Capcomin Breath of Fire �sarja on jo pitkään jatkanut omaa taivaltaan Final Fantasyn ja muiden nimekkäämpien konsoliroolipelien varjossa. Sarjan pelit on yleensä kasattu lajityypin peruskliseistä, mutta tiukasti lohikäärmeiden ympärillä pyörivien tarinoiden ansiosta oma tyyli on löytynyt ja uskollinen kannattajakunta vakiintunut. Sarjan viides osa ei luovu hyväksi havaitusta kaavasta, vaan jatkaa tiukasti edeltäjiensä viitoittamalla tiellä. Playstation 2:n ensimmäinen Breath of Fire kantaa lisänimeä Dragon Quarter.
Aiemmista osista tuttuun tapaan Dragon Qarterin päähenkilönä seikkailee Ryu, jonka kohtalo ja olemus ovat kiinteässä yhteydessä lohikäärmeisiin. Tällä kertaa nuorukainen pystyy muuttumaan vain yhdenlaiseen liskomuotoon, joka on poikkeuksellisen voimakas, mutta samalla myös erittäin rajoittunut. Supernopeuden, erilaisten hyökkäysten ja tulisen hengityksen käyttäminen kasvattavat ruudun oikeassa yläkulmassa sijaitsevaa D-Counter �mittaria, joka kuvaa Ryun lohikäärmepuolen valtaa hänen toimiinsa. Luvun noustessa sataan prosenttiin valtava lisko ottaa sankarin kokonaan valtaansa ja seikkailun läpäiseminen muuttuu mahdottomaksi.
Koska mittarin lukemaa ei voi laskea mitenkään, pelaajan on säännösteltävä erikoiskykyjen käyttöä erittäin tarkasti. Yleensä niihin uskaltaa turvautua vain vaarallisimpia vastustajia vastaan taisteltaessa ja kaikkein epätoivoisimmissa tilanteissa, joista selviytyminen ilman lohikäärmeeltä lainattuja voimia tuntuu mahdottomalta. Systeemi säännöstelee voimakkaiden erikoiskykyjen käyttöä tehokkaasti ja tekee pelistä tunnelmaltaan varsin painostavan. Toisaalta näin tiukat rajoitukset voivat monien mielestä tuntua hieman turhauttavilta.
Pelin juoni sijoittuu fantasiamaailmaan, jonka asukkaat ovat joutuneet pakenemaan valtavaan maanalaiseen kaupunkiin luonnonmullistusten seurauksena. Paikan turvallisuudesta vastaaviin rajavartijoihin kuuluva Ryu on tavanomaisella vartiointikeikalla, kun hän törmää yllättäen lohikäärmeen jäänteitä muistuttavaan luurankoon. Tämä herättää nuorukaisessa outoja mielikuvia, jotka alkavat vahvistua hänen pelastettuaan oudon siivekkään tytön Ninan. Parin juonenkäänteen jälkeen pelaaja huomaa päätyneensä selvittämään maanalaisen valtakunnan kulissien taakse kätkettyjä salaisuuksia.
Useimpiin virkaveljiinsä verrattuna Dragon Quarter on varsin lyhyt: sen läpäisemiseen kuluu ensimmäisellä kerralla noin 15-20 tuntia. Yksi pelin koukuista on kuitenkin sen erikoinen kerrontasysteemi, joka houkuttelee pelaajaa käymään seikkailun lävitse useampaan otteeseen. Ensimmäisen pelikerran aikana tarinasta paljastetaan vain sen pintakerros. Uusintakierroksilla eteensä saa runsaasti tapahtumien taustoja valottavia välivideoita ja mahdollisuuden tutkia muutamia uusia alueita. Tämä on parhaimmillaan erittäin antoisaa, sillä pelin tarina on lievästä kliseisyydestään huolimatta mielenkiintoinen.
