Laulussa seikkailleella Piippolan vaarilla on jos jonkinlaista eläintä. Microsoft ja Relic ovat nekin eräänlaisia eläinten ystäviä, varsinkin erilaisten eläinten risteyttäminen tuntuu kiinnostavan näitä yhtiöitä erityisen paljon. Koska molemmat puljut ovat tunnettuja myös pelituotannostaan, on erilaiset ristisiitokset pistetty samaan pakettiin strategiapelin kanssa ja tämän ristisiitoksen lopputuloksena on Impossible Creatures. Peli, joka pyrkii erottumaan strategiapelien harmaasta massasta sotilasyksiköillä, jotka pelaaja itse saa rakentaa.
Impossible Creaturesin tarina sijoittuu vuoteen 1937, mutta pelin tapahtumat eivät koskaan ole päässeet historian kirjoihin. Outo tapahtumasarja alkaa, kun pelin päähenkilönä toimiva sotareportteri ja seikkailija Rex Chance saa kirjeen useita vuosia aiemmin kadonneelta isältään, joka haluaa jälleen nähdä poikansa. Kirjeen innoittamana Rex matkaa lentokoneellaan eteläisellä tyynellä merellä sijaitseville Isla Variatasille, jossa hänen isänsä työskentelee upporikkaan Upton Juliusin tutkimuskeskuksessa. Rexin saapuessa alueelle keskus näyttää kuitenkin hylätyltä ja yllätyksekseen pelaaja kohtaa erilaisten eläimien yhdistelmiä, jotka aikovat käydä päähenkilömme kimppuun. Pian selviää, että nämä oudot eliöt ovat Sigma-teknologian aikaansaannoksia. Sigma-teknologialla pystytään yhdistämään kahden eläimen DNA:ta ja näin voidaan rakentaa esimerkiksi lentäviä leijonia tai jättiläismuurahaisia. Pienen alkuselvittelyn aikana pelaaja saa apua Dr. Lucy Willingiltä, joka lentävän junansa kanssa auttaa Rexiä etsimään isänsä ja tuhoamaan Upton Juliusin kavalat suunnitelmat.
Yksinpelikampanja etenee tutulla kaavalla, jossa pelaaja saa aluksi käyttöönsä vain tietyn määrän erilaisia yksiköitä, eli tässä tapauksessa eläimiä. Miltei jokaisessa kentässä eläinmäärä kasvaa ja sitä myötä myös ristisiitosten mahdollisuudet monipuolistuvat. Alussa eläimet ovat varsin heikkoja, mutta pelin loppupuolella pelaajan eläintarhaan eksyy mitä voimakkaimpia otuksia erilaisin erikoiskyvyin varustettuna. Tuttua on myös resurssien kerääminen ja erilaisten rakennusten rakentaminen. Impossible Creaturesissa resurssien virkaa toimittavat sähkö ja hiili, joista ensimmäistä kerätään joko generaattoreilla tai ukkosenjohdattimilla, ja jälkimmäistä keräävät pelaajan rakentamat työmiehet. Rakennuksia ei ole kovin paljoa, joten valtaosa resursseista kulutetaan erilaisten sekasikiöiden rakentamiseen ja niiden ominaisuuksien parantamiseen.
Eläinten risteyttäminen on toteutettu hyvin. Se on helppoa, mutta silti monipuolista. Yhtään todellista super-eläintä ei pysty tekemään, sillä jokaista hyvää ominaisuutta seuraa myös jonkinlainen miinus ja näin yksiköiden välinen tasapaino ei pääse repeämään liian suureksi. Ristisiitoksien ulkonäkö vaihtelee sekin uutuuseläimen ominaisuuksien mukaan. Osa pelaajan kätyreistä on varsin irvokkaan näköisiä, mutta ulkonäön perusteella voi myös päätellä mitä ruudulla palloileva otus osaa ja onko sillä joitain erikoiskykyjä. Nämä erikoiskyvyt ovat suoraan verrannollisia alkuperäisten eläinten kykyihin. Esimerkiksi toisen puolensa haisunäädältä saava eläin saattaa pystyä erittämään ympäristöön vihollisia häiritsevän haisupilven ja sähköankeriasleijona voi antaa vihollisilleen tappavia sähköshokkeja.
Impossible Creatures potkaisee tyhjää samassa kohtaa, jossa useat sen virkaveljetkin ovat kaatuneet. Pelin voiton kannalta ratkaisevaa ei nimittäin ole laatu, vaan määrä. Kentistä löytyy kyllä yksiköitä rajoittava populaatiokatto, mutta tämä rajoitus on niin korkea, että sitä tulee harvoin edes huomattua. Voittamisen takuuna on siis mahdollisimman ison eläinlauman rakentaminen ja marssittaminen vihollisen kimppuun. Tietysti ominaisuuksiltaan hyvät eläimet auttavat vihollisen tuhoamisessa, mutta vähän kehnompia yksiköitä saa rakennettua halvalla ja nopeasti. Tämä taktiikka toimi vuosien takaisissa strategiapeleissä, mutta nykypelaajat vaativat vähän monipuolisempaa taistelusysteemiä. Nykypäivänä tällaista pelkällä massalla jyräämiseen nojaavaa peliä on vaikea kutsua kunnon strategiaksi, koska voittajan ratkaisee usein se, joka kerää nopeimmin resursseja ja saa valmiiksi sen yhden loistavan yksikön, jonka sarjatuotanto takaa voiton.
Tekoälyä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa kovin hyvin toteutetuksi. Tekoäly hyökkäilee tasaisella tahdilla pelaajan tukikohtaan ja jos puolustus on kunnossa, ei tietokoneen hyökkäyksiä tarvitse juurikaan pelätä. Pelin viimeisissä tehtävissä haastetta alkaa kuitenkin olla sen verran, että voiton eteen joutuu tehdä vähän töitäkin. Moninpelinä Impossible Creatures on aivan samanlainen kuin esimerkiksi Red Alert. Yksiköitä rakennetaan sen kun keritään ja jossain välissä käydään tuhoamassa vihollinen ylivoiman avulla.
Pelin grafiikka on täyttä 3d:tä ja Relicin kunniaksi on sanottava, että tämän parempaa 3d-grafiikkaa ei reaaliaikaisissa strategioissa ole näkynyt. Eläimet näyttävät juuri niin pelottavilta kuin pitääkin ja maastot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylikkäitä. Kamerakulmaa voi pyöritellä täysin vapaasti ja zoomauskin onnistuu. Vaikka pelihahmoja tarkistelisi kuinka läheltä tahansa, ne eivät pikselöidy vaan säilyttävät hyvän ulkoasunsa. Käyttöliittymä on toimivaa peruskamaa. Käytännössä kaksinappisella hiirellä pelaaminen siis onnistuu, mutta kovimmat pelaajat turvautuvat varmasti myös erilaisiin näppäinyhdistelmiin.
Impossible Creatures on kultaisen keskitien kulkija, joka eroaa strategiapelien massasta vain laadukkaan grafiikan ja sigma-teknologian avulla muokattavien eläinhybridien osalta. Yksi hyvä idea ja hyvä grafiikka ei kuitenkaan riitä tekemään tästä pelistä mitenkään erityistä. Peli ei kuitenkaan ole huono ja satunnaiselle strategiapelien pelaajalle tämä saattaa tarjota paljonkin hupia. Enemmän pelejä pelanneet huomaavat kuitenkin pian, että kyseessä on loistava esimerkki keskinkertaisesta pelistä.
