Commandos 2

19.10.2002

Alun perin PC:lle julkaistu Commandos 2: Men of Courage herätti aikoinaan melkoisesti huomiota taktisen ja monipuolisen pelikonseptinsa ansiosta. Ajoittain suorastaan mielipuolisen korkeasta vaikeustasostaan huolimatta peli menestyi sen verran hyvin, että konsolikäännösten tekemisestä ilmoitettiin varsin nopeasti. Niiden ilmestymistä on tosin saatu odottaa sen verran pitkään, että alkuperäinen peli on ehtinyt siirtyä jo halpis-sarjan puolelle. Tämä ei kuitenkaan estä Playstation 2 -versiota olemasta varsin mielenkiintoinen julkaisu.

Peli uskoo pelaajan ohjailtavaksi yhdeksänhenkisen kommandojoukon, jolla on edessään 12 tehtävän mittainen kampanja. Porukka on koottu seitsemästä miehestä, yhdestä naisesta ja yhdestä koirasta, joilla on kaikilla omat vahvuutensa ja erikoiskykynsä. Juuri tämä laaja valikoima onkin yksi pelin tärkeimpiä valttikortteja, sillä se antaa pelaajan käyttöön erittäin monipuolisen arsenaalin erilaisia keinoja tehtävien selvittämiseksi.

Esimerkiksi vakoojana toimiva Frenchy voi soluttautua vihollisten hallitsemalle alueelle sonnustautuneena kuolleelta tai tyrmätyltä sotilaalta varastettuun univormuun. Sisälle päästyään hän pystyy aiheuttamaan hämmennystä esimerkiksi antamalla vartiomiehille vääriä ohjeita tai tappamalla tärkeitä upseereita myrkkyruiskun avulla. Vastaavasti kuskin hommiin hankittu Brooklyn hallitsee kaikenlaisten ansojen virittelemisen, Duke on erinomainen tarkka-ampuja ja varkaana leipäänsä tienaava Lupin voi viedä avaimia ja henkilöpapereita pahaa-aavistamattomien upseereiden taskuista. Ryhmän maskottina toimivalla Whiskeylläkin on oma roolinsa pienten esineiden kuljettajana ja vihollisten häiritsijänä.

Kommandojen taidot eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään heidän omiin erikoisaloihinsa, vaan ryhmän jäsenet osaavat hyödyntää myös ympäristöään erittäin monipuolisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ikkunoista voi kurkkia sisälle, sähköjohtoja pitkin kiivetä ja kuolleiden vihollisten aseita takavarikoida itselleen hyötykäyttöä varten. Ympäristön interaktiivisuus on viety niin pitkälle, että pelin aikana on vaikeaa löytää tilannetta, jossa kommandot eivät pystyisi toimimaan täsmälleen pelaajan mielihalujen mukaisesti. Tämä monipuolisuus ja tekemisen vapaus onkin yksi pelin tärkeimpiä valttikortteja, sillä se saa toiminnan tuntumaan huomattavasti tavallista realistisemmalta.

Historiallisen taustan tapahtumille tarjoaa toinen maailmansota, jota on hyödynnetty erittäin monipuolisesti. Natsi-Saksan lisäksi pelaaja viedään mm. Ranskaan, Tyynen valtameren saarille ja Kaukoitään. Täysin orjallisesti historiaa ei kuitenkaan ole seurattu, vaan pelintekijät ovat ottaneet muutamia taiteellisia vapauksia esimerkiksi kuuluisan Kwai-joen sillan suhteen. Ylityspaikan räjäyttämisestä huolimatta tehtäväsuunnittelu on erittäin uskottavaa. Historiallisia tapahtumia on hyödynnetty runsaasti ja pitkät kokonaisuudet on rakennettu huolellisesti sisältämään hyvin monenlaisia elementtejä.

Kommandojen tehokkain ase on heidän salavihkaisuutensa ja suorassa tulitaistelussa pelaajan joukot jäävät hyvin nopeasti alakynteen. Niinpä tehtävien läpäiseminen vaatiikin melkoisesti sekä kärsivällisyyttä että taktista silmää. Vartijoiden huomion välttäminen ei ole aina kovin helppoa, joten usein tilanteen arvioiminen vaatii pitkällistä pohdiskelua. Onnistuessaan huolellisesti laaditut suunnitelmat ovat erittäin palkitsevia ja tällöin pelaaminenkin tuntuu erittäin hauskalta. Useimmiten jokin menee kuitenkin pieleen joko huonon perusajatuksen tai epäonnistuneen toteutuksen vuoksi ja pelaajan on turvauduttava tallennuksiin. Save game -optiota voi onneksi käyttää milloin tahansa, mutta jatkuva tallennus- ja latausrumba on joka tapauksessa varsin rasittava ominaisuus.

Pelin vaikeustaso on siis huomattavan korkealla. Tämä ei sinänsä ole mikään huono piirre, mutta konsolikäännöksen nikottelevaan pelimoottoriin yhdistettynä se alkaa ajoittain tuntua jopa ylitse pääsemättömältä ominaisuudelta. Tehtävien aikana törmää nimittäin kiusallisen usein tilanteisiin, joissa pelaajan on haettava apua tallennuksista pelin teknisten ongelmien vuoksi. Yleensä syynä on joko ruudunpäivityksen hetkellinen pysähtyminen pelin ladatessa jotakin graafista efektiä tai se, että pelaaja ei ole osannut painaa ohjaimesta oikeita nappeja oikeassa järjestyksessä.

Jälkimmäistä tapahtuu varsin runsaasti, sillä pelin kontrollit eivät ole sieltä kaikkein yksinkertaisimmasta päästä. Eniten ongelmia aiheuttavat erilliset hyökkäys- ja interaktio-moodit, joiden välillä liikutaan L1-liipaisinta painamalla. Oikean napin löytäminen kiireessä ei kuitenkaan ole aina kovin helppoa, joten kommandot päätyvät helposti tekemään jotakin muuta kuin oli tarkoitus. Pelintekijöiden puolustukseksi on tosin sanottava, että loppujen lopuksi kontrollisysteemi on erittäin looginen ja siihen tottuu vähitellen. Sen opetteleminen vaatii vain aikaa ja keskittymistä, mikä pätee koko peliin yleisemminkin.

Graafiselta puolelta löytyy muitakin ongelmakohtia kuin nykimistä aiheuttavat erikoisefektit. Pelin isometrinen ulkoasu on nimittäin erittäin suttuinen, mikä vaikeuttaa huomattavasti erilaisten yksityiskohtien havaitsemista ja tunnistamista. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että jopa paikallaan olevat sotilaat saattavat jäädä huomaamatta. Onneksi käyttöliittymä on monien asioiden suhteen varsin suuripiirteinen ja mukana on erityinen vihollisten sijainnin osoittava ominaisuus, joten käytännössä pelattavuus pysyy kohtuullisella tasolla.

Monista ongelmistaan huolimatta Commandos 2: Men of Courage on kokonaisuutena kohtuullisen onnistunut paketti, joka vaatii pelaajaltaan runsaasti keskittymiskykyä, kärsivällisyyttä ja taktista ajattelua. Satunnaisen pelailijan viihteeksi siitä ei ole, mutta mikäli taktinen toiminta kiinnostaa, peli on katsastamisen arvoinen julkaisu. Rahansa kannattaa tosin sijoittaa mieluummin PC-versioon, mutta paremman puutteessa myös konsolipainoksesta saa irti paljon laadukasta pelattavaa.