Kun vapaa-aika on kortilla, rästiin kerääntynyt pelikokoelma kattaa satoja teoksia ja muut viihteen muodot tarjoavat nopeampaa tekemistä, turhankin iso osa illoista kuluu seuraavaa seikkailua arpoessa. Niiden tuntien aikana, jotka ovat alkuvuodesta kuluneet pilvipalveluiden ja tarjoustuotteiden valikoimaa kahlatessa, olisi tahkonnut läpi vähintään yhden pitkähkön seikkailun. Viimeisin epätoivoinen hetki iski helmikuun viimeisinä päivinä, kun JRPG-hampaan kolotukseen ei tuntunut löytyvän sopivaa rohtoa. Vaan siinä kohtaa peliin puuttunut kohtalo taisi saada tarpeekseen. Sähköpostin syövereistä kuului kilahdus vastaanotetusta viestistä, jonka otsikossa mainittiin Bravely Default II.
Ensimmäinen Bravely Default pyörähti aikanaan Nintendo 2DS:n sisuksissa, mutta orastava kiinnostus lopahti nopeasti. Kun tarkoituksena oli rentoutua mukavan roolipelin äärellä, kaikenlaiset kikkailut jatketun todellisuuden parissa ovat vihoviimeinen niitti. Ymmärtääkseni menetin hyvän seikkailun AR-kammon vuoksi, mutta onneksi tilannetta pääsee paikkaamaan uuden Bravely Default II:n kanssa. Ja todettakoon vielä ennen varsinaista arvostelua, että järjestysnumero ei suinkaan tarkoita pelin olevan sarjan kakkososa. Sen kunnian vei vuonna 2015 ilmestynyt Bravely Second: End Layer. Minkäs japanilaiset itselleen voivat.
Bravely Default II osoittautui täsmäosumaksi JRPG-nälkään. Kyseessä on japanilaisia perinteitä kunnioittava vuoropohjainen roolipeli, jonka tarina pyörii kadonneen kuningaskunnan sekä maagisten kristallien ympärillä. Kliseiltä ei siis vältytä, mutta niitä kaihtavat tuskin muutenkaan innostuvat nousevan auringon maan traditioista. Onneksi juonen ympärille rakennettu kokonaisuus on alkuvuoden suurimpia yllättäjiä.
Kuten JRPG-teokset monesti, myös Bravely Default luottaa omanlaiseen taistelumekaniikkaan. Vuoropohjaisiin taistoihin marssiva sankarinelikko kurmuuttaa vihollislaumaa erilaisin loitsuin, asein sekä muine kikkakolmosineen. Homman juju on Brave- ja Default-komennot. Siinä missä hullunrohkea sankari voi käyttää kerrallaan jopa neljä iskukierrosta, Default-tilaa hyödyntävä puolustautuu iskuilta ja kerryttää varastoon yhden lisävuoron.
Simppeliltä kuulostava systeemi paljastaa oivallisuutensa jo introkappaleen aikana. Vuoropankkinsa tyhjentävä tiimi saa monesti moukaroitua koko vastapuolen kumoon. Vaan voi itku ja ahdistus jos vihollislauma ei kaadukaan. Tällöin koko mörkökööri saa murjoa sankaritiimiä samaisten neljän vuoron edestä ilman ensimmäistäkään puolustusmahdollisuutta. Ennenaikaista hautapaikkaa kaihtavien onkin harkittava omat iskut ja taisteluvyöryt tarkkaan. Jos vastapuoli latailee varastojaan kilpien suojassa, on omankin tiimin luultavasti syytä ottaa hissukseen. Taistelusysteemi tekee rivitaisteluistakin kiinnostavia mähinöitä, joissa parannusloitsut, taikaiskut, kirvesmyllyt sekä puolustus vuorottelevat hauskalla tavalla.
Taisteluita piisaa runsain mitoin, mutta niiden mielenkiinto säilyy lähes koko ajan. Valitettavasti mukana on muutamia selviäkin vaikeusastepiikkejä, jolloin tunnin ylimääräinen kokemuspistekeräily tulee tarpeeseen. Lineaarisen puoleinen tarina olisi hyötynyt tasaisemmasta haastekäyrästä. Kun vihollispomo odottaa nurkan takana, mielessä olisi ihan muut asiat kuin hiekkakaupungin ulkopuolella odottavat mörököllit.
Taisteluiden ohella myös pelimaailma vie mukanaan. JRPG-perinteistä ammentava maailma on tehty taiten ja tyylikkäästi. Maalauksellinen ulkoasu saa hieromaan silmiään Switchin omalla näytölläkin pelatessa. Lisäksi hahmoissa on persoonaa, kaupungit ovat täynnä yksityiskohtia ja taustalla soiva musiikkikin vie mukanaan. Runsas dialogi tukee seikkailua. Jos esimerkiksi niin ikään Switchille julkaistu Atelier Lulua: The Scion of Arland korvasi laatua määrällä, tällä kertaa hahmoihin samaistuu ja ihastuu.
Valitettavasti roimat 40 tuntia kellottava teos sisältää myös pieniä kauneusvirheitä. Jo mainittu kokemuspisteiden grindaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta upeaa pelimaailmaa ei onnistuta kaikilta osin hyödyntämään. Siinä missä päätarina janoaa lisähuomiota, sivutehtävissä on menty helpompaa reittiä. Merkittävä osa pikkuaktiviteeteista on napattu japsiropegenren jämälaatikosta, jossa ees taas juokseminen, vihollisilta putoavien esineiden kerääminen sekä tavaran kuljettaminen ovat mukamas hyviä ideoita. Erityisesti ramppaaminen kaupungin ja raunioiden välillä sai hermoromahduksen partaalle. Pitkäpiimäisestä lounashetkestä sai sentään kelvollisen palkkion.
Onneksi Bravely Default II:n ongelmat jäävät pieniksi. Kokonaisuus on kohdillaan ja JRPG-fanit saavat teoksesta alkuvuoden piristysruiskeen. Tunnelmallinen maailma, kiinnostavat hahmot ja nerokas taistelusysteemi todella nostavat pelin yhdeksi viimeisten vuosien parhaista roolipeleistä. Se yhdistelee hienolla tavalla takavuosien JRPG-perinteitä vapaahkon tallentamisen kaltaisiin nykyajan helpottaviin hömpötyksiin. Se ei ehkä perustele itsessään Switchin ostamista, mutta Switchin omistajat älköön ohittako tätä JRPG-herkkua.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)
Euroviisut siirtyi näemmä pelimaailmaan, mutta fantasia-asujen määrä pysyi ennallaan.