Reaaliaikastrategioiden vallattua pelimarkkinat 90-luvun puolivälissä vuoropohjaiset rutistukset jäivät pahasti paitsioon. Viime vuosina niitä on ilmestynyt harvakseltaan ja oikeastaan vain Heroes of Might & Magic -sarjaa ja sen paria seuraajaa on voinut pitää menestystarinoina. Yksi suhteellisen positiivisen vastaanoton saanut yrittäjä oli Strategy Firstin Disciples, joka on nyt poikinut Dark Prophecy -nimeä kantavan lisäosan.
Pelin tarina sijoittuu samaan Nevendaarin maailmaan kuin ensimmäisessä osassakin. Aikaa Helvetin porttien sinetöimisestä on kulunut hieman yli kymmenen vuotta, kun uusi uhka alkaa nostaa päätään toisaalla paholaisten ja toisaalla epäkuolleiden muodossa. Ensimmäisten kahakoiden jälkeen kaikille osapuolille on selvää, että uusista sodista selviäminen vaatii Imperiumin ja kääpiöklaanien voimien yhdistämistä. Nevendaarin historian synkkiä hetkiä pääsee pelaamaan kaikkien neljän osapuolen näkökulmasta, sillä mukaan on mahdutettu yksi kampanja jokaista rotua varten.
Tehtävät etenevät Heroes-sarjaa pelanneille tuttuja polkuja. Aluksi käytettävissä on yhden kaupungin tukema sankari, jolla on edessään laajahko alue mustan hunnun peittämää maastoa. Sen tutkiminen paljastaa erilaisia resursseja, uusia kaupunkeja ja paikkoja vartioivia hirviöitä. Ennen pitkää eteen tulee myös vastustajia ja alueista kamppaileminen muuttuu entistä totisemmaksi. Tehtävien tavoitteet vaativat tiettyjen paikkojen löytämisestä yksittäisten vihollisten surmaamiseen, mutta perusrutiinit pysyvät aina samanlaisina.
Strategy First ei kuitenkaan ole tyytynyt tekemään Disciples-sarjastaan pelkkää suorasukaista Heroes-kloonia, vaan on tuonut mukaan hieman omia ideoitaankin. Mielenkiintoiseksi pelin tekee ennen kaikkea maa-alueiden hallinnasta käytävä kamppailu. Eri resurssien hyödyntäminen ei nimittäin onnistu pelkästään piipahtamalla paikan päällä, vaan ne on liitettävä kiinteämmäksi osaksi omaa valtakuntaa. Tämä tehdään erityisten maastoon istutettavilla sauvoilla, jotka käännyttävät ympäristöään vähitellen pelaajan puolelle. Vastustajilla on käytössään täsmälleen samanlaiset keino ja vieraan valtakunnan maaperällä käveleminen vahingoittaa joukkoja hyvin kirjaimellisesti, joten sotiminen on omalta osaltaan myös kilpailua kriittisistä kulkuyhteyksistä.
Toinen peli-iloa huomattavasti lisäävä piirre on yksiköiden taisteluista keräämä kokemus. Niin sankarit kuin muutkin joukot etenevät tehtävien aikana tasolta toiselle ja kehittyvät jatkuvasti tehokkaammiksi omilla erikoisaloillaan. Sankareilla tämä tarkoittaa kestopisteiden ja ominaisuuksien kasvamisen lisäksi myös uusia taitoja, kuten mahdollisuutta käyttää erilaisia maagisia esineitä. Joukkojen kehityskaari puolestaan määräytyy kaupunkeihin pystytettävien rakennusten mukaan. Esimerkiksi aseenkantajista kehittyy ritareita, mikäli valtakunta panostaa talleihin, tai noidanmetsästäjiä ja inkvisiittoreita, jos valinta osuu vankityrmiin. Lisäksi osa edistyneemmistä rakennuksista mahdollistaa tiettyjen erikoisyksiköiden palkkaamisen.
Mukaan on ahdettu muutamia muitakin pieniä, mutta varsin mukavia uudistuksia. Pelaajat pääsevät itse vaikuttamaan pelityyliinsä valitsemalla kampanjan alussa omaksi hahmokseen yhden kolmesta vaihtoehdosta. Näistä yksi on keskittynyt varkaisiin, toinen sotimiseen ja kolmas taikuuteen. Kaikki hahmoluokat hallitsevat perustaidot jokaisella kolmella osa-alueella, mutta erikoistuminen antaa kullekin sen verran hyödyllisiä erikoiskykyjä, että ne kannattaa pitää mielessä strategiaa suunniteltaessa. Myös varkaiden runsas taitovalikoima ja loitsu kerrallaan opittava taikuus auttavat pitämään mielenkiintoa yllä.
Kaikista herkuista huolimatta jotkin pelin osa-alueet olisivat kaivanneet hieman enemmän sisältöä. Esimerkiksi kaupungeissa olisi ollut mukava nähdä hieman enemmän rakennuksia, jotka eivät olisi liittyneet suoraan yksiköiden kehitykseen tai palkkaamiseen. Sama pätee myös maastoon, jossa harmittavan suuri osa yksityiskohdista on mukana vain koristeina. Pelistä löytyy kyllä runsaasti sisältöä tässäkin muodossa, mutta pieni yksipuolisuus pistää silti ikävästi silmään.
Pelattavuus Disciples II:ssa on periaatteessa kohdallaan, mutta pientä viilausta se olisi vielä kaivannut. Hiirivetoisen käyttöliittymässä olevien nappien määrä on minimoitu käyttämällä jokaisessa ruudussa samanlaista asettelua, mutta antamalla niille eri käyttötarkoitukset. Lopputulos on selkeä, mutta ehkä jo liiankin yksinkertainen. Kun pelaajan on esimerkiksi loitsujen tutkimista varten siirryttävä pelinäkymästä toiseen, naksuttelua tulee enemmän kuin olisi välttämättä tarpeellista.
Eniten kritiikkiä ansaitsee kuitenkin pelin taistelusysteemi, joka olisi kaivannut hieman enemmän syvyyttä. Kahden vihollisjoukon kohtaaminen hoidetaan nimittäin varsin Final Fantasy -henkisellä ruudulla, jossa jokainen taistelun osapuoli seisoo liikkumatta paikoillaan. Omalla vuorollaan kullakin yksiköllä on mahdollisuus hyökätä, puolustautua, odottaa tai paeta. Koska liikettä ei tapahdu, taktiset mahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Taisteluihin vaikutetaankin lähinnä ennen varsinaista kohtaamista tehtävillä loitsuilla ja itse mittelö tuntuu usein olevan pelkkä muodollisuus. Heppoinen systeemi imee parhaat mehut myös pelin lupaavalta vaikuttavasta tekoälystä.
Kokonaisuutena Disciples II: Dark Prophecy onkin hieman epätasainen paketti. Siinä löytyy paljon hyviä ideoita, jotka on kuorrutettu erittäin kauniilla ja tyylikkäällä grafiikalla. Hieman yksipuoliset rakennukset ja köykäinen taistelusysteemi kuitenkin estävät sitä nousemasta aivan pelityyppinsä terävimpään kärkeen. Paketti on silti harkitsemisen arvoinen ostos, sillä pelin pariin on kaikesta huolimatta erittäin helppo unohtua tuntikausiksi eikä sen tarjonta lopu aivan heti kesken.
