Vaikka Wii U jätti menestyksessä paljon sijaa jossittelulle, laitteen yksinoikeuspelien laatua ei voi kukaan kiistää. Nintendon flopanneen konsolin tunnettuja hittejä onkin käännetty Switchille hyvää tahtia, kun uuden alun ovat saaneet muun muassa Captain Toadin aarteenmetsästys, Donkey Kong -katraan loikinnat sekä Pokémon-mätkintä. Samaiselle peliajan metsästysmaalle pyrkii nyt myös pienempään osaan jääneet teokset, kun aikanaan monien tutkasta ohi mennyt Tokyo Mirage Sessions #FE yrittää sytyttää tunnelman encorellaan.
Tokyo Mirage Sessions #FE Encore uusii länsimaissa vuonna 2016 ilmestyneen japsiroolipelin, joka yhdistelee sujuvasti Shin Megami Tensei– ja Fire Emblem -sarjojen parhaita puolia. Tasapaino on tosin vahvasti kallellaan ensin mainittuun, sillä suosiotaan länsimaissa viimeisten vuosien aikana kovasti nostanut Fire Emblem ei ihan yhtä sulavasti iskostu soppaan.
Japanilaisiin roolipelisarjoihin perehtyneet usein tietävätkin, että universumeita on mietitty vähän turhankin pitkälle. Tokyo Mirage Sessions vetää tällä saralla sellaiset pohjat, ettei taustoja oikein voi kattavasti selittää ilman romaanin pituutta hätyyttelevää selvennystä. Käytännössä tarina kuitenkin kietoutuu japanilaisen populäärikulttuurin ympärille. J-popparit ja muut superstarat saavat energiansa ja suosionsa Performa-voimasta. Tämä on kuitenkin koetuksella mystisten Mirage-otusten saavuttua ryöstöretkelle. Riittävän kovat animemuusikot voivat kuitenkin kahlita itselleen oman Miragen, jonka avulla vihamielisiä otuksia sitten rökitetään. Eipä junnutaiteilijoille siis jääkään muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä pelastustalkoisiin.
Mirage-kumppaniotukset ovat pelin kunnianosoitus Fire Emblem -sarjalle: rinnalla mätkivät soturit ovat tuttuja hahmoja vuoropohjaista sotastrategiointeja mätkineille. Esimerkiksi Itsukin toverina on Chrom, mikä perustelee tuhoa ja tappuraa aiheuttavan miekan puhekyvyn. Muutoin meno pysyy tukevasti Shin Megami Tensein tyylisuunnassa teemoineen, vuoropohjaisine taisteluineen sekä muine elementteineen. Eittämättä oletin ennakkoon paketin tarjoavan pikemminkin Professor Layton vs. Phoenix Wright -henkisen ristisiitoksen, jossa molemmat saivat vuorollansa valokeilan, mutta ei #FE Encore lievään epätasapainoon kompuroi.
Kun tie vie viimein taistelutantereelle, teos paljastaa todelliset salansa. Yksinkertaiselta vaikuttavan mätkinnän juju on erikoisiskuissa, joita voi jaksottaa todellisiksi iskumaratoneiksi. Mikäli valittu isku osuu vihollisen heikkoon kohtaan, taistelukuomat jatkavat kurmuuttamista omilla moukaroinneillaan. Sessions-systeemi tekeekin erityisesti pomoväännöistä eeppisiä mittelöitä. Alkuperäinen teos saattoi kutittaa erityisesti JRPG-peleihin nuivemmin suhtautuvia väärästä paikasta, joten Switch-versioon on onneksi lisätty mahdollisuus iskuanimaatioiden nopeuttamiseen. Ei sillä, esimerkiksi lauluesityksen katselu kesken verisen väännön on eittämättä aika erikoinen ratkaisu.
Siinä missä teos itsessään sijoittuu moderniin Tokioon, taistelut käydään erillisissä vaihtoehtotodellisuuden luolastoissa. Harmillisesti niiden suunnittelussa on menty useissa kohti hieman limbousta yrittäen, sillä tantereet kestävät hetkittäin ärsyttävänkin kauan eivätkä muutoinkaan loista mielikuvituksellaan. Kevyet pulmat eivät harmillisesti riitä pitämään kiinnostusta kasassa riittävän tehokkaasti. Luolastojen tiivistäminen nopeammin käytäviksi pomomätöiksi olisi tehnyt paketille poikaa.
Uusioversio on lisännyt pakettiin lähes kaikki Wii U -versioon julkaistut lisäsisältöpaketit, erillisen EX Story -luolaston sekä muutamia uusia kostuumeja. Erityisesti uudet vihollisalueet ovat sinänsä tervetulleita, sillä niiden kaluaminen vähentää turhaa eestaas ravaamista kokemuspisteiden perässä. Ja mikäli silmiin osui kappaleen alussa viitattu maininta joidenkin lisärien puuttumisesta, niin uikkarivermeet tuonut paketti on tosiaan napsaistu sensuurin nimissä pois. En nyt osaa liikaa harmitella, vaikka syy tietysti aiheuttaakin happamuutta. Sisältöä on ensikertalaiselle runsain mitoin, mutta teoksen aiemmin kolunneiden kohdalla tilanne on vähän kiikunkaakun.
Kuten japsiropeissa yleensäkin, myös Tokyo Mirage Sessions #FE Encoressa piisaa tekemistä. Pelkän tarinatilan kanssa saa kulumaan sutjakasti noin 50 tuntia, minkä päälle riittää tekemistä vielä toisenkin mokoman edestä. Rahoilleen saa siis kelpo vastinetta kunhan vain komeaan audiovisuaaliseen pakettiin kääritty äärijapanilainen roolipelaaminen kiehtoo. Nipponilainen visuaalisuus on animemaisesta tyylistään huolimatta upeaa, ja kun teos rullaa sutjakasti myös ilman telakkaa, motkottamiselle ei oikeastaan ole aihetta.
Tokyo Mirage Sessions #FE Encore on kiistatta uusioversionsa ansainnut. Wii U:n heikosta suosiosta kärsinyt paketti tarjoaa oivallisen roolipelin JRPG-nälkään. Samalla se on hyvin polarisoiva kokemus, sillä J-poppiin sekä muuhun viihdeteollisuuteen sukeltava pläjäys ei päästä pelaajaansa helpolla. Jopa kaltaiselleni japsiropejen ystävällä meinasi monin paikoin nousta niskavillat pystyyn, kun teos vaihtoi animemoottorin vaihdekeppiä ylöspäin. Lopulta vaikeat hetket kannattaa kuitenkin sulattaa, sillä viihdyttävä taistelusysteemi palkitsee vapaamielisen kokeilijan. Mikäli SWitcher-Geralt tuntuu turhan länsimaalaiselta eivätkä Pokémon-seikkailut onnistu täyttämään hörhöilevän sydämen animevajautta, Tokyo Mirage Sessions #FE Encore kannattaa ottaa kokeiluun.
Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)
”Tarkasti suunniteltu löhöilyhetkemme ei riko 10 hengen kokoontumiskieltoa.”