Henkimaailman asioita – arvostelussa Déraciné

Souls-pelisarjan kehittänyt studio ottaa ensipuraisut VR-maailmasta luoden teoksen, joka vaihtaa toiminnan rauhalliseen tunnelmointiin – unohtamatta kuitenkaan kaikkia tekijälleen ominaisia tavaramerkkejä.

05.02.2019

Kun Dark Souls -pelisarjan luonut japanilainen pelinkehittäjä FromSoftware julkaisee uuden teoksen, pelaavan maailman huomio on taattu. Ja kun pelin suunnittelusta vastaa vielä pelistudion nykyinen johtaja, ohjaajalegenda Hidetaka Miyazaki, odotetaan uutta julkaisua aivan erityisellä innolla. PlayStation VR:lle julkaistu Déraciné on kuitenkin aivan uudenlainen aluevaltaus hirviöiden metsästyksen mestareille, sillä kyseessä on haastavan toiminnan sijaan pohdiskelevampaa pulmanratkontaa keijujen maailmassa. Genren vaihto ei kuitenkaan pysty kokonaan peittämään tekijöiden taustoja. Erityisesti Bloodbornen maailmaan uponneet näkevät teoksen taiteellisessa tyylissä paljon tuttuja piirteitä.

Déracinén päähenkilö on ikään kuin Charles Dickensin tarinoista vaikutteita saaneen orpokodin käytävillä vaeltava näkymätön keiju, jonka tehtävänä on ainakin näennäisesti saada laitosta asuttavat lapsoset uskomaan itseensä. Pysähtyneestä hetkestä eli epookista toiseen aikamatkustava henkiolento etsii ympäristöstä vihjeitä pyrkien kanssakäymiseen asukkaiden kanssa ja kuullakseen näiden ajatuksia. Pirstaloidusti kerrottava tarina etenee epookista seuraavaan, jolloin kohtausten väliset aikahypyt voivat olla mitä tahansa muutamista tunneista useampaan kuukauteen. Apunaan päähahmolla on aikamatkustuksen tietyissä kohdissa mahdollistava kello sekä kyky siirtää aikaa eli käytännössä elinvoimaa yhdeltä elävältä olennolta toiselle. Kerronta onkin se osa-alue, jossa Déraciné liippaa lähimmäksi Souls-pelien maailmaa. Pirstaleinen tarina punotaan yhteen sieltä täältä löytyvistä vihjeistä ja oppilaiden muistoista.

Kyseessä on siis periaatteessa kävelysimulaattori, jossa pelaaja vaeltaa orpokodin käytävillä yrittäen klassiseen point & click -seikkailupelin tyyliin selvittää, mitä esinettä käyttämällä pääsee etenemään sen hetkisen ongelmakohdan yli. Esimerkiksi eräässä alkuvaiheen epookissa vinkki erään tärkeän esineen sijainnista saadaan vain etsimällä, avaamalla ja kuuntelemalla erään lapsosen muisto, joka on kätkettynä orpokodin puutarhaan. Toki tarkkasilmäinen saattaa löytää kyseisen esineen myös ilman vinkkejä, mutta pelissä eteneminen toimii koko juonen keston ajan saman tyyppisen logiikan mukaan. Saattaa kuulostaa hieman pitkäveteiseltä, mutta useimmissa epookeissa on riittävästi mielenkiintoa tehtävien tai tarinan murusten puolesta, jotta stoorin vetää mielellään läpi.

Viihtymistä helpottaa myös se, että pelin ympäristö on vaikuttavimpia, mitä VR-peleissä on tähän mennessä nähty. Hitaasti aukeavan tarinan myötä huomasin myös kiintyneeni hahmoihin juonen lopulta lähtiessä kunnolla vauhtiin viimeisellä kolmanneksella. Juonessa eteneminen avaa myös uusia alueita orpokodista pelaajan tutkittavaksi, mikä paljastaa samalla uusia tietoja sen asukkaista sekä heidän taustoistaan. Tarinan ilmapiiri on jotenkin odottavan uhkaava, ja se tunne, että kaikki ei välttämättä ole ihan sitä miltä näyttää, on vahvasti läsnä koko ajan. Juonen kuljetus ei juurikaan pysähtele pulmatilanteiden suhteen, sillä pelaajan tielle asetetut ongelmat ovat valitettavasti varsin simppeleitä ratkottavia.

Déracinén heikkous on sen VR-peleille hyvin tyypillisen tönkkö pelattavuus – ongelma, jota edes FromSoftwaren pelinkehittäjät eivät ole pystyneet täysin ratkomaan. FromSoftware luottaa myös siihen, että useammat PSVR-pelurit ovat hankkineet Move-kapulat, sillä Déraciné ei tue lainkaan padi-ohjausta. Oikean käden tikulla huolehditaan liikkumisesta sekä kääntymisestä, kun taas kartalla liikutaan hyppimällä ennakkoon määriteltyjen pisteiden välillä, jolloin haluttu kohde valitaan kohdistamalla katse siihen ja painamalla tikun keskusnappia. Vasemmalla ohjaustikulla huolehditaan hahmon asennosta sekä selataan tavaraluetteloa. Tikut ohjaavat myös hahmon käsiä, joten tavaroita voi poimia mukaan painamalla kumman tahansa käden liipasimesta. Systeemi tekee liikkumisesta kaikkinensa hieman työlästä ja vaivalloista, mutta toisaalta taas tavaroiden käsittely lisää immersiota huomattavasti.

Déraciné on oivallinen lyhyt muutaman illan tunnelmapala hieman rauhallisempaa menoa kaipaaville VR-pelaajille. Täysin samanlaista pelikokemusta ei markkinoilla ole tällä hetkellä tarjolla. Eteerisen kaunis kummitustarina on mieleen jäävä kokemus, joka on täynnä studion muista peleistä tuttua kaihoisaa tunnelmaa. FromSoftware ja Miyazaki vasta kokeilevat siipiään VR-pelien maailmassa, mutta siitäkin huolimatta Déraciné on hyvin tekijöidensä näköinen teos. Varsinaista pelattavaa tässä on kuitenkin juonen seuraamisen lomassa niin vähän, että ihan kaikille tätä ei voi varauksetta suositella.

Saatavilla: PlayStation 4 / PlayStation VR. Vaatii PlayStation Move -liikeohjaimet.
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kauhu, kielenkäyttö)

Lisää luettavaa