Kotimainen pelituotanto on jälleen puskenut ulos uuden lapsosen, jonka edessä siintää hieno tulevaisuus. Tällä kertaa äidin nimi on Bugbear ja tulokas on nimeltään Flatout 2. Isoveljensä tapaan se tarjoaa vauhtia ja ennen kaikkea vaarallisia tilanteita.
Flatout 2 voidaan jakaa kolmeen selkeään osa-alueeseen. Ralliin, romuralliin ja minipeleihin. Näistä kaksi ensimmäistä yhdistyvät näppärästi, sillä Flatout 2:n pääosa-alue on rallin ajaminen. Alle ei oteta WRC-autoja vaan ränsistyneitä kotteroita, joista puuttuu ärhäkkää moottoria lukuunottamatta kaikki paitsi wunderbaum ja karvanopat.
Kisat sijoittuvat monipuolisiin komeasti hajoileviin ja näyttäviin ympäristöihin, joista löytyy niin metsää kuin kaupunkimiljöötäkin. Varsinaiset romurallit ovat sitä, mitä nimikin lupaa. Kasa autoja samassa tilassa, ja se joka liikkuu viimeisenä on voittaja. Minipeleissä taas herra Kuski saa kyytiä. Luvassa on kaikkea mahdollista dartsista mäkihyppyyn. Minipelit on tehty kieli poskessa ja ne ovat ehdottoman upea lisä kokonaisuuteen.
Flatout 2 ei addiktoi kuten ne pelit, jotka koukuttavat pelaajan yrittämään aina vain uudestaan. Viimeisen silauksen antavat yksityiskohdat puuttuvat, samoin merkittävät uudistukset. Flatout 2 voisi yhtä hyvin olla Flatout 1,5, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että kyseessä on mainio peli. Suuria heikkouksia kokonaisuudesta on vaikea löytää.
Bugbearin pojat ovat luoneet erinomaisen ajomallin, jonka ansiosta pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Pelti ruttaantuu komeasti, etenkin moninpelinä Kaverin auton tuhoaminen ja nöyryytyksen viimeistely ylivoimaisella voitolla antaa ihmisessä asuvalle pikkupirulle naurunaihetta. Yksinpeli pitää pintansa jonkin aikaa, mutta ruudun ääreen koukuttavan pelimuodon puute laskee Flatout 2:n elinikää.
Tuomio: Flatout 1,5