Elder Scrolls III: Morrowind

15.06.2002

Digitaaliseen muotoon väännetyt roolipelit ovat perinteisesti jakautuneet kahteen hyvin erilaiseen ryhmään. Konsoleilla on nähty lähinnä eeppisiä, mutta hyvin lineaarisia seikkailuita, joissa pelaaja pääsee seuraamaan viimeistä piirrettä myöten valmiiksi rakennettua tarinaa. PC-puolella pelintekijät ovat sen sijaan pyrkineet paljon vapaamuotoisempaan pelikokemukseen. Niinpä pelaajalle on annettu mahdollisuus luoda tarinan sankari itse ja vaikuttaa osittain seikkailun vaiheisiinkin. Tätä polkua pitkin kulkee myös Bethesdan pitkään odotettu The Elder Scrolls III: Morrowind, joka loihtii pelaajan eteen erittäin laajan ja mielenkiintoisen fantasiamaailman.

Pelin tapahtumat alkavat varsin mielenkiintoisesta tilanteesta, kun pelaaja löytää itsensä orjalaivan ruumasta. Paatti on matkalla tuntemattomaan määränpäähän, jossa pelin päähenkilö on tarkoitus vapauttaa paikallisen hallitsijan käskystä. Syytä tähän armahdukseen ei kerrota, mutta kaikesta päätellen sankarin on tarkoitus tehdä jotakin. Tarkemmat yksityiskohdat selviävät kuitenkin vasta paljon sen jälkeen, kun hänet on laskettu vapauteen piskuisessa satamakaupungissa.

Seikkailun aluksi pelaajan on luotava itselleen hahmo varsin vapaamuotoisen systeemin avulla. Kymmenen saatavilla olevaa rotua ovat sinänsä varsin stereotyyppisiä ja rajoittuneita, mutta mielenkiintoiseksi hahmonluonnin tekee ennen kaikkea monipuolinen ammattivalikoima. Mukana on hieman yli kaksikymmentä erilaista uraa aina perinteisestä soturista ja loitsijasta noidanmetsästäjään ja pyhiinvaeltajan saakka. Sankarilleen sopivan ammatin voi joko valita valmiista vaihtoehdoista, suunnitella itse tai jättää koko asian tietokoneen esittämien kysymysten harteille.

Mielenkiintoisesta hahmonluonnista ja -kehityksestä huolimatta pelin vangitsevin piirre on kuitenkin sen maailma. Suuren saaren kattava peli-alue on erittäin laaja ja siltä löytyy uskomattoman paljon tutkittavaa. Tämä onkin tarpeen, sillä pelaaja saa seikkailla ympäriinsä täysin vapaasti. Päätarinan seuraaminen ei ole mitenkään pakollista, vaan aikaansa voi kuluttaa yksinkertaisesti vaeltamalla paikasta toiseen ja käymällä lävitse satoja yksittäisiä tehtäviä. Pelin juonen voi oikeastaan aina halutessaan jättää taakseen ja palata sen pariin uudestaan myöhemmin, kun muu puuhailu alkaa jälleen kyllästyttää. Mielenkiintoista kyllä, tekemisen vapaus tuo mukanaan myös vastuuta. Rikoksista kiinni jääminen tietää nimittäin joko mittavia sakkoja tai pitkällistä palvelua paikallisella kivienmurskaus-laitoksella.

Pelimaailman eri paikat ja alueet eroavat toisistaan selvästi niin maastonsa kuin kasvillisuutensakin puolesta. Myös yksittäiset luolastot ovat yleensä selvästi suurempia kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa. Tärkeimpien käytävien ja kammioiden lisäksi tutkittavaksi voi löytyä esimerkiksi veden täyttämiä tunneleita, joiden haravoimisesta hyötyy tavallisesti ainakin muutaman yrtin verran.

Kaupungeissa yksityiskohtainen maailmasuunnittelu ei ole kantanut aivan yhtä pitkälle kuin erämaissa ja luolastoissa. Jokainen saaren asukki on sentään nimetty, mutta muuten kylät tuntuvat hieman elottomilta. Sisätiloissa olevat kaupunkilaiset seisovat aina tiukasti paikoillaan, vuorokaudenaikojen ja sään vaihtelut eivät vaikuta paikallisten toimintaan mitenkään ja vain harvalla pelimaailman henkilöllä on mitään oikeaa sanottavaa. Useimmat toistavat heille esitettyihin kysymyksiin samoja vastauksia muiden samassa paikassa asuvien kanssa. Elottomat asukkaat kuuluvat lähes kaikkien roolipelien helmasynteihin, mutta Morrowindin yksityiskohtaisessa maailmassa ne pistävät tavallista pahemmin silmään.

