Mä oon rekkamies ja nyt voit olla sinäkin. Kolikkopelihalleista ja konsoleilta tuttu 18 Wheeler: American Pro Trucker on nimittäin käännetty Nintendon uutuuskonsolille. Kolikkopelinä 18 Wheeler oli ihan kelvollinen tapaus, mutta sen konsolikäännökset eivät ole jaksaneet siirtää rekalla ajamisen tunnelmaa kotisohvan perukoille. GameCubella homma ei toimi yhtään sen paremmin, sillä 18 Wheelerin GC-käännös on suora kopio pelin muista konsolipainoksista.
Pelin keskipisteenä ovat yli kymmenen tonnin painoiset rekat, joita pelistä löytyy viisi erilaista. Jokaisella rekalla on kolme ominaisuutta, joiden ansiosta rekkojen pitäisi erota toisistaan. Todellisuudessa rekkojen suurimmaksi eroksi muodostuu kuitenkin niiden ulkoasu ja ominaisuuksilla ei juurikaan merkitystä. Rekat eivät tunnetusti ole mitään kilpa-autoja. Niiden huippunopeus on alhainen, ne kiihtyvät hitaasti ja ohjattavuuskin on kaukana helposta. Samoja ominaisuuksia löytyy myös 18 Wheelerin rekoista, joskin ohjattavuus huomattavasti parempaa kuin oikeissa rekoissa. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, kun muistetaan, että peli on nimenomaan arcade-kaahailu, eikä mikään rekkasimulaatio.
Raskaan rekan ohjaamisen tunne ei kuitenkaan välity kotisohvalle tässä GameCube-versiossa. Alkuperäisessä pelihalliversiossa rekkaa ohjailtiin ratilla, polkimilla ja vaihdekepillä, jolloin ajamisen tunne oli varsin mukava. GameCuben ohjain ei kuitenkaan onnistu luomaan kouriin tuntuvaa tunnetta valtavan rekan ohjaamisesta vaikka ohjain vähän täriseekin. Ratti ja polkimet toisivat varmasti ajoon hieman lisää tuntumaa. Pitää kuitenkin muistaa, että konsolin perusohjain ei ole paras vaihtoehto mihinkään autopeliin.
18 Wheeleristä löytyy kolme yksinpelimuotoa sekä moninpeli. Pelin päämoodi on arcade, jossa pelaajan tavoitteena on kuskata erilaisia perävaunuja paikasta toiseen. Ennen ajoa pelaajan on valittava kuorma, jota hän lähtee kuskaamaan. Kevyt kuorma tarkoittaa helpompaa peliä, kun taas raskaampi kuorma tuo pelaajalle enemmän rahaa (pisteitä). Homma ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, sillä peliin on asetettu todella tiukat aikarajat, joiden puitteissa lasti pitää kuskata lopulliseen määränpäähänsä. Matkaa taitetaan yleisillä teillä, joilla on myös muita tienkäyttäjiä. Kolaroinnit luonnollisesti hidastavat rekan vauhtia ja tärkeitä sekunteja kuluu hukkaan. Sen verran helpotusta pelaajalle suodaan, että matkan varrella vastaan tulee muutamia autoja joihin törmäämällä saa käyttöönsä kallisarvoisia lisäsekunteja. Radalla huristelee myös toinen rekka, jonka voittamalla pelaajan taskuihin tipahtaa pieni bonussumma. Kenttien lopussa rahat lasketaan yhteen ja kun kaikki kentät on läpäisty, onkin aika kirjoittaa nimi Top-listalle.
Arcade-moodin suurin ongelma on sen lyhyys. Kenttiä on vaivaiset neljä kappaletta ja niitäkään ei ole pituudella pilattu. Vaikka aikarajat ovat tiukkoja ja ensimmäinen pelikerta päättyy usein epäonnistumiseen, on arcade-moodi tahkottu läpi vajaassa tunnissa. Arcadella ei myöskään ole juurikaan uudelleenpeluuarvoa, ellei halua kokeilla ajaa samaa rataa raskaamman kuorman kanssa.
Hieman lisää pelattavaa tuovat parkkeeraus- sekä score attack -pelimuodot. Parkkeerauksessa rekka on pysäköitävä ahtaiden kulmien takaa löytyvään parkkiruutuun. Jälleen kerran vastassa on aikaraja. Ongelmaksi muodostuvat matkan varrella tulevat esteet joihin törmääminen verottaa aikaa. Parkkeeraus onkin tarkkaa puuhaa, mutta pelimuodon sisältö on hyvin vähäinen ja siten pelin elinikä ei juurikaan kasva.
Kolmantena pelimuotona toimivassa score attackissä pelaajan on kierrettävä tietty rata ympäri kolme kertaa ja kerättävä siinä sivussa rahaa. Tämän pelimuodon ongelmaksi muodostuu vetovoiman puute. Ok, kentät voi pelata läpi kertaalleen, mutta uudelleenpeluussa ei tunnu olevan mitään järkeä. Parkkeerauksesta ja score attackistä huolimatta pelin elinikä on siis todella vähäinen. Kaikki on nähty ja koettu muutaman pelitunnin jälkeen ja sen jälkeen peli joutaakin pelihyllyyn pölyttymään. Periaatteessa moninpeli olisi voinut pelastaa paljon, mutta 18 Wheelerin tapauksessa näin ei ole. Moninpelissä kaksi pelaajaa voi kaahata neljällä radalla keräten pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt on luonnollisesti voittaja. Moninpeli on kopio score attackistä ja sen vuoksi sillä on sama kohtalo kuin tylsällä yksinpeliesikuvallaan.
Vaikka pelituntuma ei ole paras mahdollinen, ei se silti tarkoita sitä, että pelattavuuskin olisi huono. Itse asiassa 18 Wheeleriä on varsin mukava pelata ja rekkojen käyttäytyminen sopii pelin ilmeeseen erinomaisesti. Tiukkojen aikarajojen takia virheisiin ei ole varaa ja vauhti on pyrittävä pitämään korkealla hinnalla millä hyvänsä. Vauhdin tunne on ihan kelvollinen, kun otetaan huomioon, että rekkojen maksiminopeus pyörii noin 130 kilometrin tuntinopeuden paikkeilla.
Pelin graafinen ulkoasu on kopioitu suoraan arcade-pelistä. Tämä tarkoittaa hyvän näköistä grafiikkaa, josta löytyy kuitenkin reippaasti sahalaitoja. Efekteissäkin olisi parantamisen varaa, varsinkin räjähdykset ja objektien hajoamiset ovat varsin kökösti tehtyjä. Kuvakulman voi pitää joko rekan takana tai ohjaajan penkillä. Molemmat kuvakulmat toimivat moitteettomasti ja ruudunpäivitysnopeus pysyy tasaisen vauhdikkaana kaikissa tilanteissa.
18 Wheeler: American Pro Trucker on mukavaa ajanvietettä. Varsinkin Arcade-pelimuotoa on mukava pelata. Valitettavasti peli tarjoaa pelattavaa vain muutaman tunnin ajaksi. Kun sisältöä olisi ollut enemmän, olisi peli saattanut ansaita ainakin hyvän arvosanan. Tällaisenaan peli on kulutettu loppuun yhdessä päivässä.