Gamecuben tappelupelien rintamalla on toistaiseksi nähty hyvin erilaisia tulokkaita. Ensimmäisenä kauppoihin ilmestyi muotoaan muuttaviin hahmoihin luottava Bloody Roar: Primal Fury, jota seurasi Nintendo-iloittelu Super Smash Bros. Melee. Nyt kauppoihin on ilmestynyt konsolin ensimmäinen 2d-mätkintä Capcom vs SNK 2 EO: Millionaire Fighting 2001:n muodossa. EO muodostuu sanoista Extreme Offence, mutta käytännössä peli on pitkälti samanlainen kuin keväällä nähty PS2-versiokin.
Kaksiulotteiset tappelupelit ovat viime vuosien aikana muuttuneet jonkinlaiseksi pelimarkkinoiden marginaali-ilmiöksi kolmiulotteisten virkaveljien suosion myötä. Niillä olisi kuitenkin ennakkoluulottoman asenteensa ansiosta vielä varsin paljon annettavaa muillekin kuin asian harrastajille. Capcom vs SNK 2 EO:kin pyrkii edeltäjänsä tapaan muuttamaan perinteistä yksi yhtään vastaan -taistelusysteemiä muutamilla mielenkiintoisilla ja onnistuneilla uudistuksilla. Pelistä löytyy myös peräti 44 erilaista hahmoa, jotka on lainattu suoraan Capcomin ja SNK:n vanhemmista mätkinnöistä.
Uudistuksista merkittävin lienee groove-järjestelmä, jota on tässä sarjan toisessa osassa laajennettu kattamaan kuusi taistelutyyliä. Jokainen groove sisältää erilaisen kokoelman vastaiskuja ja väistöjä sekä omalla tavallaan täyttyvän voima-mittarin, joka tietyt virstanpylväät ohittaessaan antaa pelaajalle mahdollisuuden käyttää paljon tavallista tehokkaampia erikoisliikkeitä. Taistelutyylit voisivat erota toisistaan nykyistä enemmänkin, mutta ne ovat silti mielenkiintoinen tapa muokata pelin kontrolleja paremmin omaan pelitapaan sopiviksi.
Huomion arvoinen on myös pelin pistelasku-systeemi. Parhaiden tappelijoiden listalla ei nimittäin nousta kovin korkealle pelkkien peruslyöntien avulla, vaan menestys edellyttää myös näyttävyyttä. Pelaajan suoritus arvioidaan pisteillä, joita saa mm. jäljelle jäävästä energiasta, nopeudesta, komeista lopetuksista, pitkistä comboista ja onnistuneista vastaiskuista. Systeemi muuttaa etenkin yksinpelin luonnetta mukavasti ja tarjoaa sillä puolella enemmän haastetta kuin useimmat tappelupelit.
Pelimoodien suhteen uusia ideoita ei ole tarjolla aivan yhtä paljon, mutta ei tätäkään puolta ole unohdettu. Tavallisten tiimi-, 1-on-1-, survival- ja kaksinpeli-moodien ohella mukana ovat ns. ratio-ottelut. Niissä kumpikin osapuoli valitsee joukkueeseensa yhden, kaksi tai kolme tappelijaa ja jakaa näille neljä tasoa oman valintansa mukaan. Joukkueeseen voi siis kuulua esimerkiksi yksi neljännen tason tai kaksi ensimmäisen ja yksi toisen tason hahmo. Suuremmalla kertoimella varustetut taistelijat ovat selvästi tavallista tehokkaampia ja kestävämpiä. Tämä tuo tiimiotteluihin muutamin kiinnostavia taktisia mahdollisuuksia.
