“Suosittelen peliä sillä ehdolla, että kärsivällisyyttä ja kiinnostusta riittää. Muussa tapauksessa rahansa voi tuhlata paremminkin – esimerkiksi lähettämällä ne allekirjoittaneen nimellä toimitukseen.”
Näin vinoillen päätti “Jyrki Jne. Jne. Kasvi” peliarvostelunsa MikroBitissä vuonna 1990. Pahamaineisen monimutkainen strategiapeli Imperium sai varoituksesta huolimatta 95 pistettä sadasta, eli ilmeisesti arvostelijalla riitti sekä kärsivällisyyttä että kiinnostusta. Myös Niko Nirvi ja Jukka Tapanimäki komppasivat samassa artikkelissa yli 90 pisteen arvosanoilla, joten kaipa se oli sitten hyvä.
Itse en peliä koskaan kokeillut. Peliarvostelun kuitenkin luin, ja useaan otteeseen. Nuorena videopelien ystävänä opiskelin kaikki kotimaisten tietokonelehtien arviot huolella – vaikka kotoa ei löytynyt laitteistoa kaikkien pelien kokeilemiseen, oli mukava kuvitella, millaisia niiden pelaaminen voisi olla. Arviot oli kirjoitettu hauskasti, asiantuntevasti, selvästi aiheesta innostuneena ja vähän kuin kaverille kertoen, joten niiden äärellä viihtyi, vaikka arvion kohde ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.
16. marraskuuta kuollut Jyrki Kasvi osasi tämän taidon pistämättömästi. Kasvi, Nirvi, Tapanimäki, Petri Teittinen ja kumppanit muodostivat mainion kirjoittajakaartin, joka teki 1980–90-luvuilla kansainväliselläkin mittapuulla mainiota pelijournalismia C-lehteen, MikroBittiin ja myöhemmin Pelit-lehteen. Pelaajat läpi Suomen tiesivät arvostelijat, keskustelivat näiden kirjoituksista, kritisoivat voimakkaasti vääriksi kokemiaan arvosanoja ja tekivät lukemattomia ostopäätöksiä (tai ainakin joululahjatoiveita) tekstien pohjalta.
Tämä kulttuuri oli tärkeä osa koko suomalaisen IT-kulttuurin kehittymistä. Supercellin, Rovion, Remedyn ja Housemarquen veteraanit ovat varmasti kaikki tilanneet tai kantaneet kirjastosta kotiin pinokaupalla näitä lehtiä – ja siinä samalla Jyrki Kasvin arvioita.
Kasvi oli yksi meistä. Hän oli “nörtti” aikana, kun tuolla sanalla oli huomattavasti pilkkaavampi merkitys kuin nykyään: 1980-luvulla tietokonepelit miellettiin tyhjänpäiväiseksi lasten ajanvietteeksi, ja julkiseen keskusteluun ne nousivat lähinnä paheksunnan kohteina.
Jyrki Kasvi oli oikestaan eräänlainen supernörtti. Hän oli paitsi pelijournalisti myös koodaaja, kirjailija ja Suomen tieteiskirjoittajat ry:n jäsenlehden Kosmoskynän päätoimittaja. Kasvi julkaisi jopa kahdeksan tietotekniikkaa käsittelevää kirjaa, ja kun hän väitteli tohtoriksi vuonna 2003, väitöskirjan aiheena oli “oppivan operatiivisen organisaation tietotuki”. Samana vuonna Suomen Getnolife-yhdistys valitsi Kasvin Vuoden nörtiksi.
Myöhemmin Kasvi opittiin tietysti tuntemaan poliitikkona. Vihreissä hän toimi vuosina 2005–07 eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Kaikkiaan Kasvi toimi kansanedustajana kolme kautta.
Kasvin poliittiset saavutukset ansaitsevat oman muistokirjoituksensa, ja sellaisia epäilemättä kirjoitetaan paraikaa. Tässä kuitenkin otetaan hattu päästä ensisijaisesti mainion toimittajan muistolle – journalistin, joka tarjosi suuntaviitat tämänkin tekstin kirjoittajan uralle. Olen itse työskennellyt voittopuolisesti musiikkimedioissa, mutta mitkään NME:n, Mojon, Uncutin, Soundin tai Rumban kirjoittajat eivät ole vaikuttaneet omaan työnjälkeeni yhtä paljon kuin Jyrki Kasvin ja muiden Mikrobitti-konkarien tekstit.
“Elämäni ratkaisevin valinta on ollut se, käytänkö vuoden 1982 kesäduunitienestit tietokoneeseen vai Mitsubishin uuteen tangentiaalisella äänivarrella varustettuun levysoittimeen. Valinta ei ollut helppo, mutta johti Teknillisen korkeakoulun opiskelijaksi ja tutkijaksi, MikroBitti- ja Pelit-lehtien avustajaksi ja tietokirjailijaksi sekä lopulta kansanedustajaksi”, Kasvi muisteli myöhemmin Pelit-lehden haastattelussa.
Yksi parhaista päätöksistä koskaan. Kiitos kaikesta, Wexteen, ja hyvää matkaa.
Saku Schildt
