EA:n sporttitiimi ei tosiaankaan lepäile laakereillaan, vaan erilaisia urheilupelejä puskee markkinoille miltei kerran viikossa. EA:n Knockout Kings 2002:n myötä lähdetään tutustumaan nyrkkeilyn kiehtovaan maailmaan. Lain sallimaa pahoinpitelyä harrastetaan tällä kertaa Xboxilla.
Pelistä löytyy 21 tunnettua nyrkkeilijää, joista voisi mainita mm. Muhammad Alin, Lennox Lewisin sekä Sugar Ray Robinsonin. Oikeiden nyrkkeilijöiden lisäksi EA:n pojat ovat keksineet 24 kuvitteellista nyrkkeilijää, jotka nostavat nyrkkisankareiden kokonaismäärän 45:een. Jos valmiit nyrkkeilijät eivät riitä, voi pelaaja luoda oman nyrkkeilijän käyttämällä pelin hahmoeditoria, joka on kuitenkin hieman suppea. Selkeästi omaperäisten nyrkkeilijöiden luominen ei onnistu, vaan hahmoeditori pakottaa luomaan nyrkkeilijän tiettyyn muottiin.
Nyrkkeilijöiden ominaisuudet jaetaan kuuteen osa-alueeseen, joista löytyy mm. voima, kestävyys ja nopeus. Nämä ominaisuustasot vaihtelevat asteikolla 5-100. Valmiilla nyrkkeilijöillä ominaisuudet pysyvät muuttumattomina ja uramoodissa luotu oma nyrkkeilijä aloittaa melko heikoilla ominaisuuksilla, joita voi kuitenkin parantaa voitetuista otteluista ropisevien ominaisuuspisteiden avulla. Ominaisuuksien tasot myös näkyvät. Esimerkiksi kymmenen pisteen ero voimassa vaikuttaa lyöntien tehoon kiitettävästi. Vain yhteen ominaisuuteen satsaamalla pelissä ei kuitenkaan pärjää, monipuolisuus on päivän sana.
Kun nyrkkeilijä on valittu, päästään itse asiaan yhdellä pelin kahdeksasta areenasta, jotka eroavat toisistaan vain erilaisen ulkoasun osalta. Itse nyrkkeily on hyvin yksinkertaista. Xboxin ohjaimen perusnapeista lähtee erilaisia lyöntejä, vasemmasta tatista liikutaan ja väistellään, vasemmasta liipaisimesta torjutaan ja oikean liipaisimen sekä lyöntinapin yhtäaikainen painaminen tuottaa yläkoukun. Nämä ovat peruskontrollit, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan toimivat ja helposti omaksuttavat. Ainoa ongelma on kyykistymisen ja vartalolyöntien lyöminen. Nämä nimittäin tehdään liikuttamalla tattia vain hieman, mutta liian usein tatin liike venyy turhan pitkäksi ja tällöin nyrkkeilijä lähteekin liikkumaan.
Jokaisella nyrkkeilijällä on myös yksi erikoislyönti tai lyöntisarja. Nämä lyönnit ovat hieman normaaleja iskuja tehokkaampia, mutta kovin merkittävä tämä ero ei ole. Tehokkaimmat iskut ovatkin ns. laittomia lyöntejä, jotka tekevät suhteellisen paljon vahinkoa, mutta saattavat aiheuttaa hylkäämisen.
Vaikka erilaisia lyöntejä onkin kiitettävästi, ei Knockout Kingsiä taitopeliksi voi sanoa. Yksinpelissä on vain huidottava vastustajaa kohti ja toivottava, ettei tämä torju tai väistä lyöntiä. Moninpelit ovat vieläkin kovempia turparalleja, sillä hyvin usein molemmat pelaajat vain hakkaavat lyöntinappeja silmät ristissä. Lyöntejä pelissä sitten sateleekin, sillä lopulliseen tyrmäykseen vaaditaan aina vähintään viitisenkymmentä lyöntiä. Parhaimmillaan vastustajaa saakin takoa noin 400 lyönnin verran ennen kuin tämä tajuaa jäädä kanveesiin nukkumaan. Ainoa iskumyllyä rajoittava tekijä on stamina-mittari, jonka laskiessa lyöntien nopeus ja teho laskee. Hudit verottavat mittaria enemmän kuin osumat, joten kannattaa vähän katsoa milloin niitä lyöntejä lyö.