Capcom vs SNK 2:n oma taistelusysteemi käyttää kuutta eri hyökkäysnappia: kolmea lyönneille ja kolmea potkuille. Tätä sovelletaan myös Gamecube-versiossa, mutta varsin huonoin tuloksin. Kuten kuka tahansa GC:n ohjainta käyttänyt voi arvatakin, sen nappien asettelu ei yksinkertaisesti sovi nopeatempoiseen tappelupeliin, jossa erilaiset yhdistelmät ovat ensiarvoisen tärkeitä. Oikean liipaisimen painaminen yhtä aikaa X- ja Y-nappien kanssa ei onnistu kovin helposti edes harjoittelun avulla ja nimenomaan liipaisimista lähtevien liikkeiden ajoittaminen on melkoisen vaikeaa.
Onneksi käännöksestä vastannut väki on ymmärtänyt tämän ongelman ja kehittänyt vaihtoehdoksi erityisesti GC:n ohjainta varten suunnitellun kontrollisysteemin. Siinä lyönnit ja potkut lähtevät liipaisimista, groove-pohjaiset erikoisominaisuudet perusnapeista ja erikoisliikkeet yleensä kameraohjaukseen käytetystä c-tatista. Tavallisten iskujen tyyppi riippuu siitä, miten voimakkaasti liipaisinta painetaan ja erikoishyökkäykset määräytyvät sen mukaan, mihin suuntaan tattia väännetään.
Tämä variantti toimii Gamecubella huomattavasti alkuperäistä systeemiä paremmin, mutta muuttaa samalla pelin luonnetta jonkin verran. Liipaisimista lähtevien hyökkäysten ajoittaminen on edelleen varsin hankalaa, mutta se ei ole enää kovin suuri ongelma. Tämä johtuu siitä, että huomattavasti tarkempaa ajoitusta vaativat väistöt ovat nyt perusnappien takana, joten ne on selvästi helpompi saada kohdalleen kuin perussysteemissä. Samalla myös erikoisliikkeiden merkitys on noussut, sillä niiden tekeminen on paljon yksinkertaisempaa ja varmempaa kuin kuuden napin versiossa.
Muutos tekee pelistä selvästi pelattavamman, mutta samalla myös hieman suoraviivaisemman. Vaikka liipaisimet reagoivatkin eri voimakkuudella tehtyihin painalluksiin hyvin, kiihkeiden tappeluiden aikana on turhankin helppo vetää ne joka kerta voimalla pohjaan saakka. Tämä yksipuolistaa taisteluita jonkin verran, kun suuri osa taistelijoiden liikkeistä on samanlaisia. Helposti tehtävät erikoisliikkeetkään eivät varmasti ole kaikkien 2d-tappelupelien fanien mieleen. Toisaalta taistelusysteemi on edelleen varsin hyvin tasapainotettu. Pelkällä sähläämisellä ei selviä kovin pitkälle, vaan menestys vaatii harjoittelua ja hahmojen kaikkien liikkeiden tehokasta hyödyntämistä.
Graafisesti peli on aika sekalainen paketti. Animoidut taistelukentät ovat varsin komean näköisiä, mutta osa taistelijoista on toteutettu melkoisen kehnosti. Sprite-mallit ovat karkeita, niiden reunat ikävän sahalaitaisia ja väritys haalean ja suttuisen näköistä. Animaatio on sentään laadukasta jälkeä, mutta se ei pelasta peliä näyttämästä hieman tavallista karummalta 2d-mätkinnältä.
Capcom on aina osannut tehdä 2d-mätkintöjä eikä tämäkään peli ole mikään poikkeus. Se on taistelusysteemiltään erinomainen, hahmovalikoimaltaan loistava ja tunnemaltaan erittäin kiihkeä paketti, jossa on paljon hyviä uusia ideoita, joista muiden tappelupelien kannattaisi ottaa mallia. Ongelman muodostaa kuitenkin Gamecuben ohjain, joka ei ole taipunut pelin tarkoituksiin kovin hyvin. Uusi kontrollisysteemi korjaa ongelmaa kiitettävästi, mutta ei luultavasti ole kaikkien 2d-tappelupelien ystävien mieleen. Siihen suhtautuminen onkin avainkysymys siihen, kannattaako paketti korjata kaupan hyllyltä mukaansa. Mikäli systeemi miellyttää, peli on ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Muuten siihen ei kannata koskea.
