Elder Scrolls III: Morrowind

30.11.2002

Alkuvuodesta PC:lle julkaistu Morrowind on konsolipelaajalle monellakin tapaa aikamoinen kulttuurishokki. Konsoleilla peli-ikänsä pelanneelle Morrowind on sukellus altaan syvään päähän. Kun tutkittavana onkin heti ensiminuuteilta kokonainen maailma ilman teennäisiä esteitä tai tarkkaa määränpäätä, sormi hakeutuu padilta suuhun. Morrowind on kolmas episodi Bethesdan Elder Scrolls-sarjassa, mutta ensimmäinen konsolilla julkaistava. Aiemmin PC:llä on nähty Arena vuonna 1992 ja pahamaineinen Daggerfall kuusi vuotta sitten.

Tekijöiden päämäärä Morrowindissa on ollut sama kuin edellisissä osissa: luoda vapaamuotoinen roolipeli, jossa pelaaja saa mennä minne lystää ja puuhata mielensä mukaan. Morrowindin fantasiamaailma on japsiroolipeleissä totuttua länsimaisempi ja realistisempi. Valtaosa seikkailusta on paikasta toiseen matkaamista, henkilöiden jäljittämistä kyselemällä ja kaupunkeja tutkimalla. Sankari reissaa tehtävillään yksin, joskus harvoin voi saada seuralaisia. Shenmueta pelanneet tietävät mitä odottaa, sillä erolla että Morrowindissa pelaajaa ei pakoteta seuraamaan tiukasti käsikirjoitettua polkua. Juoni avautuu rauhalliseen tahtiin, mutta vie mennessään.

Alussa nimetön sankari löytää itsensä vankilaivasta matkalla vapauteen. Valtakunnan hallitsija itse on armahtanut pelaajan ja uskonut tälle yksinkertaiselta vaikuttavan tehtävän. Valtavan saaren kattavalla pelialueella voi suunnistaa mihin tahansa. Suuria ja pieniä asutuskeskuksia on kymmeniä ja muita paikkoja hirvittävä määrä. Kaikkialta löytyy apua kaipaavia — tai uhreja, jos tahtoo pelata varkaana tai muuna laitapuolen kulkijana. Ennen seikkailemista ensimmäinen vaihe on pelihahmon luominen. Sankarinsa voi luoda monivalintakysymyksiin vastaamalla, mieleisensä luokan valitsemalla tai säätämällä joka ainoan statsin haluamakseen.

Jos pääjuoni ei vaikuta lystiltä, sen voi halutessaan työntää sivuun kokonaan, liittyä kiltaan tai muuhun organisaatioon ja tehdä töitä sen palkkalistoilla. Työntantajilta tehtäväkseen saa satoja yksittäisiä komennuksia samalla kun hahmo nousee organisaation arvoasteikossa. Vaihtoehtoisesti palveluksia voi suorittaa freelancer-seikkailijana avun tarpeessa oleville vastaantulijoille. Kaikki tehtävänannot kirjautuvat päiväkirjaan, josta voi virkistää muistiaan tarvittaessa. Ratkaisu välttää aluksi, mutta hurjalla vauhdilla kasautuvan tietomäärän selaaminen käy nopeasti hankalaksi. Apuna oleva kartta tallentaa joka ainoan tutkitun kapungin ja rakennuksen sijainnin.

Hahmonsa varustamiseen on tarjolla kiitettävän runsaasti aseistusta, panssareita, loitsuja ja muita välineitä. yrttejä ja muita tarvikkeita löytää kaikkialta. Taistelusysteemi toimii reaaliaikaisesti, eikä oikean liipaisimen levoton hakkaaminen tuota kovin ikimuistoisia pelihetkiä. Vihollisia ei ole siunattu älynlahjoilla, sillä ne yrittävät useimmiten suoraan kohti jääden jumiin mitä pienimpiin esteisiin. Sama vaara uhkaa pelaajan hahmoa, sillä salakavalat kapeikot odottavat siellä täällä vangitakseen sankarin.

Morrowindin vaikuttavin ominaisuus on sen mittakaavan lisäksi luonto ja kaupunkien monimuotoinen arkkitehtuuri. Sääilmiöt ja vaikuttavasti toteutettu vuorokausikierto auttavat omalta osaltaan luomaan uskottavaa pelimaailmaa. Laajuus pökerryttää, mutta kaupunkien elämä on ikävän elotonta ja staattista. Elämä jatkuu samalla käsikirjoutuksella päivästä päivään: viikkoja kestäneen matkan jälkeen kaverinsa hukannut matkamies odottaa edelleen samassa paikassa, kapakoiden vakiokasvot ja kauppiaat seisovat aina paikoillaan kuin tatit.

Jenkeissä vain viikkoja PC-version jälkeen ilmestynyt Xbox-käännös ei ole laadultaan paras mahdollinen, eikä kuukausikaupalla lykättyä PAL-versiota ole nähtävästi sen enempää siistitty. Kuvanpäivitys notkahtelee häiritsevästi etenkin kaupungeissa ja kaikkialla paksu usva verhoaa lyhyttä piirtoetäisyyttä. Valikoiden avaaminen kestää joskus sekunteja ja peli pysähtyy usein lataamaan ulkotiloissa ilman selvää syytä. PC-käännöksen oireet ovat tyypilliset. Tallennustiedostojen nimeäminen virtuaalinäppiksellä rasittaa ja valikot vilisevät pikkuruisia tekstiruutuja.

Musiikkia kuullaan lähinnä toimintaa vauhdittamassa ja pitkien tutkimusreissujen taustalla tunnelmaa luomassa. Enimmäkseen äänimaailma koostuu taustaäänistä, sateen ropinasta, lintujen sirkutuksesta ja kaupunkilaisten vakiofraaseista. Puhuttuja keskusteluja kuullaan harvoin, ja silloinkin taustalla kummittelee merkillinen suhina.

Morrowind on laajin koskaan julkaistu konsoliroolipeli, mutta toteutuksen puutteet pistävät silmään ikävinä tyylivirheinä. Pikkutarkasti rakennettuun fantasiamaailmaan voi ongelmista huolimatta uppoutua tuntikausiksi kunhan monimutkaisesta pelisysteemistä alkaa saada otetta. Seikkailu avautuu kiireettömästi ja pelimaailmassa on hurjaa syvyyttä. Mikäli toista pelikertaa jää kaipaamaan, se ei tule muistuttamaan ensimmäistä millään tapaa.