Jos olit maisemissa 80-luvun loppupuolella tai 90-luvulla, olet elänyt hämmentävän ajan läpi. Teknologian kehityksen tahti oli niin nopea, että koimme monen ikäpolven harppaukset vain parin vuoden sisällä – aina internetin alkuhetkistä Googlen perustamiseen. Ei siis ole ihme, jos muistelemme lämmöllä aikaa, jolloin kilotavu oli suuri luku ja tietokoneen nostaminen pöydältä oli savotta ja riski alaselälle.
Jos tunsit nostalgian ruusulinssien kolahtavan silmille, et ole yksin. Kuten korttelin mittainen jono 11.10.2025 Tampereen Puistotornin ympärillä todisti – retro elää ja voi hyvin! Ensimmäistä kertaa järjestetty Finnish Retro Con kutsui ajanjakson innokkaimmat kokoontumaan Puistotornin historiallisiin tiloihin kertomaan rakkaasta harrastuksestaan ja esittelemään kokoelmiaan. Me Tiltillä emme ole immuuneja menneiden aikojen viehätykselle, joten olimme onnesta soikeina, kun pääsimme vilkaisemaan tätä – toivottavasti pian jokavuotista – tapahtumaa.
Jos miljöö ei ole tuttu, Tampereen Puistotorni sijaitsee aivan Työväen Teatterin vieressä. Vuonna 1930 valmistunut kokouskeskus on ulkonäöltään pramea ja arvokas, vaikka vanhanaikaiset hissit voivatkin olla ahtaiden paikkojen pelkääjille kalmankalpea kokemus. Retro Con itse sijaitsi rakennuksen kolmannessa kerroksessa ja sisälsi sekä kookkaan aulatilan pienen ruoka- ja juomatarjonnan kera että itse tapahtumahallin, joka oli lähes täynnä kauniita esittelypöytiä ja lapsuuden aarteita myyviä kojuja.
90-luvulla syntyneenä voin sanoa, että jokainen askel syvemmälle eilisen ihmemaahan oli täynnä nostalgiaa ja leveää, hädin tuskin hallittua virnettä. Esittelypöydillä oli muun muassa kunnioitettavan kokoinen PEZ-kokoelma, jatkuvalla syötöllä pyörivä VHS-nauhuri ja kuvaputkinäyttö, kokeiltava Virtual Boy -konsoli, Star Wars -lelujen aarrearkku ja oma lempipisteeni – Vapriikin kojun Nokia 3310 matopelineen.
Näytepöytien lisäksi huoneen keskellä oli ns. kaupparivistöt, joissa moni taho tarjosi mahdollisuuden napata palan lapsuuttaan mukaan kohtuulliseen hintaan. PlayStation-klassikot, He-Man-figuurit, Disney-VHS-kasetit ja lautapelit olivat prameasti esillä pöydillä. Näiden lisäksi monet museot, kuten Parkanon Radiomuseo ja Suomen VHS-museo, täydensivät rivejä kauppaamalla aarteitaan innokkaille harrastajille.
Saimme tilaisuuden kurkistaa halliin etukäteen, ja se oli jo silloin kohtuullisen täynnä mediahenkilökuntaa ja myyjiä. Tämä ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna ihmismassaan, joka ryntäsi sisään ovien avauduttua. Olen melko varma, että tilan kävijämääräraja täyttyi ensimmäisen vartin aikana – upea osoitus Suomen retro-intohimosta.
Hienointa tapahtumassa oli kuitenkin kävijöiden ja järjestäjien yhteishenki. Tila oli tupaten täynnä, mutta ihmiset olivat kohteliaita, innokkaita vaihtamaan tarinoita lempileluistaan ja huomaavaisia näytepöytiä kohtaan.
Kojujen ja pöytien lisäksi hallin päädyssä oli pieni alue päivän esiintymisiä varten. Ohjelmaan kuului mm. keräilijöiden keskusteluja, sunnuntaiaamun piirrettyjen muistelua ja kasarilelujen mielikuvitusleikkejä. Ihme kyllä, täydestä salista huolimatta ohjelmat kuuluivat selkeästi kaikille, jotka halusivat ne kuulla.
Kaiken kaikkiaan Finnish Retro Con vaikutti varsin onnistuneelta kokeilulta. Esittelypöydät ehti kiertää kohtuullisen nopeasti, ja jonot liikkuivat hyvin tilan rajallisuudesta huolimatta. Toki happi kävi vähiin pariinkin otteeseen, mutta silloin aulatila osoittautui oivaksi keitaaksi virvokkeineen.
Toivotamme Finnish Retro Conille monta tulevaa, yhtä onnistunutta tapahtumaa!
Lue myös: Hei me kasataan: Game Boy (72046)
Lue myös: Premium-siivousta lompakkoystävälliseen hintaan – arvostelussa Roborock Q10 VF+
Lue myös: No mikä Yóttei – arvostelussa Ghost of Yótei
Lue myös: Reissumiehen äänieväät – arvostelussa JBL Tour One M3 Smart Tx