Kauhun alkulähteillä – arvostelussa The Inpatient

Parin vuoden takaisen teinisäikyttely Until Dawnin esiosa vie pelaajat tutustumaan 60 vuoden takaisiin tapahtumiin pelin taustalla. Kammottava tarina on mahdollista kokea ainoastaan virtuaalikypärä päässä, mutta valittettavasti todellinen pakokauhu nostaa päätään vain hetkittäin.

10.06.2018

Kauhu näyttäisi löytäneen hedelmällisen alustan virtuaalitodellisuudesta, mistä parhaimpana osoituksena on viime vuonna julkaistu karmiva Resident Evil 7: Biohazard. PlayStation VR tarvitsee uutta ja laadukasta pelattavaa valikoimaansa, joten tilannetta saapuu paikkaamaan Supermassive Games uudella The Inpatient -säikyttelyllään. Kyseessä on esiosa julkaisijan pari vuotta sitten ilmestyneelle ja teinislashereista varsin onnistuneesti ammentaneelle Until Dawnille. Vaikka esiosat ja uudelleenlämmittelyt alkavat olla kirosanoja tämän päivän viihteestä puhuttaessa, on The Inpatient lähtökohdiltaan kuumottava tekele.

Until Dawnin pelanneet muistavat varmasti pelin ympäristöistä uhkaavan Blackwoodin mielisairaalan, jossa vierailun jälkeen oli päivän selvää, että paikassa on aikanaan tapahtunut jotain kauheaa. The Inpatient vie pelaajan 60 vuotta ajassa taaksepäin näiden tapahtumien alkulähteelle selvittämään mitä mielisairaalassa oikein tapahtui. Tarinan alkaessa klassisesti muistin menetyksestä kärsivä ja tuoliin sidottu nimeämätön päähenkilö on epäilyttävältä vaikuttavan tohtori-sedän kuulusteltavana. Lekurin sankarimme suoneen piikittämät lääkkeet avaavatkin eteen näkyjä ja harhoja aiemmista tapahtumista, mutta valitettavasti muistojen sekaan sotkeutuu harhaisia painajaismaisia näkyjä. Todellisuuden ja harhojen välinen verho rakoilee pahasti ja asioiden todellisen tilan selvittäminen on hyvin hankalaa.

The Inpatientin tarina on päähenkilön matka selvittämään syitä sille, miksi ympäristössä näyttäisi tapahtuvan kauheuksia ja miksi mielisairaalan viimeiset asukkaat on näennäisesti jätetty selliinsä nääntymään nälkään. Päähenkilön näkövinkkelistä kerrottava seikkailu koostuu pimeiden käytävien koluamisesta taskulampun valossa sekä keskusteluista, joissa pääsee välillä valitsemaan toisen kahdesta vastausvaihtoehdosta. Näiden lisäksi valitettavan iso osa ajasta kuluu tarinaansa kertovien hahmojen perässä kävelemisestä ilman sen kummempia virikkeitä. Koukkuna tässäkin on jo Until Dawnista tuttu pelaajan valintojen mukaan toimiva perhosvaikutus, jonka seurauksena tarina haarautuu ja henkilöhahmojen kohtalot vaihtelevat. Siinä missä Until Dawnissa kohtalokkaat päätökset tehtiin usein kuumottavissa toimintakohtauksissa, The Inpatientissa ratkaisuhetket ovat valitettavasti yleisimmin vain valintoja kesken keskustelun.

The Inpatient on parhaimmillaan pelaajan päästessä tutkimaan mielisairaalaan pimeitä käytäviä hieman vapaammin. Nämä hetket tarjoavat ne ainoat todelliset jännityksen hetket, jolloin taskulampun valokeilan osoittaminen seuraavan pimeän nurkan taakse pelottaa oikein toden teolla. Pelin loistava äänisuunnittelu pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa näiden osuuksien aikana, mutta valitettavasti sairaalaympäristön kauhupotentiaali jää suurelta osin muuten hyödyntämättä. Pelin tarinassa tai henkilöhahmoissa ei valitettavasti ole hirveästi imua, ja sen mielenkiintoisimmat osat ovat Until Dawnin läpäisseelle pelurille taustatarinaa osaltaan avaavat keräilyesineet. Viittaukset Until Dawniin ovat sinänsä nokkelia, mutta tarina jää muuten kokemuksena hyvin hajanaiseksi.

Useimpien PlayStation VR -pelin tapaan The Inpatientin pelaaminen käy niin padilla kuin Move-tikuillakin. Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta itse päätin parempaan immersioon pyrkien suosia tikkuja, jolloin niillä ohjataan tavallaan pelaajahahmon käsiä. Keräilyesineiden käsittely sekä ympäristön objektien – kuten ovenkahvojen käsittely – toimii Move-tikuilla padi-ohjausta helpommin, minkä lisäksi oikeassa kädessä olevan taskulampun käsittely sujuu myös luontevasti. Perinteisellä ohjaimella vekslaaminen vie kuitenkin voiton hahmon liikkumisessa, joka on tikuilla pelatessa todella työlästä. Luontevan Move-ohjauksen puuttuminen ei ole tietenkään pelkästään tämän pelin ongelma, mutta työläältä ja immersiota syövältä se silti valitettavasti tuntuu.

Pelin maailman hyväksyminen vaatii ensin pientä katseen kalibrointia VR-lasien alhaisempaan resoluutioon, jonka jälkeen ympäristö on ulkoasun puolesta studiolle tyypilliseen tapaan laatutyötä. Uskottava kauhupeli tarvitsee toimiakseen erityisesti erinomaista äänisuunnittelua, ja sillä osa-alueella The Inpatient todella loistaa. Rapinat, kilinät ja kolinat yhdistettynä sopivasti valaistuun ympäristöön takaavat sen, että selän taakse vilkuilee vainoharhaisesti useaan otteeseen mielisairaalan käytävillä liikkuessa.

The Inpatient on muutamista tunnelmallisista hetkistään huolimatta varsin turhauttava tekele. Innoton tarina ja työläät ohjausmekaniikat vievät potkua tunnelmalliseen kauhuun syventymiseltä, eikä selkeästi useampaan kertaan pelattavaksi tarkoitettu teos jaksa edes innostaa uusintakierrokselle. PlayStation VR:llä ei ole vielä niin kattavaa pelivalikoimaa, että tällaisen teoksen voisi tyystin sivuuttaa, mutta torsomainen säikyttely kannattaa ehdottomasti säästää alelaarista poimittavaksi.

Saatavilla: PlayStation VR
Ikäraja: 18 (PEGI)

Lisää luettavaa