Yleisesti ottaen pelaajalle on tarjolla hyvin tuttua puuhaa. Kiltoihin, järjestöihin ja valtasukuihin liittymällä sankari pääsee suorittamaan erilaisia tehtäviä, jotka vaihtelevat viestien kuljettamisesta hirviöiden surmaamiseen saakka. Pelimaailman yksityiskohtaista luonnetta hyödynnetään monin paikoin erittäin näppärästi. Esimerkiksi alkemistien tarvitsemia yrttejä on oikeasti lähdettävä etsimään erämaasta oikeanlaisesta ympäristöstä. Tämä tarkoittaa pitkää vaellusta, jonka aikana vastaan tulee lähes varmasti jotakin uutta tehtävää ja tutkittavaa.

Vaikka suhteellisen rauhanomaisten hahmojenkin pelaaminen on mahdollista, taisteleminen kuuluu olennaisesti pelin luonteeseen. Valitettavasti reaaliaikainen vihollisten mätkiminen ei ole kovin antoisa kokemus. Pelaajan on yksinkertaisesti suunnattava ruudun keskellä oleva tähtäin kohden haluttua vastustajaa ja painettava hiiren nappia. Mitä pidempään painallus kestää, sitä voimakkaampi iskusta tulee. Vaikka hahmojen erikoiskyvyt ja runsas loitsuvalikoima tarjoavatkin mahdollisuuden pienimuotoiseen taktikointiin, yleisesti ottaen taistelutilanteet jäävät melko ponnettoman sähellyksen asteelle.

Morrowind ei kuitenkaan ole sisältönsä puolesta mikään kevyt peli. Sen suurikokoinen maailma, yksityiskohtien valtava määrä ja hyvin hitaasti aukeava tarina muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että siitä nauttiminen vaatii huolellista paneutumista. Hyvä esimerkki tästä on se, että pelin alussa kestää useamman tunnin ennen kuin tapahtumat pääsevät todella käyntiin. Kärsivällisyydellä hidastempoisesta paketista kuoriutuu erittäin vangitseva ja vapaamuotoinen roolipeli. Satunnaiselle pelailijalle se kuitenkin tarjoaa lähinnä komeita maisemia.

Graafisesti pelin parasta antia onkin ennen kaikkea erittäin vaikuttava ympäristö. Maasto polveilee kauniisti, sitä värittää runsas kirjo erilaisia kasveja ja sääefektit ovat hyvin uskottavia. Pelinkehittäjät ovat myös ymmärtäneet tehdä pelimaailmastaan riittävän fantasiahenkisen luomalla ruudulle varsin epätodellisia näkyjä, kuten kymmenen metriä korkeita sieniä ja valtavia, yleisinä kulkuvälineinä käytettäviä hyönteisiä. Älykkäiden rotujen ja muiden olentojen mallinnus ja animaatio ei sen sijaan ole aivan muun grafiikan veroista. Ne kärsivät etenkin jäykästä yleisolemuksesta ja nykivästä kääntymisestä, mutta mistään kovin kriittisestä ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse.

Pelattavuuden suhteen kaikki on suurin piirtein kunnossa. Jokaisesta yksityiskohdasta saa halutessaan tarkempaa tietoa, käyttöliittymä on selkeä ja kaikki onnistuu varsin mutkattomasti. Ainoastaan inventaariosysteemi aiheuttaa pientä päänsärkyä. Etenkin sekalaisten tavaroiden puoli täyttyy erittäin nopeasti ja oikean esineen löytäminen voi viedä kiusallisen pitkään. Tämä ongelma tosin helpottuu pelin edetessä, kun pelaaja alkaa oppia, mitkä lukemattomista erilaisista yrteistä ja muista esineistä ovat oikeasti säilyttämisen arvoisia.

Tee-se-itse -puuhista kiinnostuneita varten pakettiin on mahdutettu editori, joka pitää huolta siitä, että peliä ei tarvitse unohtaa varsinaisen seikkailun päätyttyäkään. Sen avulla on varsin helppo luoda pelimaailmaan täysin uusia alueita ja luolastoja. Mikäli viitseliäisyyttä riittää, editorilla voi väsätä jopa kokonaisia mantereita. Tutkittava ei siis lopu aivan heti kesken.

Elder Scrolls -sarja alkaa kolmannessa osassaan lopultakin vastata pelinkehittäjien kunnianhimoista visiota. Morrowind on erinomainen fantasia-roolipeli, joka kerää pisteitä etenkin laajalla pelimaailmallaan ja tekemisen vapaudellaan. Kaupunkien persoonattomat asukit ja sähellyksen asteelle jäävät taistelut estävät kuitenkin sitä yltämästä täyteen potentiaaliinsa. Joka tapauksessa Elder Scrolls III: Morrowind tarjoaa kärsivälliselle pelaajalle runsaasti erittäin mielenkiintoista ja laadukasta pelattavaa.