Nykyaikaiset videopelit ovat niin monimuotoinen ilmiö, ettei niitä voi kutsua yksiselitteisesti peleiksi. Näin kertoo Turun yliopistossa tohtoriksi väittelevä Veli-Matti Karhulahti.
”Videopelaamisesta on vuosikymmenten saatossa muodostunut lukuisten eri kulttuurimuotojen sekoitus. Toiminnan yksioikoinen käsittely ’pelaamisena’ sivuuttaa kaikki ne piirteet, jotka ovat tehneet siitä suositun ja merkittävän ilmiön,” Karhulahti kuvailee Turun yliopiston julkaisemassa tiedotteessa.
Tarinalliset videopelit ovat Karhulahden mukaan lähempänä romaaneja tai sarjakuvia, kun taas esimerkiksi luovaa rakentelua sisältävät strategiapelit muistuttavat enemmän käsitöitä. Karhulahti ei kuitenkaan pyri tutkimuksellaan muuttamaan pelejä koskevaa kielenkäyttöä.
”Tarkoituksena on lisätä tietoisuutta siitä, ettei saman käsitteen piiriin laskettavilla aktiviteeteilla ole välttämättä paljoakaan yhteistä,” Karhulahti selventää. ”Tämän ymmärtäminen on tärkeää niin vanhempien, mediakasvattajien, kuin videopelaamisen vaikutuksia tutkivien psykologienkin näkökulmasta.”
Karhulahti esittää väitöskirjassaan myös, että nykymuotoinen videopelaaminen tulee ennen pitkää jäämään historiaan.
”Videopelaaminen on teknologian mahdollistama kulttuurimuoto, joka tulee teknologisen kehityksen myötä pikkuhiljaa väistymään uusien innovaatioiden tieltä. Tämä ei tietenkään tarkoita itse pelaamisen katoamista, vaan ainoastaan sitä, että vuosikymmenten päässä odottavat enemmän tai vähemmän digitaaliset leikki- ja pelimuodot tulevat eroamaan radikaalisti nykyisistä, kutsutaan niitä sitten millä nimellä tahansa.”
Karhulahden väitöskirja ”Adventures of Ludom: A Videogame Geneontology” jätetään julkisesti tarkistettavaksi Turun yliopistossa 8. toukokuuta. Se on luettavissa myös sähköisesti tästä linkistä.