeutensa kokoa hehkuttaessaan. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tarjoaa No Man’s Sky periaatteessa rajattomasti lääniä samoiltavaksi. Tutkimusmatkailijan urasta haaveilevat suhtautuvatkin seikkailuun heti alkumetreiltä alkaen täysin eri tavalla kuin perinteisempää pelikokemusta etsivät. No Man’s Sky ei nimittäin ole peli lainkaan termin perinteisessä merkityksessä. Pelaaja on yksi pienenpieni hiekanjyvänen jättimäisellä hiekkarannalla, eikä kukaan voi koskaan käydä läpi kaikkea sitä, mitä No Man’s Skyllä on tarjota. Kunhan pelinsä sataprosenttisesti tahkoava täydellisyydentavoittelija pääsee yli tästä ajatuksesta, voi Hello Gamesin seikkailuun suhtautua lopulta täysin uudella tavalla.

nomanssky-rev2

Valitettavasti massiivisella pelimaailmalla on myös nurja puolensa. Kaikki No Man’s Skyn planeetat ovat toki uniikkeja: vastaan ei tule yhtäkään toisensa kopiota. Tästä huolimatta jokainen taivaankappale on kyhätty saman rakennussarjan eri järjestykseen asetelluista osasista ainoastaan värimaailman ja eläinkunnan kokiessa muutoksia. Jopa planeettojen pinnalla nököttävät rakennukset ovat toistensa kopioita galaksista riippumatta. Ajoittain tulee todellakin hieman huijattu olo. Onko tässä kaikki No Man’s Skyn tarjoama variaatio? Ei onneksi, sillä matkan varrella vastaan tulee tilanteita jotka jäävät mieleen pidemmäksi aikaa. Laskeuduttuani maaperältään kirkkaan violetille, valtavien merten täyttämälle planeetalle, ne suurimmat kalat uiskentelivat suuren sinisen syövereiden sijasta taivaalla. Ei, kyseessä ei ollut bugi, vaan omanlaisensa maailma, jonka kenties ainoastaan minä olen nähnyt – ja vain minä tulen koskaan näkemään.

Pelimekaaniikkojensa puolesta No Man’s Sky ei onnistu yllättämään vaan ei liioin pettämäänkään. Vapaa samoileminen luonnistuu mukavasti sekä jalkapatikassa että avaruudessa lennellessä. Harmaita hiuksia aiheuttaa lähinnä alati rajoittunut inventaario ja muutoinkin kipeästi parannuksia kaipaileva käyttöliittymä. Pelaajia kiusataan aivan turhaan kahdella eri inventaarioilla, joiden välillä säätäessä vierähtää luvattoman pitkät tovit. Ja missä on niinkin perinteinen ominaisuus kuin karttamerkin jättäminen?

nomanssky-rev3Graafisesti No Man’s Sky ei räjäytä oikein missään suhteessa pankkia, mutta ei ansaitse joutua kenenkään sylkykupiksi. Vaikka tekstuurit piirtyvätkin ajoittain ruudulle petollisen myöhään, hoituu homma enimmäkseen mallikkaasti. Staattiset maisemat ovat ulkoasunsa puolesta kohtuullisen nättejä, minkä vuoksi erilaista kasvi- ja eläinkuntaa skannailee mielikseen pidemmätkin tovit. Simppeliä, mutta tarpeeksi toimivaa. Minimalistinen mutta sitäkin tunnelmallisempi äänimaailma komppaa tutkimusmatkailun meininkiä varsin mukavalla tavalla. Erityispropsit lähtevät Sheffieldin suuntaan suorastaan mainion ääniraidan kyhänneelle 65daysofstatic-orkesterille.

Pelaajamassat ovat suhtautuneet Hello Gamesin No Man’s Sky -seikkailuun harmittavan nihkeästi heti julkaisusta lähtien. Tietty pettymys on toki sallittua, jopa täysin ymmärrettävää. Ei käy nimittäin kiistäminen, etteikö No Man’s Sky olisi sisältönsä puolesta ainakin toistaiseksi täysi raakile. Reilun kymmenen hengen Hello Gamesille täytyy tästä huolimatta nostaa hattua siitä, mitä No Man’s Sky onnistuu tarjoamaan: ikimuistettavia hetkiä ja ainutlaatuista tunnelmaa ennennäkemättömän suuressa pelimaailmassa.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PC
Ikäraja: 7