Joustavan kerronnan ansiosta peliä ei myöskään tarvitse läpäistä ensi yrityksellä, vaan inventaariovalikosta löytyy tiukkoja tilanteita varten luovutusnappi. Siihen turvautuessaan pelaaja aloittaa seikkailun uudestaan alusta, mutta sankarit säilyttävät edellisellä kerralla keräämänsä rahat, taidot, varusteet ja ryhmälle kertyneen kokemuksen. Juuri kokemuksen avulla hahmot voi halutessaan nostaa heti alussa korkeammalle tasolle, jolloin selviytyminen helpottuu huomattavasti. Luovuttamalla pääsee myös käsiksi osaan uusintayritysten välivideoista. Tällainen kerrontatyyli sopii varmasti hyvin niille faneille, jotka jaksavat seurata seikkailun lävitse useampaan otteeseen päästäkseen kokemaan kaiken paketista löytyvän bonusmateriaalin. Satunnaista roolipeliviihdettä kaipaaville samojen jaksojen pelaaminen moneen kertaan voi sen sijaan olla varsin puiseva kokemus.
Taisteluihin pelissä on otettu hieman tavallista strategisempi lähestymistapa. Kohtaamiset eivät rajoitu yksinomaan seikkailijaporukan eteen sattuvien hirviöiden lahtaamiseen, vaan ennen konfliktin alkua pelaajalla on mahdollisuus valmistautua tilanteeseen esimerkiksi virittelemällä erilaisia ansoja. Niiden avulla vihollisia voi mm. houkutella tiettyyn suuntaan tai vahingoittaa räjähdyksillä. Lisäksi vastaan tulee säännöllisin väliajoin tilanteita, joissa kannattaa miettiä, onko taisteluun ryhtyminen ylipäätään järkevää. Parantavia esineitä on usein saatavilla niukasti ja tallennuspisteet ovat kaukana toisistaan, joten turhien riskien ottaminen voi helposti kostautua.
Itse kohtaamiset on hoidettu vuoropohjaisella systeemillä, jossa taistelijoiden toimia rajoittavat heidän liikenopeutensa ja käytössään olevat toimintopisteet. Niiden puitteissa kukin konfliktin osanottaja voi vuorollaan siirtyä paikasta toiseen ja käydä vastustajiensa kimppuun. Jokainen hahmo oppii pelin aikana laajan valikoiman erilaisia hyökkäyksiä, jotka on jaettu kolmeen ryhmään voimakkuutensa mukaan. Niiden yhdisteleminen pitkiksi iskusarjoiksi on yksi taistelusysteemin tärkeimpiä elementtejä, sillä hyökkäysten tekemä vaurio kasvaa jokaisen comboon mahtuneen erilaisen lyönnin myötä. Koska hahmot voivat säästää osan toimintopisteistään kierrokselta toiselle, vastustajien odotteleminen ja valtavan pitkien sarjojen tekeminen on usein tehokkain mahdollinen taktiikka. Lisäksi kohtaamisten kulkuun vaikuttavat osanottajien sijoittuminen ja hyökkäyksiin liittyvät erilaiset erikoisominaisuudet.
Audiovisuaalisesti peli on melko keskinkertainen kokonaisuus. Sen välivideot on sinänsä kauniita ja tyylikkäästi leikattuja, mutta niiden tapahtumat etenevät usein turhauttavan hitaasti. Muista graafisista yksityiskohdista mainitsemisen arvoisia ovat erinomaiset tekstuurit, jotka peittävät kenttien yksinkertaisen rakenteen alleen kiitettävän hyvin. Äänimaailman parasta antia ovat muutamissa kentissä kuultavat erikoisefektit, jotka ovat erittäin tunnelmallisia. Muuten kaiuttimista purkautuu lähinnä kömpelöitä ääninäyttelijäsuorituksia ja persoonatonta, mutta tehtävänsä kunnialla hoitavaa japanilaistyylistä fantasiamusiikkia.
Breath of Fire -sarjan ystäviä Dragon Quarter ei petä millään osa-alueella, ellei mukana olevien lohikäärmeiden vähäinen lukumäärä sitten jää kaivelemaan. Muille epätavallinen kerrontatyyli ja seikkailun lyhyys voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. Ennakkoluuloilleen ei kuitenkaan kannata antaa päätäntävaltaa, sillä epätavallisen lähestymistavan alla piileskelee mielenkiintoisella tarinalla varustettu konsoliroolipeli. Se ei yllä lajityyppinsä parhaimmistoon, mutta tarjoaa muutamia erittäin antoisia pelihetkiä.