Liiallisesta realismista peliä ei siis voi syyttää, mutta ei sillä niin väliä, koska peli on hyvin antoisaa viihdettä tällaisenaankin. Varsinkin mitä ihmeellisimmistä asioista tekosyitä häviämiselleen etsivän kaverin piekseminen tarjoaa sitä peli-iloa parhaimmillaan. Yksinpelikin on pienissä annoksissa ihan kelvollista tavaraa, mutta paria matsia pidempään ei tekoälyn ohjastamia nyrkkeilijöitä jaksa hakata. Niiden kanssa tappelu, kun on pitkälti saman nyrkkeilykaavan pyörittelemistä ympäri ja ympäri.
Tekoälyä vastaan nyrkkeileville pelistä löytyy kuitenkin kolmen pelimuodon verran pelattavaa. On yksittäisiä kisoja, turnaus- ja uramoodi. Turnauksessa edetään ”häviäjä tippuu” -periaatteella kohti koko turnauksen voittoa, jonka jälkeen peli loppuu tylysti siihen. Mielenkiintoisinta yksinpeliviihdettä onkin uramoodi, jossa voi pelata valmiilla hahmoilla tai hahmoeditorilla luodulla nyrkkeilijällä. Tässä moodissa kohdataan ensin helppoja vastustajia ja kun nämä on selvitetty, noustaan yhä kovempia ja kovempia nyrkkeilijäsankareita vastaan. Lopussa kohdataankin sitten maailmanmestari, jonka kukistaminen merkitsee mestaruusvyön siirtymistä pelaajan haltuun.
Nyrkkeilijät ja heidän animaatiot ovat todella hyvän näköisiä ja tarkkoja. Hahmot todella näyttävät reaalimaailman esikuviltaan ja pienen nyrkkeilyn jälkeen hiki alkaa kiiltää nyrkkeilijöiden pikseli-ihon pinnalla ja naamassa näkyy osumien jättämät jäljet. Nyrkkeilijöiden lyönnit ja muut liikkeet ovat todella sulavia ja oman nyrkkeilijän leukaperiin napsahtanut koukku tuntuu miltei television tälle puolelle asti. Grafiikat ovat siis kunnossa, mutta samaa ei voi sanoa pelin äänistä.
Musiikit ovat pääosin rappia, joka on musiikkityyli, jonka henkilökohtaisesti polttaisin pois maapallolta. Ottelun aikaiset ääniefektitkään eivät suuremmin vakuuta. Ainoat selkeästi hyvät efektit ovat nyrkkeilijöiden ähkäisyt ja osuneen iskun äänitehosteena kuuluva mätkähdys. Yleisö sen sijaan on hyvin hiljaista sakkia. Pientä kannustusta kuuluu koko ajan, mutta yleisö ei koskaan intoudu kannustamaan nyrkkeilysankareita kunnolla. Edes maailmanmestaruuden ratkeaminen ei herätä yleisössä juuri minkäänlaisia reaktioita. Selostajatkaan eivät vakuuta. Heidän sanastonsa on parin kymmenen lauseen mittainen ja näitä lauseita toistetaan monta kertaa yhden ottelun aikana. Myös kehäkuuluttajan hehkutukset ovat säälittäviä. Kuuluttaja nimittäin yrittää kuulostaa innostuneelta ja venytellä lauseita, mutta innostuksen puute, paperista lukeminen ja äänikopissa istuminen paistavat hehkutuksen läpi selvästi.
Kokonaispakettina Knockout Kings 2002 on ihan hyvä peli ja vaikka siitä tiettyjä vikoja sekä puutteita löytyykin, on se silti Xboxin paras (ja ainoa) nyrkkeilypeli. Jos EA vielä hieman viilailee tätä pakettia ensi vuotta varten, saatetaan pian nähdä erittäin hyvää nyrkkeilyviihdettä.