PS2:n Disgaea: Hour of Darkness voi näyttää laiskasti tehdyltä GBA-käännökseltä, mutta todellisuudessa kyseessä on yksi alkuvuoden antoisimpia julkaisuja.
Sen päähenkilö on demoniprinssi Laharl, jonka on varmistettava asemansa Tuonpuoleisen uutena hallitsijana kukistamalla kilpailijansa. Siinä sivussa hänen on myös selvittävä mm. enkelten salajuonista. Keskustelujen avulla kerrotun tarinan seuraaminen on viihdyttävää, sillä hahmot ovat persoonallisia, yllättäviä käänteitä riittää ja koko soppa on kuorrutettu omalaatuisella japanilaisella huumorilla.
Pelillisesti paketti pitää sisällään taktisiin taisteluihin keskittyneen roolipelin. Suurin osa peliajasta kuluu vuoropohjaisissa konflikteissa, joiden kulkuun vaikuttavat hahmojen taitojen, varusteiden ja erikoiskykyjen lisäksi mm. korkeuserot, sijoittuminen ja erilaisia lisäominaisuuksia antavat GeoMod-laatat. Erittäin joustavan ja monipuolisen pelisysteemin ansiosta kohtaamisten hallitseminen on helppoa ja erilaisten vaihtoehtojen testaaminen vaivatonta.
Taistelujen lisäksi pelin vahvuuksiin kuuluu sen monipuolisuus. Tarjolla laaja kokoelma erilaisia hahmoluokkia ja mahdollisuus värvätä riveihinsä lähes kaikki kentällä kukistetut viholliset. Lisäksi pelaaja voi sotkeutua politiikkaan Tuonpuoleisen eduskunnan kautta. Kaiken yläpuolelle nousevat kuitenkin pelin sadat erilaiset esineet, joista jokaisen sisällä on oma tavaramaailmansa. Niitä koluamalla voi alistaa valtaansa eri ominaisuuksien parantamiseen keskittyneitä spesialisteja, joiden avulla varusteitaan voi muokata lähes rajoituksetta. Tämä on erittäin antoisaa puuhaa ja vie usein pelaajan huomion tuntikausiksi.
Kaiken kaikkiaan Disgaea tarjoaakin niin paljon monipuolista tekemistä, että sen ankeaan ulkoasuun ei ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tule kiinnittäneeksi mitään huomiota.
