Keväällä 2022 julkaistu Horizon Forbidden West oli erittäin ansiokas avoimen maailman seikkailu, jonka audiovisuaalinen toteutus yhdessä onnistuneen puuhamäärän kanssa vetosi pelaajiin. Harmillisesti lisäsisältöä on jouduttu odottamaan yllättävänkin pitkään, sillä toistaiseksi tekijät ovat tuoneet mukanaan vain kiristetyn vaikeusasteen sekä santsimahdollisuuden aiemmin kerättyjä kykyjä ja kamppeita käyttäen. Nyt tarjolla on viimein odotettua lisätehtävää kokonaan uusissa maisemissa.
Yli vuosi alkuperäisen julkaisun jälkeen ilmestynyt Burning Shores on tiivis tarinalaajennus. Parikymppiä kustantava seikkailu vie Aloy-sankarittaren täysin uudelle eteläiselle alueelle, joka pohjaa Hollywoodin ränsistyneisiin miljöisiin. Varsinaista elokuvaloistoa on silti turha odottaa, sillä vaikka kulttuurimuotoa hieman lainaillaan ja legendaariset kirjainkyltit paistattelevat komeissa maisemissa, tuntuu aluevalinta hieman menetetyltä mahdollisuudelta. Jumalkompleksista kärsivä pääkonna kultteineen menee nimittäin täysin muita reittejä pitkin.
Isoin ongelma koskee sisällön määrää. Burning Shores tarjoaa vain kourallisen tehtäviä, eikä niiden kahlaamisessa mene kuin muutama hassu tunti. Sinänsä puuhattava riittää perustelemaan hintalapun, mutta etenkin lisärin pääjuoni on turhan suoraviivainen. Isoin muutos aiempaan on Aloyn rinnalla taisteleva Seyka, joka yrittää pelastaa siskoaan sekä vakuuttaa yhteisöään hyvistä aikeistaan. Naiskaksikon välinen rupattelu on pääsääntöisesti hyvää, ja ennen kaikkea se vähentää pääsankarin itsestään selvien yksinpuheluiden määrää.
Aloyn ja Seykan välinen suhde yrittää viedä huomion itse päätarinalta, sillä koneiden uhka ei ehdi muutaman tehtävän aikana realisoitumaan kovinkaan uskottavaksi kriisiksi. Vaikka erityisesti lopun pomotaistossa on fiilistä, panosten rakentelu jää kauaksi kahden emopelin maailmanlopun tunnelmasta. Hiukan sama tunne jää myös sankarittarista. Tekijät koittavat rakentaa Seykasta mielenkiintoista, vahvaa ja merkittävää hahmoa. Lopputuloksena on kuitenkin naamalle hierottavalta ja turhan alleviivatulta tuntuva kumppani. Pyrkimys olisi kaivannut enemmän hienovaraisuutta sekä yhteisiä kokemuksia, jotta tunne välittyisi halutulla tavalla.
Hätkähdyttävimmiksi hetkiksi nousevat yksittäiset toiminnalliset tilanteet upeissa maisemissa, massiivinen lopputaistelu sekä vastikään edesmenneen Lance Reddickin esittämän Sylensin kanssa käytävät juttutuokiot. Viimeksi mainitut tuntuvat näyttelijän suorituksista pitäneen rintapieluksissa ikävän voimakkaasti.
Onneksi maailma ja puitteet ovat erinomaisella tasolla. Los Angelesin nuohomattomat nurkat erottuvat laavalla ja tulisuudellaan aiemmin nähdyistä paikoista. Tekijätiimi Guerrilla Games on hyödyntänyt erittäin onnistuneesti entistä laajempaa väripalettia. Maisemat ovat etenkin lentorobottien siivillä lentäessä hätkähdyttävän kauniita. Myös hahmomalleihin sekä maailman yksityiskohtiin on satsattu. Kuten Forbidden West edellä, myös sitä jatkava Burning Shores on ulkoisesti PS5:n pelikirjaston kauneinta antia.
Toimintaa ei ole pahemmin muutettu. Lisäaseet tuovat entuudestaan monipuoliseen mähinään vaihtelua, mutta niiden käyttöaste vaihtelee pelaajasta riippuen roimasti. Itselleni Horizonin jouskarihippailu on aina ollut nautinnollisinta puuhaa, joten useat muut asetyypit jäävät selvästi vähemmälle huomiolle. Sen sijaan erityisesti lentelykohtauksien saamat uudet tuulet puhaltavat myötäisesti. Tuoreet konetyypit vievät niin taivaalle kuin vesistöihinkin tavalla, joka saa haukkomaan happea. Toivottavasti ainakin Vesisiipi-konetyyppi on mahdollisessa seuraavassa “Hörssissä” mukana ihan alusta alkaen.
Laajennus esittelee tarinapuuhan ohella muutaman aseen, kohonneen kokemustasokaton, nipullisen lisätaitoja, kourallisen muita aktiviteetteja sekä kaikenlaista lisätilpehööriä. Jotta kaiken saa suoritettua ja saavutuslistan täytettyä, voi tarinasisällön päälle läimäistä vielä tuplamäärän lisätunteja. Kaiken kahlaamisessa menee hiukan vajaa kymppituntinen, mikä on hinnan huomioiden varsin kiitettävästi.
Tekninen toteutus on edelleen esimerkillisellä tasolla. Vaikka maisemat häikäisevät ja kaikki on vimpan päälle, teos pyörii sulavasti kaikissa tilanteissa. Jopa lataustauot pysyvät erittäin kohtuullisina. Värikäs kuvasto on todellinen ilo silmälle ja sinällään yksi uniikeimmista pelimaailmoista tällä hetkellä.
Burning Shores ei yllä sisällössä eikä tarinassa emopelin tasolle, minkä lisäksi Hollywood-teemasta raapaistaan harmillisesti vain hiukan pintaa. Käsikirjoitus tuntuukin liian tiiviiksi rutistetulta, eikä tarinaan kerkiä lyhyen keston aikana kunnolla uppoutumaan. Upeat maisemat sekä muutamat onnistuneet lisäykset tarjoavat silti perusteet Horizonin maailmaan palaamiselle, sillä mukaan mahtuu runsaasti todella upeita hetkiä. Lopputuloksena on hyvä lisä Sonyn yksinoikeussarjaan, mutta samalla turhan iso osa potentiaalista jää piippuun.
Saatavilla: PlayStation 5
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
*** / *****
Burning Shores tarjoaa miellyttävän määrän sisältöä, mutta tarina jää silti liian ohkaiseksi eikä erinomaisten puitteiden potentiaalia saada täysin lunastettua. Upeat maisemat, tekninen toteutus sekä yksittäiset toimintakohtaukset tarjoavat silti paljon muisteltavaa.
Michael Bay kihisee kiukusta tajutessaan, että Transformers-elokuvat missasivat tämän hölmöyden.